Näin otsikoin Eino Leinon sanoin.Aamulla herättyäni mieleen tulla tupsahti tämmöiset toukokuun aamut,jolloin saimme avata silmämme Hämeessä oman mökin vuoteessa.Tähän aikaan vuodesta olimme jo monet viikonloput siellä viettäneet pannen taloa kesäkuntoon,pihaa haravoineet ja saunaa lämmittäneet.Raija Siekkinen (1953-2004) novellikokoelmassaan Elämän keskipiste (1983) novellissaan "Suru" tarinoi näin "Kun hän ajoi mökille,hän näki ilmassa,puiden ympärillä,kaikkien silmujen yhteisen vihreän.Yhtäkään lehteä ei silti vielä voinut nähdä.Tyynen veden yllä seisoi valkoinen utu.Sillä aikaa kun sauna lämpeni..." Sopii kenen tahansa keväiseen menoon mökille.Ote tämän vuotisesta Kirjallisuuskalenterista.
Näin toukokuussa nautin ehkä eniten mökillä olosta.Vihreää luonnossa ei vielä yltäkylläisesti,kaikki vastaherännyttä ja tuoretta,uutta.Auringonpaiste puikahti pirtin verhojen välistä lattialle mattojen raitoihin.Talven punatulkut ja tiaiset olivat häipyneet pois ihmisten näkyvistä metsiin.Kottaraiset ja keltasirkut tulleet tilalle.Krookukset työntyivät mullasta ja ruohosipulitupas enteili hyvää satoa.Joutsenet ylittivät järven matkalla pohjoiseen.Lahden toisen puolen rannalta lennähti tuulen mukana tervan tuoksu.Venettä pantiin soutelukuntoon.Koira haukkui jossain kylällä.Siivosimme pientä kanalaamme,että olisi jälleen valmiina vastaanottamaan uudet asukit.Kukko oli aina Jallu nimeltään, kanojen nimet vaihtelivat.Näitä aikoja monen vuoden takaa muistelen ja kuulen korvissani tikan naputuksen pihapuussa. Tunnen ihollani silloiset toukokuun tuulet ja sieraimissani kevään raikkaat tuoksut.
Tämän talon pihan koivut jo niin kesäisessä kunnossa,että vastapäinen kerrostalo on piiloutunut kaiken vihreän taakse.Urvut roikkuvat raskaina ja pulleina oksissa valmiina lennättämään maailmalle siitepölyn ja aiheuttamaan allergikoille tukalat oltavat.Ennustettu tavallistakin siitepölyrikkaampia aikoja.Punkit niinikään riehaantuvat muita kesiä enemmän.Varokoon se,joka nurmikkoja tallaa,ettei kutsumattomat vieraat pääse takertumaan ja verenhimoaan tyydyttämään.Hyttysissäkin on jo tarpeeksi.Kaupungissa toki vähemmän.Muita ahnehtijoita kyllä ympärillä kiehaa istuessamme rantaraitin varrella.Sen huomaa punaisista ja armottomasti kutiavista paukamista iholla.Jos malttaisi olla raapimatta... No,kaikki tämä kuuluu kesään,jota pitkän talven aina kiihkeästi odotamme.
Tämmöistä tänään kerrostalon kolmannesta kerroksesta toukokuun iduksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti