Helsingin Bussiliikenne kieltää ehdottomasti kahvin särpimisen busseissa. Ratikoissa saisi olla samanlainen kielto. Kun kahvimukia mukanaan kanniskeleva matkustaja ilmestyy, tuoksuu ensinnäkin koko ratikka kahville, mikä ei välttämättä ole kaikkien mieleen. Toiseksi raitiovaunukin tekee äkkiliikkeitä ja mukille voi käydä kalpaten. Joissakin vaunuissa ainakin aikaisemmin oli ovissa pullon kuva, joka oli rastittu yli. Ei ollut kahvimukin kuvaa. Kahvia hörppivä ratikkamatkustaja saa usein aikaan sen, että vierustoveri vaihtaa paikkaa. Mikä vimma meillä on juoda kahvia kulkiessamme? Jos ei ole aikaa istahtaa kahvilan pöydän ääreen tai juoda kotona ennen lähtöä, voisi nautinnon jättää tuonnemmaksi. Emmehän ennenkään ole kävelleet kaupungilla kahvimuki kourassa. Lämpimämpään vuodenaikaan monet kanniskelevat juomapulloa siinä pelossa, jos alkaa kesken kaiken janottaa. Juomien mukana kuljettamiset tuntuvat olevan ylen trendikäs piirre ja on ajautunut tiesmistä meille. Me olemme hanakoita omimaan muualta tulleita tapoja. Take away-ravitsemusliikkeet ovat omalta osaltaan syntipukkeja katujuomiskulttuuriin. Toivottavasti vastaisuudessakaan en joudu istuutumaan yleisessä kulkuneuvossa kahvilla tahrittuun penkkiin tai saa syliini kahvia vierustoverin mukista ratikan tai bussin äkkijarrutuksessa. Taksiin ei juoman kanssa mennä!
Uusi märkä aamu otti minut vastaan katsoessani ikkunasta. Harmaata ja pimeää, mikä kuuluukin tähän pimeimpään vuodenaikaan ennen joulua. Olen hissunkissun yrittänyt järjestellä tavaroita uusiin paikkoihin ja huomenna kummityttö taas tulee. Sain myös vanhat teleskooppi-irtoluiskat haettaviksi pois, vaikka apuvälinelainaamolla onkin tapana asiakkaalle tuoda väline, mutta ei haeta käytön päätyttyä. Nämä luiskat ovat "lepoasennossa" jo melkein kaksi metriä ja ulos vedettyinä huimasti pitempiä. Täyttä terästä ja painavia. Miten niitä olisin pystynyt kuljettamaan? Lainaamon ystävällinen virkailija yritti naapuri- ja sukulaisapua. Lopulta sanoi jonkun tulevan hakemaan liikkuessaan kaupungin pakettiautolla täällä päin.
Meillä on ollut pari aivan ihanan rauhallista yötä ja päivääkin. Puolison kiukuttelupuuskat vähäisempiä, yhteistyö sujunut, hoitotoimenpiteet onnistuneet jouhevasti. Pesijähoitajillakaan maanantaisin ei ole vaikeuksia, kun esivalmistan puolison viemällä valmiiksi kylpyhuoneeseen kuin myös tuon hänet pois suihkuttamisen jälkeen ja panen vuoteeseen, hoidan loputkin.Kiitän pesijähoitajia puolison suihkuttamisesta. Lähtevät kuoriuduttuaan muovisista esiliinoistaan, käsineistään, käsivarsisuojuksistaan ja pesusaappaistaan. Taas viikon kuluttua.
Itse ainakin pidän aina vesipulloa mukana, kun koskaan ei tiedä milloin jano yllättää, pitää ottaa lääkettä... Ja ei kuitenkaan joka kerta viitsi käydä uutta pullollista juomaa ostamassa.
VastaaPoista