Vaikka eilispäivän tuulinen ja kolea sää ei meitä suuremmin houkutellut,lähdimme silti kaupungintalon Pää ja sydän-näyttelyyn sekä torille ja halliin.Minun piti ensialkuun lykkimäni,mutta onneksi iski laiskuus ja tilasin kuljetuksen.Kylmä olisi tullut vasten tuulta puskea.
Viihdyimme tovin Leijonakorttelissa katsellen kuvia kotikaupunkimme historiasta,sen alusta ja nykyajasta.Työnsin puolison suuren Aleksanteri I:n kuvan eteen.Hänhän oli se,joka tahtoi Suomen suuriruhtinsakunnan pääkaupungille komeammat puitteet kuin mitä puutalomiljöö pystyi tarjoamaan ja sitä työtä kutsuttiin C.L.Engel tekemään.Kysyin Aleksanterin kuvan edessä,näkeekö puoliso miehen ? Sanoi näkevänsä.Minä esittelin hänet varmemmaksi vakuudeksi,kun en ole selvillä mieheni historian tuntemuksesta enää hänen sairautensa aikana,Venäjän keisariksi. Puoliso näytti hämmästyneeltä.Silloin huomasin hänen katselevan vieressään olevaa näyttelyvierasta,joka tutki samaa kuvaa.
Nämä ovat niitä pieniä episodeja arjessamme,jolloin en tiedä,onko esitys puolison huumoria vai huono näkökö tekee tepposen? Olen kuitenkin oppinut vuosien aikana ottamaan nämä tapaukset vastaan tyyneydellä sen enempää miettimättä.Kiersimme näyttelyalueen.Vanhojen karttojen kohdalla sydämeni hypähti ja näin hetken itseni kulkemassa 1800-luvun Helsingissä niihin aikoihin,kun Helsingin keskusta nykyisen Senaatintorin varrella oli jo hahmottunut ja kaupunki hyvää vauhtia kasvamassa huvi- ja liike-elämän keskukseksi.
Kaupungintalosta suunnistin torille,jossa nupukivet iloisesti hyppyyttivät pyörätuolia ja tuuli kävi luihin ja ytimiin.Ostin kukkakimpun Havis Amandan silmälläpidon alaisena olevasta kukkakojusta.Tämän jälkeen Vanhaan kauppahalliin,jossa oli venäläisten turistien invaasio menossa.Iso joukko pitkänä letkana kulki hallin päästä päähän mitään ostamatta.Kävi sääliksi pienten myymälöidensä uumenissa seisoskelevia myyjiä.Olin pahoillani siitä,että tämä vanha,arvokas ja kaunis halli ei ole enää entisensä eikä liioin helsinkiläisten asiakkaiden suuremmassa suosiossa kuten muinoin oli.
Se on kokenut remonttiensa jälkeen jonkunlaisen epäonnistumisen.Ruokapuolen liikkeet vähentyneet.Nyt myydään keittiövälineitä ja keittokirjallisuutta siinä missä ennen oli lihaa ja leikkeleitä,hedelmiä,vihanneksia,riistaa,kananmunia,maitoa... Vain muutama on jäljellä.Tänään tätä Gustav Nyströmin suunnittelemaa hallia täyttää sushibaari,kebabpaikat,täytettyjen sämpylöiden myymälät,Alko... Tietysti myös suurilla marketeilla on osuutta asiakas- ja kauppiaskadossa.Keskustan tavaratalot vievät niin ikään asiakkaiden huomion tästä 1889 avatusta hallista.Rakennuksen päädyssä on vuosiluku 1888,jolloin halli ei vielä suunnitelmista huolimatta ollut valmis.Syynä oli sementin vähyys talon betonipohjassa.Vanha kauppahalli ansaitsisi olla ihmisten suosiossa tänäkin päivänä muutenkin kuin turistien pikaisen valokuvauksen kohteena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti