Yö meni taas pipariksi niin sanotusti, että annoin itselleni luvan nukkua kauemmin. Aamu valkeni ja kaikki oli jälleen hyvin.Tämmöiset yöt kuuluvat toimenkuvaani omaishoitajana.Turha ruikuttaa.Enkä ruikutakaan.Jos kuitenkin oikein rasittaa,purkautuminen vaikka hyvälle ystävälle auttaa.Ei pidä rakentaa patoja,vaan päästää irti eli antaa tulla.Se helpottaa.Minulla oli oman äitini kanssa vuosia kestäviä hankaluuksia liittyen hänen "sairauteensa" ja sairauteensa.Ensin mainittu oli pahempi juttu ja siitä avauduin muutamille ystävilleni.Jos näin ei olisi tapahtunut,ties mitenkä minun olisi käynyt.Nykyisin puolisoon liittyvät valvotut yöt ovat toisenlaisia ja tiedän niiden menevän ohi ennemmin tai myöhemmin.Tiedän senkin,että ne taatusti liittyvät hänen sairauteensa ollen totisinta totta.Uusi päivä voi aina olla parempi edellistä.Yö samoin.
Eilen viipyili Esteri Helsingissä pitkään ja säästi minut kastelemiselta.Naapuriportaan Vertti-poika leikki antaumuksella isossa vesilätäkössä asianmukaisesti vaatetettuna.Äitinsäkin näytti nauttivan toukokuisesta sateesta seisten kuitenkin turvallisen matkan päässä poikansa innosta.Itsekin muistan lapsena roiskutelleeni kuravettä sydämeni halusta. Nautin kun se korkeana ryöppynä levisi ilmaan muodostaen takaisin pudotessaan pieniä pisaroita.Jotkut lasten ilot ovat säilyneet täsmalleen samanlaisina vuodesta toiseen,kymmeniä,satoja vuosia.Nykyisinkin minun tekee mieli oikein reippaasti potkaista lätäkkövettä kulkiessani,mutta kengät eivät siihen iloon enää sovellu.Pihalla kuitenkin lennätän pienehkön kiven pitkälle korkokenkäni varvaspuolella.Sitä lystiä en voi vastustaa.
Löysin kaapin kätköistä vanhoja postimerkkejä.Äitini käsialalla oli kuoren pälle kirjoitettu "keräilymerkkejä". Katselin tovin hänen käsialaansa miettien säästänkö.En säästänyt. Olen jo siinä iässä,että tämmöiset esineet ja asiat,joilla ei ole merkitystä muille,on parasta hävittää jo nyt.Postimerkeistä soitin Eeville ja kysyin,vieläkö kerää ja kartuttaa edesmenneen miehensä kokoelmaa.Vielä,sanoi.Tuskin nämä ovat arvokkaita.vaikka kenttäpostiakin näkyy olevan sotavuosilta.Mutta kun eivät ole kuorineen päivineen,arvo laskee.Näin tiedän,vaikka filatelisti en olekaan.Isäni keräsi kolikoita.Vein kerran kokoelman arvioitavaksi ja möin pois Rahaliike Holmastolle.
Minulla on kohtapuoliin syntymäpäivä,niin ja nimipäiväkin ja sitten on vielä hääpäivä melkein samassa ryppäässä.Mitään näistä emme ole vuosiin viettäneet ja oman syntymäpäiväni vietän niistä kaikkein hissummin.Olen samanikäinen kotkalaisen pikkuserkkuni kanssa ja hän tässä kyselikin hiljattain vointiani.Ihmetteli "eikö siulla ole lääkityksiä?" Entäs diabetes II? Mitäh,eikö siulla ole ryppyjä? Juoksetko sie vielä? Eikö siulla mistään kolota? Mikä sie oikein olet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti