SUMUSSA SUNNUNTAINA

Tässäpä taas istuksin koneen ääressä. Tunkeuduin sumuiselle pihalle ja vein roskat. Joku pannut polkupyörän niin, että roskiksen oven lennähtäessä auki, pyörä kaatui. Jälleen: miksi ei ajatella?  Minusta ei rollaattorin kanssa ollut pyörän pystyyn asettelijaksi. Onnahtelin ohitse. Juureslaatikon lykkäsin uuniin,lounaaksi sitä sekä broileria. Pyykkikone käy. Yön jälkeistä pyykkiä. Näin se on meillä.

Katselen tätä työhuonettani hyvästijättöisesti. Ensi viikollahan sen pitäisi saada uusi ilme kummitytön tapaan ja mieliksi, että tämä esteetikko ei enää kärsisi. Silkkipuun raahasin rollaattorin päällä pois olohuoneesta, koska sekin sai tuomion. Puhdistuksen jälkeen siirtyy asumaan parvekkeelle. Alan innostua. Mutta, haukkaako tämä minulle rakas ihminen liian suuren palan? Homma on iso, sen voin sanoa.

Mies sumutti pippuria valittajan silmille. Oli puhunut yleisessä kulkuneuvossa puhelimeen ja  hyvinkin kovalla äänellä, vielä olivat kai jalat vastapäisen penkin päällä. Siitä oli joku suivaantunut ja huomauttanut  saaden pippurisumutetta kasvoihinsa. Minäkin kammoksun näitä kahta asiaa, huutamista puhelimeen ja likaisten kenkien pitämistä yleisen kulkuneuvon penkillä. Mutta en tohdi sanoa juuri sen takia, kun ei tiedä, miten reklamaation vastaanottaja siihen reagoisi. Ihmettelen vaan itsekseni syvän pahennuksen vallassa. Ymmärtääkseni kaveri oli saatu kiinni ja vastuuseen pippurisumuttamisesta.

Enemmän oikeastaan kavahdan kovaäänistä keskustelua puhelimessa. Tarvitaanko siinä enää puhelinta välissäkään? Vai onko tälle puhelimen käyttäjälle vekotin niin uusi asia, ettei oikein luota hiljaisempaan volyymiin? Ennen muinoinhan todellakin piti kaukopuhelujen aikana korottaa ääntään, mutta niistä ajoista taitaa olla jo vuosikymmeniä. Mitä niihin jalkojen pitämiseen penkillä tulee, taitanee olla sen kuuluisan vapaan kasvatuksen huonoja tuloksia. Kerrotaan tämän kasvatussuuntauksen rantautuneen meille Englannin Summerhill-koulusta. Uskon sen olleen alunalkaen hyvän metodin, mutta sitten se meni överiksi ja lapsia ei enää kasvatettu ollenkaan. Tämä on nähtävissä tänäkin päivänä. Suomessa on jo vanhemmille kasvattamiskursseja, kun ollaan tultu uusavuttomuuden tilaan.Jaa-jaa.

Se juureslaatikko olikin eri hyvää. Tässä paussia sen verran, että ehdimme lounastaa. Seuraa kyökkipuolen siistimistä ja sitten voinkin levähtää. Nivelrikko kun vaatii lepotilaa silloin tällöin, jonka jälkeen jälleen remmiin. On tämä niin ylen vaivaista nykyisin, että vallan harmittaa. "Ihmiselle on tuskallista nähdä rajoituksensa".