Pilvessä on taivas,mittarissa meillä 17 astetta,aamua mennään.Minusta ihana kesäsää!Naapuri,joka muutti vuodeksi perheineen,mies ja viisi lasta,pois,on täällä takaisin.Pihaelämä vilkastui heti lasten ansiosta.Eilen ollessani kukkamaalla tervehdimme ja toivotin tervetulleeksi.Kiva oli tulla,sanoi.Hän on perheineen yksi herttaisimmista asukkaista.Kun mieheni vietiin kerran ambulanssissa sairaalaan,piirsi vanhin tytär parane pian-kortin ja oli kuulemma huolestunut tilanteesta.Mies ei kyennyt kiittämään,mutta minä halasin ja kiitin.Toiseksi nuorimmalla pojalla on terraariossa sammakko,josta ylpeänä eilen kertoi.Kaksi kania vielä täydentää perheen päänuppimäärän.Siis puoli tiuta yhteensä.
Viime yönä vain kaksi kertaa miestä avittamaan,että tässä ollaan kohtalaisen pirtsakkaa tyttöä.Illalla jälleen pätkä Meriluotoa.Runoilija ihmettelee itsekin,mikä hänessä vetää alkoholistimiehiä puoleensa.Viita oli yksi ja myöhemmin jälkimmäinenkin puoliso Jouko Paakkanen.Kummankin kanssa elämä vaikeaa jos värikästäkin,kuten juoppojen kanssa aina.Meriluodon Viita-määritelmä kuuluu näin "Lauri Viita ei ollut kirjailija,hän oli luonnonmullistus".Luultavasti ei paljon eroa Paakkanen-määritelmäkään.Kumpikin kaikesta huolimatta hyvinkin rakastettava mies on siirtynyt jo tuonpuoleiseen.Meriluodolla on muistot.Ja meillä Panu Rajalan kirja Meriluodosta ja muistoista.
Eilen istuksimme rantaraitin varjoissa.Joku oli varastanut kaupungilta pöytälevyn rautaisten penkkien keskeltä.Oli oikein vääntämällä viety ja työkalut piti olla mukana,sillä niin oli juntattu kiinni.Mihinkähän käyttöön sekin pöytälevy on passeli ollut? Tuli taas mieleen tämä suomalainen outo luonteen laatu. Kaikki mikä irti lähtee,otetaan,tarvitsi tai ei.Tai ainakin tärvellään.
Suomalaisesta luonteesta tulikin sitten mieleeni perisyntimme kateus.Eilen lueskelin taas HS:n nettisivujen keskusteluja ja kuinka ollakaan,kateutta taas.Helsinkiin rantautui kaksi jättijahtia.Ovat venäläisen Roman Abramovitshin omaisuutta.Nyt ihmetellään,miten ja millä mies on yleensäkin omaisuutensa hankkinut.Toiseksi teilataan jahdit.Ovat liian suuria ja pröystäileviä.Kysellään,miten Abramovitsh saa yksin(?) aikansa kulumaan näin isossa "veneessä". Voi hyvät hyssykät sentään näiden kirjoitusten sisältöä.Mitä ihmettä tämä kaikki suomalaiselle tavalliselle tallaajalle kuuluu? Maailmassa on paljon rikkaita ihmisiä ja jotkut hankkineet rahansa vaivalla ja hiellä,jotkut taas perineetkin,mutta mitä sitten.Eri kokoisia jahteja maailman merille mahtuu ja tuskin kukaan omistajista niissä aivan yksin seilaa.Nauttisimme nyt vain näistäkin kahdesta Helsingissä,sillä ei semmoisia täällä joka päivä näe.Ei pilata niiden katselemista pohtimalla asioita,jotka eivät meille kuulu pätkääkään.Ihastellaan vain! Minä ainakin niitä eilen tarkkaillessani ehdin miettiä,missä kaikkialla ovat kulkeneet,mitä kokeneet,kun rajoja merillä tämmöisillä kulkuvälineillä ei ole.Helsinki-Panama-Falklandsaaret-Acapulco-Pietari... loputtomiin,kunhan vettä riittää.
Tuuli eilisestä tyyntynyt.Yksi lasi oli parvekkeella auki ja tuuli niin rajua,että valoverhot olivat pyrkimässä partsilta ulos huoneen ovessa.Korkeat koivut kallistuivat uhkaavasti ja pelkäsin syreenien lähtevän lentoon.Keittiön iso ikkuna pamahti voimalla kiinni.Piti panna Suomen Kuvalehti tulpaksi.Ehdimme päivällä juuri ja juuri ennen tuulen riemastumista kotiin.No,myötätuuli olisi helpottanut pyörätuolin lykkimistä.Tästä on kokemusta. Tänään siis vähemmän rajua.Kunhan tästä päivä vanhenee,lähdemme liikkeelle.Eikä tarvitse etsiä varjoa,jos taivas pysyy pilvessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti