ETSIVÄ LÖYTÄÄ

Olipa kerran eräs mies tässä Suomen maassa, joka sodassakin kunniakkaasti tappeli. Sai vapaudenristin miekkojen kera. Tästä ilmoitus ja monta muuta tärkeää paperia ajautui jostain syystä puolison haltuun.Niitä on pyöritelty vuosien aikana ja lopulta joutuivat kaapin kätköihin, kunnes...  Nyt kun meillä siivotaan, tuli paperierä esille ja käteeni. Puoliso ei muistanut enää mitään paitsi sotasankarin nimen. Luin papereita ja ajattelin olevan sääli, jos joutuvat roskikseen. Soitin Sotamuseon arkistoon. Eivät kiinnostuneet, kun materiaalia oli jo paljon. Soitin numerotiedusteluun ja aloin etsiä sukulaisia. Nimi varsin yleinen, työtä riitti. Sukua ei oltu. Kunnes lopulta sotasankarin sukuun kuuluva miniä vastasi puhelimeen. Otti yhteyttä kapteenin iäkkääseen tyttäreen, joka minulle ehtoolla soitti liikuttuneena ja iloisena, kiinnostuneena. Sukulaismies hakee paperit samalla matkalla, kun käy Ulkoministeriössä. Tämä tapahtuu huomenna.

Muuten päivät ovat menneet siivoskellessa, puolisoa huoltaessa. No, soitin minä H:lle Turkkiinkin. Yli 20 astetta lämpöä ja aurinkoa taivaan täydeltä. "Kämppä" on upea kaikkine pesukoneineen ja muine keittiöön kuuluvine kapistuksineen. Paremmin on kuin kotona, sanoi. Rakkaus kukoistaa ja edessä vielä monta kuukautta kaikkea tätä ihanuutta. Suljin puhelimen ja aloin valmistaa lounasta meille.Porsaanfilettä kermakastikkeessa. Jaksoin vielä työntää rollaattorin päällä paikasta toiseen vaippalaatikoita ja nyt mietin, mitä mieltä kummityttö on omavaltaisuudestani, kun huomenna taas tulee. Sain kuitenkin mukavan ja esteettömän kulkuväylän makuuhuoneesssa. Kyllä tämä tästä.

Papereita,papereita loputtomiin olen roskikseen vienyt. Iso muovikassillinen ikivanhoja äänikasetteja sai myös lähdön. Koska minä niitä kuuntelisin? Nykyisin eletään jo cd-aikaa.Kaikki vanhat matkaselostukset ja kartat saivat niinikään kyytiä. Hammerfest-jutun jätin, jos joskus pukkaisin tarinan. No, edelleenkin olisin paljon säästänyt, jos tilaa olisi tämmöiselle arkistoinnille.Muistiinpanoja ja karttoja viedessäni roskikseen, mietin, että olen minä mielestäni paljon matkustellut, vanhempien, ystävien ja puolison kanssa. Joskus yksinkin. Ikinä en ole mihinkään matkaan ollut pettynyt. Onnistuminen riippuu ehkä eniten itsestä. Sää ei liioin ole ollut tärkeä tekijä. Jos on ollut huono, tehdään sen mukaan.Minun matkustamiseni maailmalla on suoritettu. Pinon päältä keikahti muitten sekaan Marseillen kartta peittäen alleen tiekartan Hollannista. Laskin jätelaatikon kannen alas. Se siitä. Onnahtelin rollaattorin kahvoissa luiskaa ylös rappuun ja ajoin hissillä kolmanteen kerrokseen.

Olen äärettömän iloinen, että sotasankarin paperit joutuvat niille kuuluvaan paikkaan suvun haltuun. Eikä se niin kovin suuri homma edes ollut. Sitäpaitsi mielenkiintoista.