HELSINKI

Seikkailin eilen Helsingin menneisyydessä.Siinä,mitä on jäljellä,kun astuu verkkomuseon mielenkiintoiseen maailmaan.Kuka kävellyt katujen kiveyksillä,joita on esiin tullut katuremonttikaivauksissa? Minkänäköinen mies poltellut piippua,josta löytyi osa? Senaatintorin kiveyksen peittämänä on Ulrika Eleonoran kirkon hautausmaan vainajien luita yhä syvällä jalkojemme alla kiiruhtaessamme Aleksanterin patsaan ohi.Silloisen kaupungin pääkatua Aleksanterinkadun edeltäjää Suurkatua pitkin ovat kaupungin mamsellit astelleet ihan samoin kuin me nyt joitakin vuosisatoja myöhemmin.

Vaikka olen "1800-luvun tyttö",niin toki minua kiehtoo myös vanhemmat ajat,kun Helsinki oli jo siirretty Vantaankosken partaalta Vironniemelle 1600-luvulla. Koko kaupunki käsitti nykyisen Senaatintorin alueen.Muualla oli asumatonta ja autiota.Seuraava vuosisata toi jo matkailijat Helsinkiin.Ruotsalainen oppinut Nils Reinhold Broocman vuonna 1754 ihasteli Helsingin pulskia lehmiä ja vuosisadan lopussa visiteerattiin Ranskasta ja pantiin myös merkille,että kaupungin kaduilla oli lehmänkantturoita enemmän kuin ihmisiä.Niin ikään herrasmiesmatkailijat Englannista olivat maamme löytäneet ja aateliset nuoret Eurooppaa kierrellessään laajensivat sivistystään poikkeamalla Helsinkiin.Viaporin linnoitusta pidettiin ykkösnähtävyytenä,eikä se vieläkään ole mainettaan menettänyt ollen monen turistin must-listalla.

Kahvila,missä moni viettää tovin makoisten leivonnaisten ääressä,on Café Engel Aleksanterinkadulla.Nyt tosin rakennusta saneerataan muhkean paketin sisällä.Kun Engelin wc-tiloja vesivahingon takia korjattiin joitakin vuosia sitten,tupsahti kaivausmiehen silmien eteen vanhojen liitupiippujen pesiä ja varsia,keramiikkaa ym.Paikalla on ollut 1700-luvun puolessa välissä Per Hansson Sunnin piipputehdas.Tontin rakennukset paloivat poroksi 1761.Kaksi vuotta myöhemmin tilalle pykättiin kivitalo,joka nyt odottelee ehostuksen päättymistä,ja jota vielä kahden ja puolen vuosisadan jälkeen kutsutaan Sunnin taloksi. Harva miettii,miksi?

Helsingin kaivauksissa on löytynyt hirsitalojen perustuksia,esineistöjen jäännöksiä,merkkejä ihmisistä,jotka ovat arkeaan niin kauan ennen meitä eläneet.Mitä he ovat ajatelleet,miten askareensa suorittaneet ilman nykyajan mukavuuksia? Aivan hyvin,sillä muusta eivät tienneet.Aika oli kiireeettömämpää,ehkä oltiin onnellisempia,vaikka köyhyys kolkuttelikin monen ovella.Tehtiin ahkerasti työtä,pasteerailtiin kaduilla,käytiin kirkossa sunnuntaisin,tehtiin visiittejä ystävien luo.Vuodet vaihtuivat,kaupunki kasvoi,ihmisiä kuoli ja syntyi,ulkomailta tuli kauppamiehiä yrityksiä perustamaan.Helsingin ulkopuolisetkin alueet alkoivat tulla tutuiksi,taloja rakennettiin,rantoja täytettiin,Kluuvinlahti hävisi kuin myös lehmät kaduilta.

Nyt Helsinki on pieni suurkaupunki puolen miljoonan asukkaineen.Puutalot melkein kaikki purettu lasin ja betonin tieltä.Kymmenien maiden kansalaisia muuttanut asumaan,loistoristeilijät tuovat turisteja päivän vierailulle.Matkailijat kuvaavat toria,jossa muinoin oli pieni puinen kirkko kuin myös sitä edeltäneet herranhuoneet.Nyt toria reunustavat Engelin suunnittelemat empire-rakennukset häikäisten monet kauneudellaan ja selkeydellään.

Ehkä joku vanha stadilainen ajattelee Tuomiokirkkoa katsellessaan ja Senaatintoria ylittäessään kaupungin menneisyyttä,omia esi-isiään,jotka asuttivat Vironniemeä Helsingin opetellessa kaupunkina olemista sen ensimmäisillä vuosikymmenillä.Hän on nöyrän ylpeä kaupungistaan.Ja niin olen minäkin.