MOI LUKIJOIDEN KAA

Eilen soitti Laakson sosiaalihoitaja. Keskustelimme puolison kotiin tulosta. Päivää ei ole määrätty ja tulo kotiin riippuu myös maanantaisesta lääkärikäynnistäni, miten jatkossa. Annoin valtuudet ottaa selville lyhytaikaisesta hoidosta jossain muualla, jos eivät tahdo enää pitää Laaksossa. Olivat tuoneet jo nostolaitteen puolison huoneeseen. Fysioterapeuttia en nähnyt. Syötin ja juotin, pesin hampaat ja ajoin parran. Luin hetken Steinbeckia ja rupesin yskimään. Poden flunssaa. Sen sain, kun jokikisessä taksissa on ilmastointi. Aloin pyytää sen sulkemista, mutta nuha ja yskä olivat jo minuun pesiytyneet. Otin kasvosuojuksen, etten levittäisi pöpöjä sairashuoneeseen. Suojukseen tuli huulipunaa. Puolison vierustoveri sanoi minua hassunnäköiseksi se naamallani, mutta arveli myös olevan asiallisen.

C:n kanssa pitkä puhelinkeskustelu. Puhuttiin siitäkin, että onko sopivaa sanoa ventovieraalle aikuiselle tervehtimisenä "moi". Minä en kannattanut tätä muotoa, en tietenkään. En unissanikaan sanoisi kaupan kassalle, pankkineidille tai ylipäätään kenellekään  vieraalle "moi". C on isoäiti ja kehuu nuortuneensa lastenlastensa kanssa ja pysyvänsä ajan hengessä mukana. No, hän käyttää myös sanaa "kaa", joka saa niskakarvani nousemaan. Joskus saatan pusertaa ulos sanan "hei", ja senkin varsin työläästi, jos kysymyksessä on vieras henkilö. Mutta kaa-sanahirmuun en sorru, vaikka tapettaisiin. Tässä kohdin pyydänkin anteeksi kammottavaa otsikkoa.

C väitti, että hänen jääkaappinsa ovessa on Toulouse-Lautrecin kissa-aiheinen magneetti. En ollut ikinä kuullut, saati nähnyt, yhtäkään tämän taiteilijan kissaa ja epäilin toisen tekemäksi. C viestittikin myöhemmin olleensa väärässä ja jääkaappia koristaa  Theophile Steinlenin kissa. Juteltiin muutakin, sitten yskiminen yltyi ja piti lopettaa. Join kuumaa teetä ja söin ranskanleipäviipaleen, jossa oli goudaa päällä.

Olen taas viime aikoina niin usein käyttänyt taksia, että kuljettajat muistavat. Eilenkin eräs sanoi päivää ( ei moi eikä hei) kuin vanhalle tutulle ja kertoi minua ajaneensa pari kertaa aiemminkin. Kysyi, että "Laaksoonko mennään?" Me menimme. Katselin takapenkiltä helteistä kaupunkia ja näin monta paidatonta herraa ihmisvilinässä. Jopa yhden paljain jaloin kulkevan. No, en tietystikään kannata näin vapaata pukeutumista kaupungilla edes kuumana kesäpäivänä. Saisi jo kaikinmokomin tulla viileämpää, syksy ja talviset viimatkin vaikka. Ikuinen nihkeys iholla on kamalaa, kasvot punottavat ja on kaikenaikaa saunamainen olo. Ei hyvä.