11. heinäkuuta 2014

TAAS TAKSIKULTTUURIA

Pöytäkoneesta on tullut viholliseni. Yhteispeli ei enää suju ja nyt on harkinnassa uuden hommaaminen, kunhan saan neuvonantajaani yhteyden. Naputtelen nimittäin pöytäkoneella sutjakkaammin, laadusta en tiedä, kuin tällä läppärillä. Ehkä vain tottumuskysymys ja tämä tarkoittaa, jos ahkerasti huseeraisin läppärin kanssa, alkaisi sekin sujua.

Näin unta, että olin pankissa nostamassa käteistä ja minut pidätettiin. Olin tavattoman kiukkuinen, kun kysymyksessä oli oma tilini ja omat rahani. Miten uni päättyi, ei selvinnyt. Olen nimittäin kyllä menossa pankkiin asioimaan ensi viikolla ja pidätyksiä taas katselen televisiosta. Ainakin minulla unet ovat joko koettuja tapahtumia, mielikuvitusta tai tapahtumia suunnitteilla olevista tekemisistä .Muihin unenselityksiin en usko, vaikka isäni tekikin unikirjan tai ehkä juuri sen vuoksi.

Mikä vimma taksinkuljettajilla on istuttaa asiakas viereensä? Ties kuinka mones jo, joka tekee tilaa etupenkille, eilenkin. Vaikutti sitten närkästyneeltä. Yritti jutunjuurta aloittamalla säästä. Vastasin kohteliaasti ja sitten vaikenin. Asiakkaalle pitää jättää rupattelusta aloitteen tekeminen. Olen monissa käyttäytymisasioissa konservatiivinen ihminen ja pidän tyylistäni kiinni. Yleisen sinuttelun myötä, Ruotsin mallin mukaisesti, on ilmaantunut liiallinen tuttavallisuus ventovieraiden ihmisten kesken, toisen reviirille tunkeutuminen. Enkä suinkaan tarkoita, etteikö keskustelua saisi syntyä vieraankin kanssa tietyissä olosuhteissa. Taksissa minä olen asiakas, istun takapenkillä ja maksan kyydistäni. Keskustelen useinkin kuljettajan kanssa, mutta aloite on oltava aina minulla. Jos kuljettaja on opiskellut ammattiinsa valmistumisen hyvin, hän tietää säännöt.

Puoliso ollut sairaalassa viikon verran. Nestehukka ja jalkojen kantamattomuus. Keskustelut lääkärin kanssa läpikäyty ja annoin luvan jatkokuntoutukseen. Kotiin tulon edellytyksenä on jalkojen parempi kantavuus, että saan hänet pyörätuoliin ja siitä taas vuoteeseen. Vielä edistystä ei ole tapahtunut. Henkisesti on pirteämpi, kun toivomuksestani lopetettiin rauhoittavien ruiskeiden antaminen aggressiivisuuden takia. Siirryttiin pillerilinjalle, joka on inhimillisempää. Ainainen tokkurassa olo liioin estää myös tilassa tapahtuvien muutosten näkemisen. On hyvä ruokahalu ja osittain syö itsekin. Minätyttö taas reissaan päivittäin väliä Katajanokka-sairaala-Katajanokka ja näen kaikenlaista nelosen ratikassa. Raitiovaunumatka on yhtä seikkailua, kuin istuisi teatterin katsomossa. Jokainen matka erilainen tapahtumineen ja ihmisineen. Sporat kuuluvat Stadiin, pelkkä julkinen bussiliikenne tekisi siitä paljon värittömämmän.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti