Harmaanapa urkeni tämä aamu.Vettä sataa tihuuttaa,taivas pilvessä.Mutta koivuissa jo komeat hiirenkorvat! Eilen sain kukkalaatikkoni pihalla aivan valmiiksi.Muutin suunnitelmia ja istutin punaisia pelargoneja keskimmäiseen 75x75cm laatikkoon.Muissa margaretoja.Pitkässä kolmimetrisessä pelargonien väri on vaaleanpunainen.Ihanhan tässä nousee kerrostalopuutarhurin rinta rottingille.On se vaan niin sievää,kun on kukkia.
Tukka suorana ryntäilin eilen myös kaupungilla.Oli tuuraajapäivä.Taija-kampaaja ahersi hiukseni lyhyemmiksi ja sain pesun ajan nauttia hierovassa tuolissa,mikä teki aika hyvää selälle kaiken juoksentelun jälkeen.Kun olin saanut asiani suoritetuksi eli kaikki ostokset tehtyä,oli taas tavaraa kukkineen päivineen niin paljon,että taksilla toimitin itseni kotiin.Olikin oikein lupsakka kuljettaja,joka ei ajanut ylimääräistä sightseeingiä,kuten tässä kerran tehtiin.Lähti Stockmannin edestä Pohjoisespalla Töölöötä kohti ja teki u-käännöksen Arkadiankadun päässä ja taas posotettiin Stockmannin ohi.Nyt Mannerheimintien toista puolta.Napisin takapenkillä jo lähtiessä,että jos ei Eteläesplanadia pitkin Katajanokalle niin ainakin Aleksanterinkatua.Kuljettajalle ei kelvannut Stadin friidun ohjeet.Piti minua kaikin puolin untuvikkona sekä kaupungin tuntemukessa että autolla ajamisessa.Vanha konkari olen kummassakin.Ajokorttikin ollut jo niin kauan etten viitsi sanoa.Oli jo silloin kun useampia kuljettajia vasta hänen vanhempansa suunnittelivat tähän maailmaan.No,pääsin kierroskuljettajan kanssa lopulta Eteläespalle ja siitä sitten kotiin.Mutta aikaa tuhraantui ja mittari tikitti.Eilisen päivän kuski tiesi ja osasi rautaisella ammattitaidolla.Ja siitä tyytyväiseltä asiakkaalta kiitokset.
Kun nuorena tyttönä ajoin fillarilla Humallahteen uimaan kavereitten kanssa,ohitimme Maria Åkerblomin (1898-1981) Toivola-huvilan Seurasaaren tiellä.Sieltä kuului aina suurien koirien haukuntaa.Talosta ja sen omistajasta oli vuosien ajan kerrottu yhtä sun toista ja meitä hiukan pelotti.Onneksi oli alamäki,että pääsimme vauhdilla rakennuksen ohi.Takaisin tullessa olikin polkemista,että onnistuimme kunnialla tuon oudon huvilan ohittamaan.Viime vuonna ilmestyi Gustav Björkstrandin kirja,kustantanut Schildts, Maria Åkerblom,elämän ja kuoleman lähettiläs, suomentanut Mirja Hovila.Tilasin puolisolle tämän äänikirjana ja aloin kuunnella.Maria Åkerblom oli outo nainen,unissasaarnaaja,joka ennusti maailmanloppua,perusti herätysliikkeen ja hankki ympärilleen opetuslapsia.Hän oli poliisin tuttu,sekaantunut ikävyyksiin,vankilaan tuomittu.Kun joskus kotona isältä kysyin Åkerblomista,minulle ei kerrottu sen tarkemmin.Lapsilta kielletty aihe.Hän jäi meille mysteeriksi ja se kasvatti pelkoa entistä enemmän viilettäessämme Toivolan ohi.Nyt pääsen naiseen tutustumaan Björkstrandin kirjan avulla.Eikä enää pelota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti