9. elokuuta 2010

MYRSKYISÄÄ

Mihin myrskyn aikana piiloutuvat kaikki linnut? Vaistoavatko tulevan ja lentävät luonnonilmiön saavuttamattomiin? Pienemmät varmaankin kyyhöttävät löytämissään koloissa kuten muutkin eläimet.

Minäkin olin "kolossani".Ensin en edes tajunnut,mitä alkaa tapahtua,kun olin niin uppoutunut Foyleen televisossa.Kuulin kyllä mahtavaa huminaa,mutta enpäs kiinnittänyt huomiota,kun kaupungissa aina on isompiakin ääniä.Tuli pimeää ulkona ja meikätyttökin havahtui.Älysin tilanteen ja ryntäsin sulkemaan ikkunat ja parvekkeen lasit.Humina yltyi.Korkeiden koivujen latvat valtavan tuulen voimalla viistivät melkein roskistalon kattoa.Jättimäinen tummanharmaa pilvi oli kuin käsin kosketeltavana yllämme.Oli aivan kuin satukirjojen pilvipuhuri,jolla on ilkeät kasvot.Pilvi ei hidastellut.Se vyöryi eteen päin kuin jokin raskas pehmeä tumma riepu valmiina sulkemaan syleilyynsä koko kaupungin nuollen edetessään melkein talojen kattoja.Istuin parvekkeella mykistyneenä näkemästäni.

Pitkät salamat täyttivät taivaan.Niitä oli kaikkiin suuntiin.Alkoi sataa.Vettä tuli ja sitä tuli ja tuli.Pyörävajan kattokouru kesti.Siitä syöksyi voimalla vettä aivan vaakasuorassa.Pihalla tulvi.Jokaisella parvekkeella oli ihmisiä katselemassa tätä suurenmoista ja pelottavaa näytelmää.Pisarat paukkuivat ikkunoita vasten,puut sinnittelivät kuin ihmeen kaupalla juurillaan.Jos lähin koivu kaatuu,meiltä särkyy ainakin parvekkeen lasit ja ilmeisesti kaikki siellä oleva.Minäkin,ellen ehdi sisälle.Tumma pilvi eteni kaupungin yli äänekkään tuulen saattelemana jättäen Helsingin lopulta taakseen.Salamat yhä risteilivät taivaalla ja välillä kuului mahtavaakin mahtavampaa jyrinää milloin lähempänä milloin kauempana. Sitten kaikkialle tuli hiljaista.Puut suoristautuivat,sadekin alkoi laantua.Naapureita puikkelehti veden peittämällä pihalla kotiinsa litimärkinä kuin uitetut koirat.Siirryin sisälle ja katsoin Foylen loppuun.Juonesta en enää päässyt selville.Joku oli jonkun murhannut,kuten aina ja rikosylitarkastaja sai murhamiehen kiinni kuten aina.

Olipas siinä myräkkää! Mies oli koko draaman ajan nukkunut sikeästi.Aamulla kerroin,eikä hän ollut kuullut yhtikäs mitään.Minä en taaskaan nukkunut ja aamu menee sitä myöten aina pitkäksi.Nukkumaan en kovin varhain voi mennä,sillä siinä keskiyön kieppeillä on mies herätettävä pikaista toimenpidettä varten.Toinen herätys olisi myöhemmin,mutta siitä olen alkanut luopua.Ihan itseni tähden.Minulle riittää kuuden tunnin uni,jos se on hyvää virkistävää terveellistä nukkumista.

Nyt on enää leppeä kesätuuli seuranamme.Eilen kovia kokeneet puut nuolisivat haavojaan,jos voisivat.Linnut ovat palanneet.Näköpiirissäni ei pihalla vaurioita.Aivan kuin ei mitään suurta luonnonnäytelmää olisi ollutkaan.Poikkeuksellisen myrskyisä kesä meidän oloissamme.Metsää nurin isoilta alueilta.Sähköt poikki tuhansilta.Talojen kattoja puhki pihapuitten kaaduttua. Pellit katoilta irronneet.Luulen,että tämmöiset luonnonilmiöt ovat tulleet meille jäädäkseen.Niiden kanssa on vain elettävä. Totuttava kokemaan kuten muuallakin mailmassa on totuttu.Kyllä tämä tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti