Hitto tätä hellettä! Sanon suoraan. Ojensin aamulla ortopedille varsin hikisen käden, hänen ensin ojennettuaan huomattavasti kuivemman. Sitten kerroin olevani oikeastaan toisen lääkärin potilas, mutta kun en saanut aikaa ja on tätä vaivaa... Kiipesin tutkimuslavitsalle ja tohtori alkoi kaivella nivusiani. Löysi kipupaikankin ja minä ähkäisin varmemmaksi vakuudeksi. Sitten pistettiin kortisonia, josta ei ollut mitään apua. Dagnoosiksi sanottiin lihaskipu ja tulehdus. Apteekista vahvaa kipu- ja tulehduslääkettä ja kotiin. Nivuset voivat oikeastaan aika hyvin, kunnes tämän talon pihalla kumarruin ottamaan banaaninkuoren maasta ja nousin räväkästi ylös. Helvetillinen kipu nivustaipeessa. Vihasin banaaninkuoren heittäjää, vihasin banaaninkuorta ja vihasin ajattelemattomuuttani. Miksi ihmeessä en voinut jättää kuorta paikoilleen? Mikäs siivooja minä olen? Esteettinen silmäni nyt vaan kärsi ja nyt kärsii nivusseutu.
Tohtori oli edesmenneen pikkuserkkuni lapsuudenystävä, minkä jo tiesin mennessäni. Lääkärin poika ja niistä tuppaa usein tulemaan myös lääkäreitä. Juteltiin pikkuserkustani, joka pelasi golfia ja siirtyi sitten taivaallisille kentille. Tämän tohtorin luo en enää mene. Jos nivuskipu ei hellitä, niin kehoitti ottamaan yhteyttä leikanneeseen ortopediin. Minähän yritin jo, mutta ei ollut aikoja. Katsotaan runsaan viikon kuluttua, mitä pillerit sanovat.
E on tullut pohjoisesta tänne kuumaan etelään poikansa perheen luo. Tulee meille, kunhan päivästä sovitaan. On mukava tavata taas vuosien päästä. On se runsas 600km niin pitkä taival, ettei ihan joka vuosi viitsi. Huomenaamulla laahaudun Herkkuun. Ostan jotain viileää syötävää.
Puoliso oli pesty ja oli ilman paitaa vuoteessa. Kaksi hoitajaa pelmahti minulle selittelemään asua ja mitä sen tietysti hyväksyinkin. Muutkin miespotilaat olivat aukoneet paidan nappejaan, näkyi paljaita napoja vatsan päällä. Syötin taas hedelmät, hain kahvia ja annoin talon kakun palan sekä kotoa tuomani normandialaisen omenapiirakkaviipaleen. Leuan siistin parrattomaksi ja sitten mies taas nukahtikin. Luin pari sivua Steinbeckia ja lähdin kotiin ja tapasin sen peijoonin banaaninkuoren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti