Jälleen kerran on pantu vireille vilkas keskustelu Helsingin keskustan muuttamiseksi kävelykaduiksi.Varsinkin Pohjoisesplanadia halutaan ainoastaan jalankulkijoita varten.HS:n nettisivut pursuavat kirjoituksia puolesta ja vastaan.Varsin harva kuitenkaan ei muista vannoessaan kävelemisen ja yleisten kulkuneuvojen nimeen,että tässä kaupungissa ja sen ulkopuolellakin on liikuntarajoitteisia,jotka tarvitsevat päästäkseen asioimaan myös keskikaupungille apuneuvoksi autoa.Nyt kun paasataan,että on ratikkaa,bussia,polkupyörää ja omia jalkoja,miten kulkeminen hoituu niillä,jotka eivät pysty näitä käyttämään? Kun jotkut ankarimmat kävelyalueiden puolustajat ovat sitä mieltä,että ei minkäänlaisilla autoilla.Lienee joillekuille liikuntarajoitteisille liian vaikeaa kammeta itsensä matkojen päästä tai parkkihalleista päämääräänsä.Hälytysajoneuvot ovat luku sinänsä,niiden on päästävä.Kirjoittajista osa näkee asian liian yksinkertaisena kuin myös kuvittelee kävelykatujen vetävän kulkijoita iltaisin talvipakkasella tai paksussa syys- ja kevätloskassa.Taitaa suuri autius peittää silloin kävelykadut.Ja mitäs siitä tykkäävät kauppiaat ja ravintoloitsijat?
Joku,ilmeisesti vanhempi henkilö,moitti blogissaan blogien itsekeskeisyyttä.Hänen mielestään yleiset asiat,kaikkia kiinnostavat,on jätetty paitsioon.Keskitytään minäitseen,vaateostoksiin ja siihen,miten pitkästyneitä ollaan,elämä maistuu puulta.Olen ymmärtänyt ison osan blogien kirjoittajista olevan nuoria ja toisia saman ikäisiä tämä "itsekeskeisyys" kiinnostaa. On vallan kivaa tietää,mistä joku on jotain ostanut ja miltä se näyttää. Hmm... kyllä vanhemmat myös,minä mukaan lukien, sortuu itsestään ja tekemisistään kertomaan.Miksi ei voisi ja saisi? Tässähän ollaan kutakuinkin nimettömiä (minä kyllä kailottanut blogistani ystävilleni),on helppo puhua aroistakin aiheista.Jos maailma murjoo ja on paha olla,olo helpottuu,kun sen jakaa ventovieraan lukijan kanssa.Terapiaa.Iästäni taas johtuu,etten ole järin kiinnostunut niistä kirjoituksista,jotka kauttaaltaan kertovat muodista tai pahasta olosta.Pidän huumoripitoisista,asiapohjaisista ja hyvin kirjoitetuista teksteistä.On pari blogia,joita hyvin mielelläni luen.Ihailen kirjoitustaitoa,sisällön sanomaa,sanojen runsautta ja monipuolisuutta,kerronnan iloa ja riemua.
SK tipahti luukusta,kuten pitääkin.Se on toimitettu asiaan kuuluvasti parin viikon ja numeron ajan.Jyvät ja akanat-palsta on SK:ssa ollut kauan ja tässä kerron yhden jywän,joka julkaistiin 29.7.1899 Säkkijärven Sanomissa.Sopii näihin tämän kesän helteisiin Suomessa. "Meillä täällä kylmässä Suomessa ei ole niin kuumaa ilmaa milloinkaan kuin Afrikassa on,sillä siellä merimiehet kuuluwat keittäwän perunoita pussissa,joka wiskataan laiwan lokiköyteen roikkumaan kuumaan meriweteen ainoastaan puoleksi tunniksi ja silloin owat "jyrköt" walmiit,mutta mitäpä me semmoisilla ilmoilla tekisimmekään." No,jos ei nyt aivan meressä ole tänä suvena perunoita voinut keittää,niin kuumaa on ollut ja pariksi päiväksi vielä luvattu tätä jonkun mielestä herkkuakin.Eilen jo siunailin asiaa.Taas tuulettimet pyörii,mies puettava sortseihin ulos mennessä ja sinnehän me tänäänkin.Ihan vaan kotinurkille varjoon ja jos vilpoisa tuuli vielä meitä hemmottelee,niin hyvä niin.
SK:n seurana posti toi Tsilarin.Nimimerkki Sautski pureutuu Helsingin silakkamarkkinoihin,jotka ovat lokakuussa Kauppatorilla. Hän teilaa mainittujen markkinoiden oheiskamat mm. valkosipulilla tai muulla "ihmemausteella skarpattuja paistettuja muikkuja".Sautski ei kuulemma etsi Savonlinnan tortsalta savuströmareita.Hän skruudaa muikut vain Savossa tai muualla järvihärmässä. Sautski jatkaa "kaikki fisu on aina skruudattava sillä rantsulla,minkä skönestä se on metskattu.Muuten se smaakaa skeidalta.Niinku jööranien surströmming".No,tämä ruotsalaisen erikoisuuden makuvertaus kyllä osuu suurinpiirtein oikeaan.Minäkään en sitä parin maistamiskerran jälkeen kurkustani enää alas saa.Mutta silakkamarkkinoille menen,kuten joka vuosi.Menemisellä kunnioitan myös isäni muistoa,sillä hänen tiensä vei jo pikkupojasta lähtien näille samoille markkinoille.Sautskin tapaan en kovin ankara ole makujen suhteen ja ostan tämän päivän maun mukaan maustettuja silakoita purkissa.Ovathan kuitenkin sentään strömareita "strömareiden bileissä".
Vielä on aikaa näihin bileisiin,vielä on kesää ja pätkä syksyäkin.Joillakin lomaakin tallella ja meillä kaikilla kauniit aurinkoiset päivät.Nautitaan,sillä kaamos pakkaa aikanaan päälle ja näistä helteistä on silkka muisto.Yöllä ainakin meillä päin muuten satoi ja rajusti.Semmoinen melske ja kopina pisaroiden osuessa avonaisen tuuletusikkunan takana räystääseen.Heräsin ja kiiruhdin sulkemaan partsin lasit.Kesti taas,ennen kuin sain unesta kiinni.Miestä ei näytä heivauttavan mikään.Ehkä hän näki unta uusista silmälaseistaan,jotka eilen haimme.Olinkin jo täysin kyllästynyt yritykseen saada vanhojen lasien toista sankaa pysymään teippauksella kiinni.Uusien lasien takaa on tätä maailmaa taas hyvä katsella.Sen minkä vielä näkee ja jotain toki näkeekin,vaikka lukeminen ei onnistu.Nytkin kuuntelee äänikirjaa.
Tämmöinen tämä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti