17. heinäkuuta 2014

MISSÄ TÄMÄN AJAN JUGEND?

Istua kökötän näin ehtoolla koneen ääressä tuijottaen valkoista plänttiä näytöllä ja siihen nyt naputtelin jo pari riviä. Yleensä kömmin vuoteeseen varhain, vaan en tänään jostain syystä. Ehkä jännitys aamullisesta kauppareissusta pakkaa vielä päälle, vaikka itse reissu sujuikin tämmöiseltä nivusvaivaiselta kuten odotettua oli. Tuskaiselta. Urheasti kuitenkin kasasin nyssykät Herkussa rollaattoriin. Kotimaisia mustikoitakin. Laittelin puolisolle taas marjat ja hedelmät. Hyvin maistui, vaikka mies eilistäkin väsyneempi. Tuli hoitaja valittamaan, ettei juo tarpeeksi. No, tiputusteline on vieressä, että siihen vaan sitten piuhat kiinni.Ei aikuista pakottamalla saa juomaan.

Olin hyllystä ottanut mukaani sairaalaan pienen kirjasen Helsingin jugendkortteleista, laatinut Jonathan Moorhouse ja kustannusosakeyhtiö Taide sen julkaissut vuonna 1998. On meillä jugendia tässä stadissa vaikka lampaat söisi. Töölössäkin, vaikka rakennukset "kurkottavatkin jo kohti klassismia". Pitäisi joskus lähteä kävelylle, kohottaa katse hiukan kauppojen näyteikkunoita korkeammalle ja nähdä kaunista arkkitehtuuria. Sitä on ympäri kaupunkia. Kaikki ei olekaan lasia ja betonia.Kaikkea vanhaa ei olekaan purettu. Alvar Aalto ei ole päässyt kaikkialle mellastamaan. Edesmenneet häntä edeltäneet arkkitehdit ovat jättäneet sinne ja tänne jälkiään. Ja mitä jälkiä!

Kruununhaka pullollaan, , samoin Eira, Kaivopuisto, Katajanokka ja Ullanlinna jne. Mikä olisikaan asuessa Villa Johannassa tai Schalinin talossa. Jo portaikot ihastuttavat. Ei semmoista kuin uusissa taloissa, vaan kaaria, kauniita kaiteita, parkettilattioita, mattoja, seinämaalauksia. Eikä kukaan tärvele. Miksi ei enää näin rakenneta?  Liian kallista, liian turhaa nykykiireiselle ihmiselle, miksi pitäisi, kun talon saa pykättyä halvemmallakin kymmenine alihankkijoineen lyhyessä ajassa. Tulee virheitä, mutta tulkoon, korjataan. Tulee hometta, ei sekään mitään. Puretaan vähän ja kuivataan. Mutta kun herrat Geselius, Saarinen ja Lindgren, Sonck, Nyström, Frosterus ym piirsivät, olivat vaatimukset toista. Talot pysyivät ja pysyvät jykevinä vuosikymmenestä toiseen luonnonmateriaaleista pystytettyinä kaikkine viehättävine yksityiskohtineen, ornamentteineen, koukeroineen ja korkokuvineen.

Tässä tulla tupsahtikin aamu, kun jätin blogin illalla kesken ja menin nukkumaan.Uutta huomenta siis mennään. Nivusseutukin aina näin aamuisin paremmassa kunnossa. Jos voisin olla pari päivää vallan pötköllään, pääsisin ehkä koko riesasta eroon.

Jätän jugendkorttelit tällä kertaa kuten talojen nimetkin, Kointähti, Merilinna, Villa Luna, Kivilinna,  rauhaan. Katselen näissä vanhoissa rakennuksissa järeää graniittia ja jäkäläkohokuvia, ihmiskasvoja seinillä, torneja,kaaria. Aika ja pyyteet olivat toiset näiden talojen suunnitteluaikana. Nyt vannotaan pian valmistumisen, tehokkuuden ja pienten kustannusten nimeen. Olemme jättäneet menneisyyteen romantiikan ja kauneuden. Arvostamme hyödyllisyyttä ja nopeaa rakentamista, betonia ja lasia, suoraviivaisuutta. Hyvä vai paha? Ken tietää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti