Kerroin 12.11.2013 erään sotasankarin jälkeenjääneistä papereista ja mitenkä peräänkuulutin sankarin suvun jäseniä. Löytyi. Eilen sitten ovikello soi ja suvun jäsen haki paperit samalla, kun meni Ulkoministeriöön. Kiitti ja lähti. Minulla hyvä mieli, etten pannut suoraapäätä roskikseen. Tätä mieltä oli blogiini tupsahtanut Marjattakin.
Kummityttö teki meillä eilen 12-tuntisen työpäivän. Fiidaan ja roskikseen. Kumpaankin toistakymmentä jätesäkillistä. Kyllä nyt, kuulkas, on fiinisti laatikot ja kaapit meidän hushollissa. Ihan pelästyin, kun aamulla haikailin hametta itselleni. Että on hienoa. Joku on joskus sanonut, että emännän luonteen ja tyylin näkee, kun kurkistaa kaappeihin. Nyt passaa kurkistella. No, kunnia ei lankea minulle, mutta kiitollisuus on nöyrää ja aitoa. Minulla on maailman ihanin kummityttö.
Lähdin Herkkuun tuuraajan tultua. Rollaattori taksiin ja menoksi. Joulu, joulu tullut on ainakin Stockmannin tavarataloon. Olen jotenkin ollut ymmärtämätön meidän olevan jo pikkujoulun kynnyksellä ja itse joulunkin hivuttautuvan päivä päivältä lähemmäksi. Ihanhan tässä joulumieli nostaa meikämummunkin mielen pirteäksi. Herkussa siis tänään. Nyt on uudet systeemit minulla. Olen koko ajan purnannut, että mitenkä netin kautta pääsen verkkokaupassa heräteostosten kimppuun. En mitenkään. Sitten minua valistettiin. Voin Herkussa käydessäni kerätä itse ostokseni ja pyytää ne kotiin lähetettäväksi. Onnesta kankeana suorastaan tänään rullauduin rollaattorin varassa ja keräsin Herkun tuotteita sen kuin ehdin. Iso kuormallinen tuli ja mahdottoman kohtelias asiakaspalvelun herrahenkilö hoiti loput. Tavarat tulevat tänään. Melkein rallatellen hivuttauduin Alkoon ja ostin pari pikkolopullollista samppanjaa. Kyllä kelpaa juhlistaa sitä helppoutta mitä nykyaika asiakkailleen ainakin Stockmannilla tarjoaa. Tuuraaja oli lentää selälleen huomatessaan,että rollaattori ei tällä kertaa ollutkaan piripintaan kuormattu, vaan työntäydyin varsin helponoloisesti ovesta sisälle. Että elämä on mukavaa!
Puoliso on syötetty ja juotettu ja taas makuulle pantu.Kohtapuoliin alan kantaa oman korteni kekoon ja panen tavaroita paikoilleen. Ette usko, mitenkä meillä nyt on asia mallillaan tässä huushollissa. Puolison 35 villapaidastakin pääsi Fiidaan suurin osa ja niin lähti smokki ja sen paitakin samassa pussissa lakeerikenkien kanssa. Ei meillä enää juhlatamineisiin tälläydytä. Hetken kaiholla muistelin niitä aikoja, kun oikein pukeuduttiin teatterin ensi-iltoihin. Rakastin iltapukuja ja somia iltalaukkuja. Nyt, jos ei vallan premiääri-iltaan, niin muulloin kuitenkin mennään farkuissa ja vähemmän juhlavissa pukeissa. Eskollekin muinoin kerrottiin maailman muuttuneen. Ja niin on käynyt.
Pitäisi varmaan itsenikin käydä kaappien kimppuun ja reippaalla kädellä tyhjentää turhasta, vaan se turhan määritteleminen on vaikeaa. Jos ei ole kahteen vuoteen jotakin vaatekappaletta käyttänyt, sen voi heittää pois, sanoo hyvä ystäväni. Ison urakan olet tehnyt kummityttösi kanssa. Joulusiivouskin on tainnut tulla siinä samassa osittain tehdyksi. Hyviä heräteostoksia!
VastaaPoistaOnpa ihanaa kun saa kodin tyhjennettyä kaikesta turhasta. Varmaan olokin kevenee? Olen haaveillut ja mielessäni järjestellyt kotia uuteen uskoon, heittänyt turhat roinat pois. Mitään konkreettista en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Tässä todella tarvittaisiin lähimmäistä auttamaan , itse en niin kovalla kädellä uskalla heittää pois, tarvitsen ulkopuolista vahvistusta :)
VastaaPoistaTuulia, kannatan tämmöistä radikaalista siivoamista, koska uskon jokaisessa kodissa kertyneen sitä turhaa kamaa, on koti sitten nuorempi tai vanhempi. Kummityttö sanoo, että järjelle on annettava tilaa ennen tunteita.Ja minä uskoin.
VastaaPoistaKyllä näin on, Sari, hyvä mieli ainakin minulla, kun tuli tilaa kaappeihin ja hyllyille ja joku Fiidan varastoista löytää itselleen tarpeellisen vaatteen tai esineen. Siitä puolison smokista en ole aivan varma.
VastaaPoista