Hannu Mäkelä kertoo SK:n artikkelissaan vaimonsa kanssa tehdystä matkasta Pariisiin.Kertoo myös siellä käynnistään ystäviensä kanssa 1962,kun vaimoa ei vielä ollut.Mäkelä ymppää taitavasti nykyiseen Pariisiin niinikään L.Onervan ja L.Madetojan matkan vuonna 1912.Kun Eino Leino riutui ikävästä kaukana Suomessa Onervan huidellessa maailmalla.Mäkelä sanoo,ettei Pariisi ole suuremmin muuttunut sitten näiden vuosien,ei hänen 1960-luvun kuin Onervan ja Madetojankaan 50 vuotta aiemmin.Mitä nyt silloinen perustuksillaan keinahdellut talorähjä purettu ja uutta tilalle pykätty.Seine on sama ja sen rannoilla yhä rakastavaiset kulkevat.Turisteja kyyditään iltaristeilyllä joella ja Sacre-Coeur kohoaa yhtä ylväänä kuin ennenkin Pariisin kattojen yllä.Minäkin käynyt Pariisissa.Kerran.Nuorena tyttönä.Nyt katselisin kaupunkia eri silmin kuin silloin.Toki olin vanhempieni kanssa koluamassa ne paikat,jotka kuuluukin koluta.Hotelli oli Sorbonnen yliopiston lähellä,josta lähdettiin aamuisin kaupunkia tutkimaan joko jalkaisin tai autolla.Metroakin kokeiltiin.Isä ajoi reippaasti vanhaa Skodaansa Pariisin vilinässä.
Mymskälle on heitetty haaste erilaisten kysymysten merkeissä,koska,miten,kuka ja miksi? Yksi kysymys,johon hiukan tarraan,on "Jos et olisi sinä,kuka kaikista maailman ihmisistä haluaisit olla?" Ja vastaan.Haluaisin olla se nuori tyttö pienen hetken ajan,joka kävi Pariisissa.Elämä oli edessä,ei huolia,kesä,mieli avoin (on yhä),turvana omat vanhemmat.Olin korviani myöten rakastunut ja ikävissäni,joka osaltaan haalisti hiukan Pariisi-kuvaa.Haluaisin kokea vielä kaikki ne nuoren ihmisen riemut,odotukset tulevasta,loputtoman luottamuksen elämään.Tahtoisin nauraa nuoren tytön naurua ja olla aivan tietämätön siitä,mitä elämä tuo tullessaan.Nyt tiedän mitä se toi.Haluaisin pienen hetken kesästä kauan sitten ja saman hymyn kasvoilleni mikä sillä nuorella hulmuavahelmaisella tytöllä oli.Pitkästi en haluaisi olla hän.On hyvä näin kaikkine särmineen,naarmuineen,kokemuksineen,iloineen ja suruineen.Vuosineen.
Eilen taas lämmintä ja aurinkoista.Kastelin kukat.En upottanut veteen.Vain tilkan jokaiselle.Juttelin Majlisin ja Sirpan kanssa.Puuhaavat asukastoimikuntaa entisen murennettua.Jos saavat kootuksi energisiä ja puuhasteluhaluisia asukkaita,hyvä niin.Toivon myös,että toimikunta on edellistä aktiivisempi ja satsaa muuhunkin kuin pihan grillijuhliin.Rouvat suureksi mielihyväkseni kehuivat kukkiani kuin myös sitä,että olin siirrättänyt laatikot pois vanhoilta paikoiltaan sinne,missä ne huomataan ja missä päivittäin liikutaan.
Vispilä-siipirataslaiva kaivettu naftaliinista ja on jo seilannut vettä pärskytellen jonkun aikaa Kauppatorilta Korkeasaareen.Hanhet täyttivät eilen rantanurmikot ja sain jätösläjiä väistellen pyörätuolia lykkiä.Pyöräilijöitä,hölkkääjiä,kävelijöitä,lapsia ja koiria,lentokoneita ja lokkeja,veneitä.Ilmiselvästi kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti