Helsingin Sanomat kertoo kuinka kolmi-vuotias horjahti koneportaissa kaiteen yli helsinkiläisessä kauppakompleksissa ja putosi muutaman metrin."Horjahtaminen" tuntuu melkoisen mahdottomalta tempulta,sillä yleensähän liukuportaissa on kolmi-vuotiaan tasolta katsottuna aika korkealla kaiteetkin kummallakin puolella.Horjahtamista on täytynyt edeltää melkoinen akrobaattinen temppu päästäkseen kaiteelle.Missä silloin on ollut seurana olleen aikuisen silmät? Ei kai tätä lasta ole yksikseen päästetty kujeilemaan liukuportaisiin? Portaat ovat paikka,missä todellakin,kuten eräs kirjoittajakin HS:n keskustelusivulla mainitsee,pidetään aikuista visusti kädestä kiinni.Kolmi-vuotias ei ymmärrä eikä osaa ennakoida vaarojen mahdollisuutta.Vastuu lapsesta on aina aikuisen.Ikävä kyllä tämän ajan vanhemmilla tuntuu useinkin olevan lapsiin kohdistuva kieltäminen ja ohjaaminen tuikituntematonta toimintaa.Seuraamukset tämmöisestä piittaamattomuudesta voivat olla murheellisia.Järki hoi,äly älä jätä!
Lapsissa pysytelläkseni kerron tämän pihan eilisestä tapahtumasta.Kaksi pikkupoikaa,veljekset,otti pyörävajasta lastenvaunut ja lähtivät sitten jonkunlaisen hurmoksen vallassa naapuritalon jätelavaa kohti.Hävisivät silmistäni.Hetken päästä rattaat olivat täynnä styroxlevyjä.Uusi hakeminen ja taas uusi ja uusi,moneen kertaan.Levyjä oli lopulta paljon.Roskia viedessäni vanhempi veljeksistä kertoi silmät hehkuen kuin vastavalmistuneella rakennusmestarilla,että tässä aletaan rakentaa majaa lasten liukumäen ylätasanteelle.Jaahah,sanoin minä hiukan epäilevällä ja ennen kaikkea epävarmalla äänellä ja menin roskikselle.Olisi pitänyt puuttua.
Poikien pykäämisinto laantui parin kolmen levyn jälkeen.Niitä oli koko lasten leikkipaikka-alue täynnä sikin sokin osin myös liukumäen katteena.Veljekset puuhastelivat jo muuta ja muualla.Osa levyistä oli silputtu pieniksi paloiksi sinne sun tänne.Oli kuin lumi olisi yllättäen satanut maahan.Sieppasin taas melkein olemattoman roskapussin ja ryntäsin ulos.Osoitin aikuisen tuntuiset sanani vanhemmalle veljekselle ja kerroin hänen tehtävänsä olevan viedä levyt ja niiden rippeet sinne,mistä ne oli otettu.Poika katseli ja vaikeni.Vähin äänin lähti kädet housujen taskuissa kotiinsa,eikä enää ulos tullut.Pienempi veljes seurasi kädet samoin taskuissa perässä.
Joku oli illan aikana kerännyt levyt kasaan,joka nyt kohoaa melkein liukumäen tasalle ollen kuin lumihuippuinen vuori keskellä aurinkoista leikkipaikan santaa.Pieniä paloja on pitkin ja poikin.Veljeksiä ei ole tänäänkään näkynyt.Nyt seuraan suurella mielenkiinnolla kenen kontolle jää siivoaminen ja minne levyt pannaan.Jos roskikseen,se täyttyy kattoon asti,eikä taloyhtiö pidä siitä,että joutuu maksamaan jätteen hakijoille erikseen.Kukaan veljesten ja minun lisäkseni tuskin tietää,mistä levyt ovat lähtöisin.Pihalla on siis ongelma.
Nyt pääsemme siihen,että minun olisi toki pitänyt aikuisena puuttua alkuunsa tähän rakennusintoon,mutta kun en puuttunut.Mitä tästä opimme? Sen,että joko en enää näe pihatapahtumia tai riennän estämään seuraavalla kerralla.Toisaalta ongelma ja sen ratkaisu on kiinnostava.Ja kuka huomaa,että jotain olisi tehtävä? Pianhan levyt ovat taas levitetty ympäriämpäri ja ensi viikoksi on luvattu kolmas myrsky tuulineen.Silloin ehkä asia ratkeaa itsekseen,kun styroxit lentävät pihapiiristä ulos ties minne asti kauaksi,eikä luultavasti koirakaan perään hauku.
Yöllä ei nukuttanut ja istuin partsilla.Oikeastaan siihen oli syykin,vaikka tiesin,että sinä yönä ei mitään tapahdu.Päivällä lykkiessäni miestä kotiin oli ulkomaalaistaustainen pariskunta ottamassa kuvia pyöräkatoksesta ja pyörävajasta kuin myös itse asuintalosta.Nainen hiukan hymyili minun tiukan katseeni alla ja mies räpsi kuvia.Poistuivat.Mikä oli kuvien tarkoitus? Sillä arkkitehtuurilla siinä tuskin oli sijaa,koska vaja on tavallinen,eikä pyöräkatoksenkaan ulkomuodossa hurraamista ole.Tutkitaanko nyt kuvia,miten päästä helpoimmin katselemaan lähemmin pyöriä ja muuta vajatavaraa? Meillä on aikaisemmin voro käynyt ja vienyt polkupyöriä.Mietitäänkö jossain pakotiet valmiiksi ja vajan sekä katoksen suhde asuintalon ulko-oviin,joita voi yllättäen käyttää joku yöjalkainen? Sillä en hetikään usko enkä edes suurin surminkaan,että kuvia näytetään kotimaassa sukulaisille näyttönä suomalaisesta asuinkulttuurista.
Onneksi nukun nykyisin vähän ja huonosti,jotta voin viettää parvekkeella öisin aikaani haukkasilmäisenä salapoliisina.Pitänee alkaa tuumata seuraavaa siirtoani,jos rosvolauma ilmestyy.Kirkumista en aloita.Olen aina inhonnut naisia,jotka kirkaisevat jotain "kaameaa" nähdessään.Soitan tietysti poliisille ja annan osoitteen lisäksi ohjeita,miten asiaa lähestyä saadaksemme koko lauman verekseltään eli rysän päältä kiinni.Koska olen nöyrä ja vaatimaton ihminen,niin en pidä urotyöstäni numeroa,vaan nautin sankaruudestani vain itseni kanssa.No,ehkä Ilonalle kerron.Ja jos joskus julkaisen muistelmani,voin tietysti siellä asian melkein huomaamattomasti mainita.Lukekoon,ken osaa,rivien välistä lisää urhoollisuudestani ja valppaudestani.Liioin haastatteluja en asian tiimoilta tule antamaan. No comment.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti