Eino Leino kysyy runossan Hymni tulelle: "Mit´ oomme me? Vain tuhkaa,tomua?/ Ei aivan: Aatos nousee mullasta./ On kohtalosi kerran tuhkaks tulla,/ mut siihen ast´ on aika palaa sulla." On ollut Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä, liput salossa, aurinkoa ja hellettä. Kesä tuli takaisin.
Katselin syrjäsilmällä jotain ohjelmaa tuonpuoleisen viesteistä eläville kaipaajille, enkeleistä ja muusta tutkimattomasta. Onko tämmöistä ja onko elämää kuoleman jälkeen? Mitäkö minä olen tästä mieltä? No, en kielläkään, kun en tiedä, eikä todistettu ole. Joku näkee enkeleitä, valopalloja, kuulee ääniä., uskoo. Eräs suomalainen lavatähti uskoo ja eräs norjalainen prinsessa uskoo. Sen kun. Ufoihin uskoo moni, uskoo E.T:n olemassaoloon, uskoo aaveisiin ja muihin kummajaisiin. Minäkö? No, kun en tiedä ja kuulun siihen ihmislajiin, jolle ei näyttäydytä. Sen tunnustan, että pikkutyttönä uskoin lujasti keijukaisiin. Etsin niitä mamman floksipenkistä ja ahomansikkamättäistä. Petyin. Ei ollut minulle muualla kuin satukirjojen tarinoissa ja kuvina niiden sivuilla.Näin unia satuolennoista ja joskus pidin kädestä enkeliä. "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie..." Mutta tästä on pitkä aika. Nyt on järjen aika, vaikka kaikkea ei silläkään voi selittää.Ohjelmassa pantiin paljon vilkkaan mielikuvituksen tiliin. Mene ja tiedä häntä.Enkä sano juuta, en jaata.
Pitäisi kirjoittaa kirje. Kaikki on niin työlästä, laiska olen.Masentunut? En tiedä. Ja jos, niin vain hetken. Ostin kengät piristykseksi. Pitäisi jotain muutakin, mutta näin kuumalla en jaksa. Ostin lattea purkissa.Join ja päätin olla tykkäämättä purkkilatesta. Mansikoihin ja kirsikoihin olen jo himpun verran kyllästynyt.Pitäisi laittaa Romanofin mansikoita vaihteeksi tai muuta jalostusta. Hilloksi? No ei. Dronningholm riittää. Ennen tein ja puursin koko ison silloisen kylmiön täyteen kaikenlaista. Ei ole enää tarvetta moiseen. Eikä halua.
Aurinkoa tänäänkin. On jo kiivennyt tiiliseinille vastapäisessä talossa. Kaupungin pitäisi nukkua heinäkuista untaan. Jos ei olisi turisteja, niin olisikin. Ennen nukkui, ennen kuin Helsinki löydettiin Tallinnan ja Pietarin ohella. Ei ollut suuria laivoja kaupungin kaijoissa. Tuomiokirkko katseli arvokkaana mäeltään nelosen edetessä raiteillaan. Aleksanteri antoi katseensa lipua tyhjälle nimikkokadulleen. Sitten maailma löysi Helsingin ja nyt kaupungin kadut ovat tulvillaan väkeä maailman jokaiselta kolkalta. Tulevat ja lähtevät. Mikä maa, mikä valuutta? kysyttiin ennen. Nyt se on euro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti