Tilaston mukaan minulla on lukijoita niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin, kaukana. Joskus ihmettelen, pitääkö tilasto paikkansa ja jos, onko blogiini eksytty vahingossa? Näin arvelee eräs ystäväni, joka ei lue blogiani ja vielä vähemmän uskoo siihen, että kannattaisi lukea. Tiedän, totta kai, että vahinkoeksymisiä tapahtuu, mutta silti ajattelen jonkun ihan tarkoituksella etsivän tekstiäni. Tiedän ainakin yhden. Hän on ystäväni L.
Eilen tuuli mukavasti. Olin asetellut hiukset ja heti ulos astuttuani tuuli asetteli ne toisin miten mieli. Alistuin. Istuin kuumalla auringon paahtamalla ratikkapysäkin penkillä odottamassa nelosta humalaisen miehen kanssa. Hänellä oli keltainen Alepan muovikassi kädessään ja hän jupisi itsekseen. Hänet heitettiin seuraavalla pysäkillä raitiovaunusta ulos. Hän löi nyrkillä ratikan kylkeen ja huusi matkustavansa seuraavassa. Kuljettaja oli iso ronski mies, joka näytti hallitsevan temput tämmöisten myötälaitaisessa kulkevien tyyppien kanssa. Me matkustajat tunsimme olevamme turvassa hänen vaunussaan.
Oli alkanut uusi viikko ja keskikaupunki kuhisi väkeä. Eräs mies oli jättänyt paitansa kotiin poiketen pukeutumisellaan muista ihmisistä ja minusta hänen asunsa ei sopinut kadulle. Hänen vieressään olisi ollut epämukavaa istua julkisessa kulkuneuvossa tai ylipäätään missään.Muutenkin oli pukeuduttu vähimpään ja pienempään mahdolliseen. Pienet minimaalisen lyhyet sortsit näyttävän olevan tämän kauden hitti naisilla. Vastakohtana maksihameet, jotka keräävät helmaansa jokaisella osumalla asfalttiin katupölyä ja muuta roskaa. Puistoissa lekotellaan auringon hemmottelemana.
Joku toimittaja aivan hiljattain puhui Suurkirkosta Helsingissä ja nimi onkin jäänyt ainakin vanhempien kaupunkilaisten mieleen puhekielessä, vaikka kirkko jo vuonna 1959 sai nimekseen Tuomiokirkko. Suurkirkoksi se nimettiin 1917 Suomen erkaannuttua Venäjästä ja sitä ennen vuodesta 1852 se tunnettiin Nikolainkirkkona. Isäni puhui joskus Nikolainkirkosta. mikä minua vanhemmiten huvitti suuresti. Kirkon rappuset ovat kautta aikain keränneet istujia ja varsinkin kesällä siellä on tungosta. Hyvät näkymät Aleksanterinkadulle ja koko Senaatintorille, kauemmaksikin merelle päin. Paikan historia tuskin ketään suuremmin kiinnostaa, vaikka jokaisella kohdalla olisi tarina kerrottavanaan.
Minulla sen sijaan ei tätä enempää tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti