Helavalkeita en huomenna sytytä.En sytytä mitään,eikä kai päässäkään mikään sytytä.Kun soitin pikkuserkulleni Kotkaan ja toivotin hyvää nimi- ja syntymäpäivää,kysyi hän,mitä kuuluu.Samaa kuuluu,ei parempaa eikä huonompaa. Eikös elämä ole silloin aika kuivaa? Kysyin itseltäni myöhemmin Taitaa olla,vastasin itselleni.Sitten puolustauduin,että olosuhteet pitää ottaa huomioon ja meillä on olosuhteita.Silloin kun ne totaalisesti väsyttävät ja kyllästyttävät, ryven oikein sydämeni halusta itsesäälin syvässä suossa ja pidän sitä hyvää tekevänä terapeuttisena seikkana.Sitten nousen kuin korkki pinnalle ja huomaan auringon paistavan risukasaan.Näen isäni pilven reunalla ja muistan hänen ikuisen optimistisuutensa "kyllä se siitä".Kapuan kuivalle ja kantavalle maalle.
Lisää pelargonioita.Minulla on pelargoniamania.Ostin eilen yhdeksän uutta ja panin piharapun toisellekin puolelle rivin.Paikkasin lasten aikaan saaman aukon tuoreilla margaretoilla pyörävajan seinustalla.Sanoisinko,että näyttää aika hyvältä? Sanonkin.Nyt aamulla istuessani parvekkeella nauttimassa kahvia punaisesta Mucha-mukista, näin huoltomiehen katselevan istutuksiani.Hän on juuri se mies,joka toi kolme 75x75cm laatikkoa pyörävajan seinän viereen.Näytti hyväksyvältä väri- ja kukkavalintaani.Pitkiä kolmen metrin laatikoita on kolmen muunkin piharapun vieressä,mutta tyhjinä vuodesta toiseen. Mitenkä olisikaan kaunista,jos niissäkin kukkisi.Minä kuitenkin pidän näppini niistä visusti erossa.
Mistä taas en pidä näppejäni erossa,ovat macaronit.En tiedä,ovatko nämä ranskalaiset herkut alunalkaen pariisilaisen Pierre Herme´n keittiöstä,mutta Herkusta niitä nyt saa ja luultavasti aivan kotimaisten mestareiden valmistamina.Varsinkin juustotäytteiset ovat mieleeni.Ja mitenkä eleganteilta ne pöydässä näyttävätkään! Pieniä suussa sulavia taivaallisia makuaistia helliviä leivonnaisia.En ainakaan toistaiseksi voi olla niitä ostamatta.Roquefort-täytteiset varsinkin saavat veden kielelleni,hyvänä kakkosena vuohenjuustolla täytetyt eivätkä kauaksi jälkeen jää makeammatkaan versiot.Stockmannin Herkun leivonnaispuoli suorastaan pursuu uutuuksista,värikylläisyydestä ja taidokkaista asetelmista leivosten ja täytekakkujen päällä.Onko meitä milloinkaan ennen hemmoteltu näin runsailla antimilla! Kevään juhlat tulossa,siitähän tässä on kyse.
Minäkin luotan itsesäälissä rypemisen - ja macaronien - mieltä nostattavaan voimaan. Pohjalta on hyvä ponnistaa!
VastaaPoistaTäytyykin muuten kokeilla noita suolaisia macaroneja, toistaiseksi olen maistellut vain makeita (ne klassikkomaut sopivat minun suuhuni parhaiten)...
Kyllä se siitä.
No aivan varmasti se siitä.Ennemmin tai myöhemmin.Kimmotkaamme ylöspäin! Kohti kesää mennään.
VastaaPoistaJuustomacaronien juusto antaa todella pikantin maun.Kannattaa kokeilla.
Hei ystäväiseni :)
VastaaPoistatutkin tuota Macaronien historiaa ja ... tälläistä tietoa sieltä nappasin.Pitäisi kokeilla itse tehdä niitä :) (kun saisi aikaiseksi)
Wikipediasta /suomennettu...(kone siis suomentanu voi olla tökeröistä mutta saadaan idea kiinni)
Vaikka pääasiassa ranskalainen leivonnainen on ollut paljon keskustelua sen alkuperästä. Larousse Gastronomique mainitsee Macaron kuin syntyy vuonna 1791 ja luostarissa lähellä Cormery . Jotkut ovat jäljittää sen ranskalaisen debyytti takaisin saapumista Katariina de 'Medici 's Italian Kondiittorit jonka hän toi hänen vuonna 1533, kun naimisiin Henrik II Ranskassa . [5]
Vuonna 1830, macarons tarjottiin kahden-kahdella lisäämällä hilloja, liköörit ja mausteet. Macaron koska se tunnetaan nykyään kutsuttiin "Gerbet" tai "Pariisin Macaron" ja luotiin jo 20-luvulla Pierre Desfontaines Ranskan konditoria Ladurée , [6] koostuu kahdesta manteli marenki levyä täynnä kerros buttercream, hilloa, tai ganache täyte.
Jessös,Mude/Pinde,ei siis mikään turha leivonnainen.Macaroneja teki aivan hiljattain joku suomalainen kokkikin televisossa,eikä kovin vaikealta näyttänyt ja Sinultahan homma käy.Häätkin tulossa,olet kertonut.Mukavia toukokuun päiviä.
Poista