Maanantai on pesupäivä, pesijähoitajat olivat jo. Sattui vielä se mukava hoitaja eikä virkasisarkaan harjoittelija ollut. Homma sujui suhtsutjakkaasti puolison puolelta, että melkein ylpistyin. Ensi maanantai on taas uusi päivä. Suhtaudun aina näihin pesumaanantaihin suurella varauksella.
Olen liittynyt uuden blogin sännölliseksi lukijaksi. Rakastan ulkosuomalaisten tarinointia elämästään muilla mailla. Kaukana Espoosta asuu USAssa ja minusta kirjoittaa elävän mielenkiintoisesti maasta, jossa en ole milloinkaan ollut. Mielessä käynyt ajaminen itärannikolta läntiselle rannikolle, johon olisin ujuttanut myös pätkän Route 66, joka lähtee Chicagosta Los Angelesiin. Tie on samalla reitillä kuin historiansa alussa, mutta nykyisin isoja valtateitä pitkin. Olin joskus varma, että tälle retkelle pääsisin. Enpäs vaan päässyt. Kaukana Espoosta kirjoittaja asuu Oaklandissa San Franciscoa lähellä Kaliforniassa. Olen aiemminkin rummuttanut näiden matkadokumenttien nimeen ja iloitsen jokaisesta blogikertomuksesta, joita saan lukea tehdyistä matkoista/asumisista pitkin ja poikin kuvilla ja ilman. Tämä matkakirjojen ja television dokumenttien ohella on minun ainoa tapani enää matkustaa. Olen matkustusfriikki. Ollut aina. Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka jo varhaisiässäni näyttivät minulle maailmassa olevan muutakin kuin Helsinki.
Sataa. Tykkään sateesta. Jopa silloin, kun olen sateessa. En tiedä, mitä ihmisestä ajatellaan, kun sateesta tykkää. Onko jotenkin alakuloinen ihminen? En katso olevani. Sateen ropina rauhoittaa ja kuulostaa mukavalta. Ulkopuolinen maailma on märkä, minä en, jos olen sisällä tai sadevaatteissa. Sateensuojankin alla tuntuu kivalta. Sade kuuluu syksyyn ja on luonnollista säätä. Taidan lähteä roskikselle, että saan olla sateessa. Nautin pisaroiden hyppelystä lätäköissä, kiiltävästä piha-asfaltista, valuvista kouruista, vesinoroista ikkunaruudussa, märän maan tuoksusta.
Niin ole tervetullut,syys! Sun rauhaas rinta halaa.
Sun tähtes vahtivuoroilleen jo taivahalla palaa.
Jo vaiennut on leivonen, jo huutaa kuovi suolla.
Jott´ uusi kesä kerran sais, niin täytyy vanhan kuolla.
(V.A.Koskenniemi, runosta Syksyn ylistys. ensimm. säe)
Hienoa, että olet myös syksyn jälkeisistä nauttiva ns pimeää sietävä ihminen. Minä olen aina ollut ns kesä- ja valoriippuvainen ja Kalifornia on tullut hyvin tutuksi. Olen siellä monta marraskuun päivää viettänytkin. Nyt viimeiset kuusi vuotta olen preferoinut Floridaa ja etenkin Ocean Drive Miami South Beach katua! Olen vuokrannut aina eri studion ko. kadun varrelta. Enää kaksi viikkoa ja lähden. Yleensä aina matkustan yksin, kuten tälläkin kertaa.
VastaaPoistaPs miksi kommenttilaatikkosi on näin hirveän pieni??? En viitsi kelata ylös saakka ja korjata typoja - no olkoot siis.
Hei Jutta tässä ns. salaisena avustajana...tutkin asiaa.
VastaaPoistaNäyttäisi siltä että ei tätä isommaksi saa... mutta asia on vielä osittain työn alla.
Selvitän siis asiaa :) voihan myös vaikka kirjoittaa wordissa ja kopsata ja liittää tänne :) Mukavaa sateista viikkoa sinulle :) Salainen Avustaja Pinde :)
Jutta, tämä Mudetikru on todellakin "salainen avustajani" näissä tietokoneasioissa ja erittäin taitava. Kerroin hänelle laatikosta, koska tämä näyttää minustakin aika pieneltä.Nyt kun kirjoitan itse, niin suorastaan liian pieneltä. Semmoinen yhdenlauseen laatikko.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poistatätä on nyt vaan monella tätä pientä kirjoitusosaa kommenteissa...
VastaaPoistaHutomossa on mietintää...katsotaan saadaanko valoa vai ei....
Hyvää yötä!
Sataa ropisee, on marraskuu. Ja niinhän se on, että säälle ei mitään mahda, joten oma asenne ratkaisee! Ja nopsaan kurkkasin tuon Kaukana Espoosta-blogin, siihen pitää paremmin tutustua, vaikutti mielenkiintoiselta. Mukavaa marraskuuta!
VastaaPoistaHei Friidu! Kiitos blogivinkistä! Täytyy tutustua. Minä myös pidän kovasti matka- ja ulkosuomalaisten blogeista. Oletko tutustunut Kukkapilli blogiin? Tällähetkellä kirjoittaja viettää aikaa suomessa, mutta aloita vanhemmista, hän kirjoittaa ja kuvaa hienosti intiaa, siellä asuvan näkökulmasta. Eli: kukkapilli.blogspot.com
VastaaPoistaMukavaa marraskuuta Tuuliallekin. Joulu tulla jollottaa.
VastaaPoistaSari, lämpenin jälleen kerran Intialle tutustuttuani Kukkapillin blogiin. Sekin maa, jossa en milloinkaan ollut. Kiehtoo näin matkankin päästä.
VastaaPoista