Joskus pari sataa vuotta takaperin Talon-pojan sää eli Ilma-Kirjassa sanottiin "Helluntai päiwän sade on harwoin hywäksi".Helsingissä ei näytä pätkääkään sateiselta.Mittarin plusasteetkin kohoamassa hyvää vauhtia ainakin eilisiin lukemiin.Tietääkö se nyt sitten sanoinkuvaamattoman kylmää talvea? Kuten vanha kansa myös ennustaa.
Kortissa,jonka olen saanut äitini serkulta,on teksti "Anna elämän puhua,se kuiskaa suruista,ja hymyilee ilosta,se tarjoaa kaikki värit,jotta kasvaisit matkallasi itsesi kokoiseksi".Kaunista,eikö? Tänään on isäni syntymäpäivä ja sitä vietettäisiin riemukkaasti ,jos papparainen eläisi.Kyllähän sen ikäisiä on maailmassa ja sitten ovat luku erikseen ne jugurtin syöjät,joilla ei 120-130 vuotta ole vielä ikä eikä mikään.Porhaltavat jossain kaukana arolla hevosensa selässä nuoruutensa tunnossa.Tarua vai totta?
Illalla eilen mennessäni kukkamaitani kastelemaan tuli ulko-ovella vastaan viidennen kerroksen musisoivan perheen poikajäsen kitarakotelo kainalossaan.Hän sanoi "iltaa". Sana,jota ei juurikaan enää käytetä.Kuuluu samaan kategoriaan kuin "päivää" ja ehkä "huomenta" myös. Moit korvaavat. Poika jatkoi yhtä kohteliaalla äänellä "saanko avata teille oven,pääsette helpommin kastelukannujen kanssa?" Annoin ihastuneena luvan. Teitittelymuoto! Siis kuitenkin lapsia kasvatetaan myös tätä suomen kielen puhuttelumuotoa käyttämään,tiedetään sen olemassaolo.Tämä perhe sai sympatiani jo heti taloon muutettuaan,eikä siitä kovin kauan aikaa ole.Toivotin tervetulleeksi ja siitä asti olemme tervehtineet.Eräänä päivänä puoliso kaatui lattialle.Edellisellä kerralla sain kammettua hänet ylös,nyt en.Päätin pyytää avuksi tätä ylimmän kerroksen perheen isää,jonka kanssa olen usein sanan jos kaksikin pihalla vaihtanut.Hän lähti heti avittamaan ja sai puolisoni helposti jalkeille ja vuoteen reunalle istumaan.Sanoi että apua saa pyytää vastakin.Ehkä sekin on saanut myötätuntoni tätä perhettä kohtaan heräämään kuultuani heidän asuneen aikaisemmin Töölössä.Samoin kuin me.
Ostin kerran Martti Anhavan toimittaman Arto Mellerin (1956-2005) Runot.Sitten tilasin äänikirjan Martti Anhava,Romua rakkauden valtatiellä,Arto Mellerin elämä.Kuuntelemiseni on vielä kesken.Olen lueskellut Mellerin runoja ja tässä on runon Merivirrat ensimmäinen säkeistö:
"Ei satamaa,ei aallolle murtajaa.
Vain kohisevat vedet, ja matka
joka on aina yhtä alussa.
Olemme nostaneet sydäntemme laahusankkurin
ja merivirrat vievät,vievät
erehtymättä..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti