Nonnih,nyt on brittiläinen fyysikko ja tähtititeilijä Stephen Hawking Pentti Linkolan jalanjäljissä siinä,että meitä on Telluksella liikaa sekä että ruoka alkaa loppua.Hawkingia jotkut pilkkaavat hänen ajatuksistaan,joissa saattaa kuitenkin olla vinha perä.Joskus aikojen päästä voi olla tilanne se,että on hamuttava muita maita vierahia oman maailmamme ulkopuolella.Kukaanhan ei kai ajattele,että ihmiskunta pakkaa kapsäkkinsä huomenna ja lennähtää avaruuteen asumaan.Ei myöskään Hawking.Tässä ehtii vettä virrata vielä kauan Vantaanjoessa,ennen kuin niin pitkälle päästään.Niin että suu nyt vaan suppuun pilkkaleuoilla.
Pienehkön vaivan takia vein miehen eilen lääkäriin.Ja olipas sympaattinen tohtori! Mies antibioottikuurille ja ensi viikolla uusi käynti.Joskus lääkäri ei vakuuta,mutta tämä teki sen.Rauhaisin mielin odottelen vaivan paranemista.
C lähetti Tallinan kuvia.Niitä,joita räpsi Olde Hansassa.Hauska muisto minullakin matkasta,joka oli vallan kelpoista ulkomaamatkailua.Meille sattuikin eilen virolainen taksinkuljettaja,joka oli varsin puhelias.Asunut Suomessa jo seitsemäntoista vuotta ja alkoi ensimmäisen vuoden jälkeen viihtyä.Palasimme keskustelussa niihin aikoihin,kun suomalaiset aloittivat tosissaan Virossa käynnit ja olimme molemmat sitä mieltä,että suomalaisten silloisessa käytöksessä olisi ollut paljonkin parantamisen varaa.Kysyin,mistä on saanut alkunsa se,kun virolaiset kutsuvat meitä suomalaisia "poroiksi"? Ei tiennyt,enkä tiedä minäkään.Asiaa olen pohtinut.Johtuneeko maamme sijainnista,kun on vähän vettä välissä ja pohjoiseen päin on lähdettävä päästäkseen Suomeen? Vai pidetäänkö poroa vähemmän fiksuna eläimenä? Jos mittana oli juuri alkuaikojen käytöksemme,olemme isolta osin jo tapojamme Virossa siistineet.Emme enää tepastele Tallinnan kaduilla kuin puolen Euroopan omistajat.Emme myöskään enää kohtele veljeskansaamme alentuvasti,levittele rahojamme näyttävästi Virossa vieraillessamme,emmekä entiseen tapaan huojahtele Tallinnan kaduilla paksussa humalassa.No,poikkeuksia on aina.Kaiketi voisi siis "poron" unohtaa.
Helteet luultavasti ohi! Aurinko tänäänkin piilossa ja ihana viileys hulmahti kasvoilleni avatessani parvekkeen lasin.Yhden.Koulut alkaneet ja puotimaailma pullistelee syystavaroitten ja -vaatteitten mainostamisessa.Ihmiset ovat loman jälkeen heränneet arkeen ja aherrukseen.Helsinki toimii taas täyspainoisesti.Eikä aikaakaan,kun aamut alkavat tuoksua syksylle ja puhumme uuteen huomeneen herättyämme ilman kuulakkuudesta.Puutarhat hehkuvat syysväreissään,orvokkien aika on ohi.Miehet painuvat metsälle haulikot kainaloissaan ja järvien suhisevissa kaislikoissa vaanii sorsastajan pyssy.
Tänään meillä ollaan vain kotinurkilla,mutta huomenna stadiin.Mies saa vihdoinkin uudet silmälasinsa.Muitakin asioita toimitellaan ja ruokaa ostetaan.Sitten on edessä lupsakka viikonloppu ennen ensi viikon ohjelmia.Tiistaina tuuraajapäivä,jippii!Lomaan 33 päivää.Ja joka päivä on yhtä päivää lähempänä.Odottaminen on oikeastaan sitä hauskinta.Niin matkojenkin suhteen aikoinaan.On kolme asiaa: odotus,kokeminen ja muistot. Haikeinta ovat muistot,kun kaikki on jo elettyä.Odotus ehkä hauskinta,kaikki ihanuus edessäpäin.Kokeminen on tässä ja nyt.Hiukan siinäkin alakuloa,loppumisen häivähdystä,samalla nautintoa ilon vielä kestäessä.Siispä varron lomaani iloisin tuntein,hupenevista odotuspäivistä nauttien.
Nyt tätä päivää viettämään."Ylös,ulos ja lenkille",näin pruukasi sanoa edesmennyt Niilo Tarvajärvi,joka ehkä on vieras nuoremmille henkilöille.Hän oli koko kansan rakastama puuhamies,joka sai paljon hyvää aikaan,oli tunnettu esiintyjä jo television alkuaikoina.Minäkin hänet tapasin ollessani isäni "apulaisena" Helsingin shakkiolympialaisissa 1952.Tarvajärvi teki kisoista radio-ohjelmaa.Kahdet olympialaiset samana vuonna.Kansainvälisyyttä riitti.
Riittää tältä päivältä tämäkin.Heikun ja keikun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti