Ystäväni on ahdistunut ja allapäin.Hän on yksi niistä ystävistäni,jolla oli vuosia sitten malttia ja aikaa kuunnella minua,kun isäni kanssa yhdessä kamppailimme äitini todellisen ja kuvitteellisen sairauden välimaastossa.Olin juuri kasvamassa aikuisuuteen ja rakentamassa omaa elämääni.Hänen todellinen sairautensa olisi jo riittänyt,mutta hän etsi huomiota panemalla vielä paremmaksi.Jätin oman elämäni sivummalle ja olin isäni tukena mahdollisimman paljon.Kotielämämme oli aika-ajoin täyttä helvettiä.Olenkin joskus sanonut äitini varastaneen elämästäni 20 vuotta.Ne ajat ovat takanapäin.Vain muistoissa joskus kummittelevat.
Nyt tämä ahdistunut ystäväni tarvitsee minua.Juttelemme puhelimessa pitkiä toveja ja hän antaa patojen murtua.Minä tiedän mitenkä tärkeää on antaa sanojen tulla esteettömästi,purkaa kaikki tunteensa,itkeäkin.Minun tarvitsee vain kuunnella ja antaa tarvittaessa tukea.Tiedän paremmin kuin hyvin,mitä toisen olkapää merkitsee.Ystäväni pääsee tästä yli,sen tiedän.Ehkä se vie aikaa,mutta tunnelin päässä on aivan varmasti valoa.Hän on vahvaa tekoa,elämää kokenut nainen.Tähän panssariin pääsi vain syntymään aukko,jonka me nyt yhdessä tukimme.
Toinen ystäväni,vuosia,vuosia sitten sairastanut aivoverenvuodon,lähetti kortin,jonka kuvapuolella on Albert Edelfeltin iki-ihana "Kirjettä kirjoittava nainen" vuodelta 1897.Käsinkirjoitettu teksti kortissa epäselvää,osoite vain sinne päin.Postinkantaja tuntee.Soitin ja kiitin ystävääni.Hän tuntui olevan sekava,tapaili sanoja ja ajatukset menivät ristiin ja rastiin.Kertoi,ettei enää osaa käyttää pesukonettaan.Naapuri käy auttamassa.Mieleeni muistui aika,kun tämä ystäväni pääsi pitkän sairaalassa olon ja kuntoutuksen jälkeen kotiin.Asuin viikkoja hänen luonaan ja opetin kodin askareita,kaupassa käyntiä,rahan käyttöä,kaikkea sitä,mikä arkeen sisältyy.Aikanaan hän jäi omilleen,kunnallisen avun varaan.Nyt tuntuvat asiat huonontuneen ja ihmettelen,kuinka kauan hän voi yksin asua,jos arkiset asiat alkavat tuntua ylipääsemättömän vaikeilta.Kuka seuraa,syökö hän,hoitaako itseään,puhtauttaan,mihin kykenee ja mihin ei? Sairaanhoitaja käy,naapuri auttaa pyykin pesussa.Miten paljon ystäväni mahtaakaan tuntea yksinäisyyttä? Seurana on televisio,jos sen osaa avata ja sulkea.Sen kanssa ei voi kommunikoida.
Sitten iloisempiin aiheisiin.Jääkiekkoa.Olisiko tänään samanlaista riemujuhlaa Suomella Venäjän kanssa kuin oli USAta vastaan? Jännitin niin,että varpaatkin olivat jäykkinä.Toivohan hiukan lerpahti,kun Kanada-ottelu meni poskelleen.Onneksi suomipoika nousi,näytti taitonsa ja voimansa ollen nyt taistelemassa tänään finaalipaikasta.Ja ihanhan Jakki-mustekala, entinen Jaques, on ennustanut altaassaan Suomen olevan mm-kilpailujen päätyttyä maailmamestari.Kyllä Jakki tietää,toivotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti