Ystäväni on leikattu.Veivät toisen rinnan.Muuten kaikki hyvin.Mietin tänään istuttaessani loppuja pelargoneja kolmimetriseen laatikkoon,miltä hänestä oikeasti tuntuu.Miltä tuntuu menettää toinen rinta? Hän on urhea ja reipas nainen.Nauroi puhelimessa soittaessaan sairaalan vuoteesta.Päästävät kotiin pian.On opeteltavaa.On oltava hissunkissun aluksi.Antavat tyhjän täytettä että symmetria säilyy.Etteivät ihmiset katsele toispuolista.Häviääkö naisesta tämmöisen leikkauksen yhteydessä muutakin? Joskus on kerrottu jotain.On tarinoita.Puoliso lähtenyt,kun vaimosta tuli vajaa.Naiseus vähenee,sanovat.Kuitenkin elämä jäi,vaikka sen hintana olikin toinen rinta.Sen hinnan me kaikki mielellämme maksamme.Tsemppiä,ystäväiseni.Kesä tulee.Lämmittävä paiste ja raikas tuuli.Arvet paranevat.
Huomenna tuon puuttuvat margareetat,istutan ja sitten on kaikki valmista.Ei muuten hullumman näköistä.Puutarhahommat,vaikka pienetkin,tuntuvat hyvältä.Aistii kasvin kiitollisuuden,kun se pääsee ahtaasta purkista levittämään juurensa muhevaan multaan.Se tuntee kukan kasvoillaan kastelukannun pisarat tai sateen.Juurillaan kostean mullan,joka ravitsee.Tapasin taas tänään muutaman kastemadon.Kiiruhtivat pistolapioni tieltä madonjuoksua.Jos mullassa asuu kastematoja,on multa tervettä.Ne pitävät sen kuohkeana kaivellesasaan käytäviä.En koskaan näitä maan matosia vahingoita.Nostan varovasti lapion terällä sivuun ja katselen kun ne putkahtavat taas omaan elementtiinsä syvälle multaan.Kukkien juurista muodostuneeseen holvistoon.
Tänään taksia odottaessamme Stockmannin Espan puoleisilla ovilla istui vieressäni herrahenkilö.Hiukan maistissa,jonka tunnustikin.Kertoi Nizzasta,josta oli palautunut vastikään Helsingin kevääseen.Katseli pelargonioitani ja kertoi rouvansa istuttaneen parvekkeelle orvokkeja.Hän vaikutti miellyttävältä ja kohteliaalta.Kumarsi lähtiessään ja toivotti hyvää jatkoa.Taksi tuli.Keräsin kukkakassit,muut nyssykät ja kyöräsin puolisonkin ulos.Kuljettaja kiiruhti vastaan helpottaen lykkimistäni.Espan puisto saatu valmiiksi kukkaistutusten puolesta.Ihmiset istuksivat penkeillä nauttien lämpimästä päivästä.Spanieli nuuhki tulppaania ja sitten sen merkitsi muille koirille tiettäväksi,että Esplanadin puisto kuuluu hänelle.
Me kurvasimme ensimmäisestä sillasta kanavan yli Katajanokalle ja ohitimme jo osittain puretun satamarakennuksen.Se on kuin luuranko. Tyhjät ikkuna-aukot tuijottivat ja kattohuovat roikkuivat repaleisina kunnes puskutraktori pudottaa viimeisetkin riekaleet.Talon seinät törröttävät vielä pystyssä.Pian nekin kaatuvat.Kuka muistaa kymmenen vuoden kuluttua,mitä paikalla oli ennen.Uusi rakennus nousee.Mikä se on? Ei ehkä ainakaan Guggenheim.Ei ristin muotoinen hotellikaan.Aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti