Luen yhä Steinbeckia ja matkasta Charleyn kanssa. Olenhan toki sen lukenut joskus nuorempana kauan sitten. Tykkäsin silloin ja tykkään nyt. Hiiriä ja ihmisiä luin Oulunkylän kuntoutuslaitoksessa talvella ja sekin tuttu entuudestaan. Charley-koiran kanssa matka alkoi New Yorkista ja nyt olemme jo Rocinante, nimetty Don Quijoten ratsun mukaan, pienen kuorma-auton lavalla kodiksi rakennettuna lähestymässä Yellowstonea. Edessäpäin vielä matkaa, kunnes koko 18 000km urakka on tehty.Kirja on huumorilla höystetty niin, että pyrskähdän nauruun tuon tuosta. Varsinkin silloin, kun Steinbeck kuvaa koiransa luonnetta ja tekemisiä. Se on älykäs ja puhetta ymmärtävä, ja jopa isäntänsä ajatuksia lukeva villakoira. Syntynyt Pariisin lähellä Bercyssä, siellä kasvatettukin varsinaiseksi herrasmieheksi ollen toki välillä aikamoinen valloittava velikulta. Isäntänsä taas ehta kalifornialainen, New Yorkiin muuttanut ja siellä kuollutkin.
Miten ihanaa vapautta tämmöinen matkustustapa on ja sen tiesi Steinbeck myös. Omavaraista elämää, nauttimista, ei huolta hotellihuoneista (vain silloin, kun kirjailija kaipaa kunnon suihkua), tapaa mutkattomia muita matkamiehiä, joilla samanlainen kaipuu päästä tien päälle. Minä tiedän tästä onnesta jotain, sillä teimme asuntovaunulla muutaman Lapin matkan ja se oli ihanaa joutilaisuutta, vapautumista kaupunkielämästä. Auto naavaisten puitten alle porojen mailla, joskus puron rantaan, jossa peseydyimme,nautimme erämaasta ja sen suuresta hiljaisuudesta. Vain me kaksi ja kaksi koiraamme. Öisin ei malttanut oikein nukkuakaan.
Flunssa ei ota hellittääkseen. Nenä vuotaa, yskittää tolkuttomasti ja kurkku on kipeä. Latkin mukikaupalla kuumaa teetä ja olen onnellinen siitä, että puoliso on hyvässä hoidossa sairaalassa tämän ajan. Ei olisi minusta nyt hoitajaksi. Nivusvaiva vielä lisäksi. Myönnän olevani varsin raihnaisessa kunnossa. En tunne tuoksujakaan. Steinbeck ihmettelee,onko koko Amerikka samanhajuinen. Vai onko erilaisia maakuntatuoksuja? Tuoksuuko Oulun kulmilla erilaiselta kuin Satakunnassa? Enpä ole tullut tuumineeksi. Sen sijaan huomasin aikoinaan ajaessamme Valkeakosken lähellä, että siellä tuoksui, etten sanoisi, haisi, paperiteollisuus. Piti ajaa nasta laudassa kohti raikkaampia tuoksuja. Ehkä maakunnilla on ominaishajunsa, ainakin infrastruktuurinsa osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti