OSALLISTUMISTA MIELIPITEILLÄ

Ovat Virossa vähentäneet suomenkielen opiskelua! Ymmärrettävää. Nyt voidaan valita muitakin kieliä,joita opiskella ja siellä niin kuin täälläkin nuoret vannovat englannin nimeen.Ennen vanhaan oppivat Suomen televisiosta suomea ja se oli silloin,kun virolaisten elämä oli rajattua Neuvostoliiton aikana.Viro itsenäistyi,rajat aukenivat,muu maailma olikin ykskaks ulottuvilla.Ei "porojen" kieli enää kiinnostanutkaan.Sitten kun tämä suomea osaava sukupolvi Virosta häviää,ei sikäläisissä kaupoissa enää suomea ymmärretäkään.Minua on aina hämmentänyt se,että Tallinnassa pärjää suomella.Ilahdun suorastaan,jos joudun käyttämään englantia.Viroksi osaan sanoa päivää ja kiitos.

Ranskassa jatketaan kovaa linjaa ulkomaalaisten oleskeluissa.Romanien passittaminen omiin maihinsa jatkuu.Kerjääminen Ranskassa myös muuttunut aggressiivisemmaksi,rötöstelyt lisääntyneet,leiriytyminen minne tahansa ärsyttää jne.Edelleen minusta oikein,että siivotaan.Enkä ymmärrä,miksi toimenpide on saanut niin paljon vastustusta.Kysymyshän on ei-toivotuista ihmisistä,jotka antavat piutpaut lakipykälille ja hyvälle käytökselle.Eräässä valokuvassa heidän karkotustilanteessaan bussissa istuva romani näyttää kansainvälistä keskisormimerkkiä toimittajalle. Siinäkö heidän asenteensa?

Miksiköhän meillä Suomessa ei ole tapana nukuttaa karhu ja kuljettaa se pois asutuilta seuduilta? Nyt oli omenavarkaissa ollut vuoden ikäinen pentu tapettu,kun oli ihmisten pihoilla Mikkelissä ollut säikäyttelemässä ihmisiä.Miksi pitää aina ottaa henki? Kyllä karhunen olisi mahtunut jonkun avopakun lavalle metsään vietäväksi,jota takuulla on Mikkelinkin ympäristöissä.Onko helpompaa ampua kuula kalloon kuin tuntea hieman inhimillisyyttä?

Vanhat saksalaiset ihmiset haluavat kuulemma lukea huonoja uutisia nuorista! Vaikka ehkä tutkimustulos kertoo totuuden,en tiedä nauraako vai itkeä. Itsetuntoa nostetaan tutkimuksen mukaan sillä,että toisilla menee päin honkia.Yhden lajin kateutta sekin.Kyllähän se tietysti saattaakin ottaa päähän,että ikääntyy,rumentuu,rampaantuu,lihavoituu,eikä kelpaa enää muuhun kuin vanhana olemiseen.Sitten saa lukea nuorempien onnesta ja hyvinvoinnista ja jos seassa on heillä edes hippunen epäonnea,niin hyvä mielihän siitä tulee.Ihmettelen näiden vanhojen asennoitumista,ihmettelen kovasti.Ovathan hekin olleet tyytyväisiä työtä tekeviä onnellisia nuoria aikanaan.Nämäkin nyt kateuden kohteet vanhenevat.Katkeroituvatko hekin? Kummallinen on ihmismieli.Ja onko tämä saksalainen tapa kohentaa omaa itsetuntoa yleismaailmallista? Entäs me suomalaiset vanhat?

Kyllähän se tietysti tuntuu ikävältä,kun mainoksetkin on suunnattu vain nuorille.Aivan kuin vanhemmassa väestössä ei olisi ostovoimaa tai halua näyttää tyylikkäältä ollenkaan.Valmisvaatteet ovat yleensä ainoastaan hoikille.Mutta kenkäteollisuus on huomioinut,että varsinkin naisten jalat ovat suurentuneet.Naisille on yli neljänkymmenen numeroisia kenkiä kaupoissa runsain mitoin.Miksi vaateteollisuus sitten laahaa perässä? Kyllä pulleakin vanha nainen haluaa näyttää hyvältä,vaikka rakennekynnet eivät olekaan hänen investointinsa onneen,kuten HS eilen selvitteli.Turhamaisuus on vahvasti tätä päivää.Aivojen kapasiteetista viis.No,sanotaanhan sitä,että mies on aina pelännyt älykästä naista.Niin että aivan oikein: satsataan me vain ulkonäköön,sillä ainoastaan kauneus on valttia. Miehet huokaavat helpotuksesta.

Minä olen vanha nainen,siis 25v,mutta olosuhteisiin nähden onnellinen vanha nainen ja vielä ilman kateuden häivääkään mihinkään suuntaan.Minun investointini onneen olisi uusi ulsteri,joka ei ole lyhyt eikä 3/4.Tässä on nimittäin aukko vaateteollisuudessa ja siitä olen jo muutama vuosi sitten julistanut sodan vaatetehtaille,suunnittelijoille ja kauppojen sisäänostajille.Pitänee taas lähteä katsastamaan,josko pärmänttäykseni muutamalle takkikauppiaalle olisi tuottanut tulosta. Heikunkeikun.

UUDEN VIIKON ALUSSA

Kahta viimeistä elokuun alakuun päivää viedään.Sitten kirjoitamme "syyskuu".Kaksi viikkoa lomaani!Harmaata tänäänkin ja sateen aavistus ilmassa.Alan järjestää parveketta talviteloilleen.Palmu on jo sisällä,toinen puu tänään.Alkaa kynttiläaika.

Somalialaiset senkuin lisääntyvät Suomessa.Nyt on perheenyhdistymisen vuoro ja perheeseen kuuluu sekä omia että kasvattilapsia.Mistä tämmöisille suurperheille asunnot,jos muutto kaikille "perheenjäsenille" sallitaan Suomeen? Skeptinen kun olen,luulen somalialaisilla olevan ketunhäntä kainalossaan.Miksi meitä käytetään hyväksi? Ja miksi me sallimme sen? Jos maahanmuuton kiristymisestä totta tulee,hyvä niin.Olisiko meissä vihdoinkin miestä tähän? Hyytyisi muulta Euroopalta pilkkahymy.

Venäjä ja Kiina alkavat maiden välisellä rajalla suojella siperiantiikereitä.Niitä on vähän maailmassa ja salametsästys kukoistaa.Ihminen on pedoista julmin.Joskus nuorena lukiessani suurten valkoisten metsästäjien seikkailuista Afrikassa nautin jännityksestä.Mieleeni ei juolahtanut eläinten väheneminen ja niille tuotettu tuska.Nyt juolahtaa,on juolahtanut jo kauan sitten.1900-luvun alkuvuosikymmeninä oli suorastaan muotia matkustaa Afrikkaan tapporeissuille.Siinä puuhassa olivat mukana niin kuninkaat,prinssit,kirjailijat,taiteilijat,poliitikot kuin muut silmäätekevät. Kun oli eläimeltä viety henki,otettiin valokuva.Ruumis makasi maassa tappajan toinen jalka kupeellaan ja räps kuva tuli.Ihminen osoitti ylemmyyttään luomakunnan kruununa.Kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet hillitsevät hiukan metsästämistä ja safareilla opastetaan ihmistä näkemään eläimet vapaina ja ylpeinä niiden oikeassa ympäristössä.Siellä niiden kuuluukin olla.Ei tyhjänpäiväisenä impotenssia mukamas nostattavana sarvijauheena purkissa,taljana takan edessä tai seinällä pelkkänä päänä tuijottavine lasisilmineen.

Nyt joku ajattelee,että vastustan tappamista ja olen kasvissyöjä.En vastusta enkä ole.Syön lihaa sen kuin kerkiän.Ja syön myös tavanomaisten lisäksi villisikaa,strutsia jne.Mutta ne ovat tarhaeläimiä kuten lehmät,siat ja lampaat.Tappamista tappamisen vuoksi luonnossa en hyväksy! En hyväksy,että ihminen vie eläimeltä hengen omiin mitä hulluimpiin tarkoituksiinsa,joilla ei ole ruuan kanssa mitään tekemistä.Impotenssi ei kohoa,vaikka söisi kippokaupalla sarvikuonon sarven jauhettua sarveisainetta ja gelatiinia,joista sarvi muodostuu.Huuhaaoppia.Lattialla ei tarvitse olla jonkun sukupuuton partaalla olevan eläimen talja.Tulen murheelliseksi katsellessani metsästäjän seinillä kehyksissä olevia täytettyjä eläinten päitä,jotka kuuluisivat olla kiinni elävässä ruumiissa jossain savannin ruohikossa,jossa on luonnollinen eläinten oma laki saalistajan ja saaliin välillä.Näitä ihmisen tekoja en hyväksy.

Ihmisen hommat hämmästyttää kaikella tavoin.Nyt Italian vuorten kupeilla on kuollut yösienestäjiä.Yöllä kuulemma siksi,että hyvä sienipaikka pysyy salassa.Kiipeilevät kuin oravat pitkin seinämiä sienten perässä ja kuolo on käynyt.Pitkälti toista kymmentä sienestäjää on heittänyt henkensä pudottuaan rinteiltä.Mitä hullua tämäkin!Kesän sääolot olivat otollisia,sienet kasvoivat ja kukoistivat.Huonosti kävi sitten ehkä taitamattomille.Mukana liian suurta luottamusta omalle kiipeilyosaamiselle.Surullista.Kun ei olla hämähäkkejä tai edes hämähäkkimiehiä. Niin kuin se yksi,joka kiipeilee pilvenpiirtäjissä pitkin maailmaa ilman köysiä ja muuta turvallisuutta antavaa.Kaveri pidätetään,annetaan sakkoja ja eikun taas ylös pystysuoraa talon seinää aina melkein taivaisiin asti.Toiset valloittavat vuoria,toiset rakennuksia.

Minä valloitan nyt kylpyhuoneen ja vien miehen suihkuun.

TÄSSÄ,JUURI NYT

On se vaan niin ihmeellistä,että Englannin maassa ilmestyy näitä peltokuvioita ja sitten hämmästellään,että kuka... Ihan ulkoavaruudesta asti ovat tulleet tekemään,kun eläin- ja tuuliteoria on poispyyhkäisty.Turistit parveilevat näitten monimutkaisten kuvioiden ympärillä tallaamassa maan omistajan maita.Mitä geometrisempi ja mitä mutkikkaampi kuvio on,antaa se ilmiselvästi ymmärtää,että ei ihminen moiseen pysty.Kyllä ET sukulaisineen on tainnut Telluksella piipahtaa.

Käsittämättömän hämmästyttävää taas ei ole siinä,että Indonesiassa tulivuori,joka on levännyt satoja vuosia tuprautti uumenistaan näytön että hengissä ollaan.Nyt sitä vahditaan,että ilkeiskö panna uusiksi.Ja voihan se panna.Luonto kun on sellainen.

Meillä täällä Suomessa on luonnon puolesta rauhallisempaa tällä hetkellä,mitä nyt sateen ropina minut yöllä herätti ja perään herätti mies tehden lopustakin yöstä kovastikin hoitotoimenpiteisen.

Ryhdyin aamuyöllä kuuntelemaan äänikirjaa Pompejista fiktiivisten asukkaiden kertomana,jotka ehtivät paeta maailmanlopuksi luulemaansa Vesuviuksen purkausta.Monilla rikkailla oli vapaa-ajanhuvilat vähän kauempana Pompejista ja sinne kiiruhdettiin.Tuhkan laskeuduttua lähtivät rosvot ryöstöretkille kaupunkiin kuten nykyisinkin tehdään kotien sorruttua maanjäristyksissä.Ehkä heissä oli kuitenkin sen verran inhimillisyyttä ja tunnetta,että kauhistuivat kaupungissa näkemäänsä.Ihmisiä lojui sikin sokin palaneina ja tuhkan peittämänä.Äiti puristi sylissään lasta yrittäen suojella tätä.Turhaan.Tätäkään kauheutta en osaa kuvitella miltä se on tuntunut.Voi vain aavistella Vesuviuksen purkauksen voimaa,joka hävitti jo kertaalleen rakennetun kaupungin sen jälkeen kun vuori puhui vuonna 63.

Kuusitoista vuotta myöhemmin kahta suurempi maanjäristys ja tulivuoren purkaus teki kaupungista lopun.Ja tätä tuhoa turistit todistavat ekskursioillaan esiin kaivetussa Pompejissa.Aikaa on kulunut ja nyt minä 2000-luvulla kirjaa kuunnellessani tunnen myötätuntoa Pompejin entisiä asukkaita kohtaan,jotka joutuivat tiensä päähän näin kammottavalla tavalla.Itse en ole koskaan siellä käynyt,koska matkani Italiassa ovat päättyneet aina Toscanaan,jotta vaikka kaikkien teiden kerrotaan vievän Roomaan,en sinnekään asti ole päässyt, saati etelämmäksi.

Tämmöistä kirjaa,vaikka historiasta pidänkin,ei pitäisi yöllä pimeässä kuunnella tai lukea.Pirut ilmestyvät seinille ja alkaa ajatella mitä kaikkea Suomessakin voi tapahtua,vaikka emme minkään tulivuoren läheisyydessä olekaan,eikä kai tsunamikaan yllä Suomenlahteen tai Pohjanlahteen.Mannerlaatat eivät liioin kohtaa toisiaan allamme.Trombit saattavat kiusata,myrskyistä puhutaan ja saavathan nekin toki tuhoa aikaan,mutta tehottomampia ovat kuin siellä,missä alituisesti luonto puhuu isännän äänellä.Tämänkin puoleen Suomi on paras maa!

C soitti ja oli murheellinen sosiaalisesta elämästäni,jota hänen mukaansa minulla ei ole,kun elämäni on rajoitettua.No,se on kyllä totta,mutta en nyt aivan umpisukkeluksissa ole ilman ystävien seuraa,vaikka tapaamiset nenätyksin ovatkin harventuneet,vaan ei aivan olemattomiin kadonneet.Kahvilatapaamiset ovat jääneet,mutta jos meille asti vaivautuvat,niin avoimien ovien päivä on joka päivä kotona ollessamme.Ja kyllä kaupungillakin rupattelutuokio järjestyy tuuraajan avustuksella.Puhelimessa pälätän melkein päivittäin jonkun kanssa,blogissa sitäkin enemmän.Tästä onkin tullut minulle yksi parhaimpia purkautumiskeinoja.Kirjoittamisesta ylipäätään olen aina pitänyt.Päiväkirjaa suurella innostuksella kirjoitin vuositolkulla nuorena.Sitten yhden toisensa perään hävitin,että jälkeeni jäävillä ei ole hymyilyn aihetta kurkistaessaan nuoren tytön sisimpään.

Ei,en todellakaan koe itseäni mitenkään "mökkiintyneeksi" tai yksinomaan sairaan vartijaksi.Totta kai elämä pyörii koko ajan sairauden ympärillä,mutta aikaa jää muuhunkin.C huolestuu turhaan,josta hänelle kuitenkin kaunis kiitos.Välittäminen on hieno juttu.

ALAKULOA

Piti saamani eilen kortisonipiikki olkavarteeni klo 10.30.Pakkasin miehen pyörätuoliin,tilasin taksin ja menoksi.En saanut piikkiä,lääkäri töpeksi ja ohjasi minut "kiireittensä vuoksi" päivystykseen,jota ei ollut koko talossa.Tilasin taksin ja tulimme kotiin.Lääkäri soitti ja selitteli... Ehdotti,jos tulisin uudestaan.En tietenkään.Neljä omakustanteista taksimatkaa samana päivänä pyörätuolimiehen kanssa olisi ollut liikaa,kun oli myös epävarmaa,saanko pari minuuttia kestävää pistosta silloinkaan.Luottamukseni kunnalliseen terveydenhoitoon sen kuin rapistuu.

Enemmän olen kuitenkin huolissani niiden miesten terveydestä,jotka ovat jumissa Chilen kaivoskuilussa ja yli 700m syvyydessä.Puistattaa minua klaustrofobiaista pelkkä ajatteleminenkin.Miten heillä tulee käymään henkisen tasapainon? Nyt jo on joissakin kavereissa masentumista.Vaikka ovat kaukana minusta,tunnen suurta myötätuntoa näitä 33 miestä kohtaan,joiden kohtalo on kuitenkin varsin epävarmaa niiden kuukausien aikana,jotka arvellaan kestävän,kunnes saadaan ensimmäinen mies ylös.Pakistanin tulvauhrit tarvitsevat myös pikaista apua.Sitäkään tilannetta en ainakaan minä osaa kuvitella,kun ainoa "tulva" on pihan painaumassa rankkasateen jälkeen. Mitä minun pienet vastoinkäymiset kunnallisen terveydenhuollon kanssa ovatkaan näiden rinnalla? Kuin hyttysen ininää.

Syksy on paikalla! Se tuli yllättäen aikaisuudellaan vaan ei aivan varkain,sillä kohta sen aika olisi kuitenkin.Tuli kylmän myötä,sateitten ja pian hyytävienkin tuulien myötä.Kesämekot ja sandaletit kaappiin,miehen olkihatut säilöön ja jokaisen kohdalla haikeat hyvästit kesälle.Ikkunat eivät enää ole yötä myöten auki,ampiainen ei eksy sisälle,pääskyset kaikonneet.Puut valmistautuvat heittämään kesäpukunsa,horsmat rantaraitilla nuokahtelevat viimeisiään,paidattomia miehiä ei loju nurtseilla lämmittävien auringonsäteitten helliminä.Aina se tuntuu ikävältä sanoa suvelle näkemiin moniksi pitkiksi kuukausiksi,joihin mahtuu kokonainen pimeä talvikin lumituiskuineen,auran äänineen ja hitaine etenemisineen pyörätuolin kanssa,kun pienikin lumikokkare tekee kululle tenän.Silloin ikävöi kesää,laskee viikkoja sen tuloon ja muistaa kepein mielin helteet ja armottoman paahteen,joista tuli ärräpäitäkin pahimpaan aikaan lasketeltua.

Hepi tulee meille viikon päästä.Tarjoan Flygande Jakobia.Ruotsalainen uuniruoka,joka yleensä on ollut succés sitä tarjotessani.Helppo tehdä ja voi isoksi osaksi valmistaa etukäteen.Sitten vaan viinipullo auki ja eikun syömään.Hepi itse on mestariruuanlaittaja.Monta vuotta sitten oli mieheni joulunajan sairaalassa ja luulin saavani olla yksin kotona ilman joulun häivääkään synkeine ja huolten täyttämine ajatuksineni.Kun Hepi kuuli asian,kutsui minut oitis ja muittamutkitta kotiinsa jouluaterialle.Tätä hänen ja miehensä kutsua en milloinkaan tule unohtamaan.He antoivat minulle sinä vuonna joulun!

Luin netistä thaimaalaisen naisen yrityksestä salakuljettaa tiikerilelujen joukossa laatikossa elävän tiikerinpennun.Se oli nukutettu ja ilmeisen hyvinvoipa kaikesta huolimatta,kun tullivirkailijat havaitsivat salamatkustajan läpivalaisussa. Onneksi pentu selvisi seikkailuistaan ja saa nyt hoitoa,vaikka äitiä ei enää olekaan.Oliko pentu luonnosta vai pimeän eläinkaupan hyllyltä? Ja saako nainen kunnon rangaistuksen? Hänetkin pitäisi sulloa pimeään laatikkoon ja pitkälle lentomatkalle saadakseen tuta,miltä maistuu. Ihminen tekee mitä vain rahasta.Eikä tunteilla siinä ole sijaa.

Sateen tuntu roikkuu ilmassa.Mittarissa ei kymmentäkään plusastetta.Päiväksi luvattu muutama lisää.On kai kaivettava paksumpi takki ulos mennessä sekä miehelle että itselle.Vielä talossa ei lämmitetä.Viileys ja kosteus hiipii sisälle,olkapäätä särkee.Mamman virkattu villashaali lämmittää.Kipupilleri auttaa.Kyllä tämä tästä.

"Kullekin on annettu selviämisen taito.On vain opeteltava käyttämään sitä".

TOTTA TORSTAINA

Sanotaan ihmisen olevan johonkin koukussa,jos hän tuntee jonkunlaista intohimoa kohdettaan kohtaan.Noh,minä olen koukussa Hella Wuolijoen Niskavuoriin.Olen nähnyt eri teattereiden lavoilla lukemattomia kertoja kuin myös televisioruudussa,kuten tälläkin viikolla Loviisa,Niskavuoren nuori emäntä-elokuvan.Onhan siinä paatosta,on toki,mutta ihanasti.Ihmettelen,miten tämä Virosta alunalkaen Suomeen rantautunut Hella Murrik osaa kuvata hämäläistä luonnetta ja elämää niin loistavan hyvin.Hella on kotoisin Viron Walgasta,josta lähti Helsingin yliopistoon opiskelemaan ollen maansa ensimäisiä naisopiskelijoita ulkomailla.Hella avioitui Sulo Wuolijoen kanssa,josta erosikin myöhemmin.Meidän kirjallisuuden historiaan jäi Hella Wuolijoki (1886-1954) eritoten Niskavuori-näytelmillään.Näytelmät kertovat vahvoista naisista,työnteon ylpeydestä,rakkaudesta omaan maahan ja voimakkaista tunteista.Niitä en ainakaan minä kyynelehtimättä pysty katsomaan.

Eilen uutiskynnyksen televisiossa ylitti tieto,että bloggaamisella Suomessa ansaitsee.Tosin ei vallan hyvin,mutta ammattimainen kirjoittaminen on lisääntynyt.Mikäs siinä! Kun kerran rahkeet ja kiinnostus blogien lukemiseen riittää,saa kirjoittelija olla ylpeä itsestään.HS:n keskustelupalstalla puitiin asiaa ja muutama vanhempi amatöörikirjoittelija puhisi siitä,että blogit ovat nuorten kirjoittamia ja nuorille suunnattuja.Muotia,kauneutta,menopaikkoja.Sitä elämää,joka sen ikäisiä kiinnostaa.Mutta eikös olekin niin,että koko tietokonetouhu kotioloissa on enemmänkin nuorempien ihmisten juttu?

On olemassa semmoinenkin sukupolvi,joka ei joitakin vuosikymmeniä sitten ollut kuullutkaan tietokoneista,jotka köllöttävät omalla kirjoituspöydällä.Alussahan nämä vehkeet täyttivät kokonaisen huoneen namikoineen ja valoineen ollen vain tiettyjen ihmisten hallinnassa.Siitä se alkoi.Seuraavat sukupolvet syntyivät jo jokamiehen tietokoneaikaan ja nyt tämä on melkein jokaisen kodin tarvike.Yhä on kuitenkin isokin joukko meitä suomalaisia,joka ei tietokonetta käytä.Syystä taikka toisesta.
Maailma pyörii siltikin ja ilman tietokonetta olevat tulevat hyvin toimeen.

Nuoret vouhkoojat haluavat luopua kokonaan Helsingin seudun puhelinluetteloista,kun "jokaisella on tietokone ja navigaattori". Nämäkin HS:n keskusteluista,jotka virisivät kiivaana ilmoituksen tultua,että toinen jaettava puhelinluettelo katoaa.No,kaksi onkin ollut aika naurettavaa.Mitä siihen yhteen tulee,sitä tarvitaan,sillä jokaisella ei todellakaan ole tietokonetta ja kartan korviketta navigaattoria.On vanhempia ihmisiä,jotka ovat ikänsä puhelinluetteloon turvautuneet.Mihin sitä joulukortinkin lähettää,jos ystävää kaipaa vuosien kuluttua? Mihin soittaa,jos terveyskeskuksen numeroa ei muistikirjassa ole? Mistä saa tietää,onko lähiapteekki iltasella auki? Miten saa yhteyden lapsiin,jos numeromuisti pätkii? Näiden nuorten kirjoittelijoiden HS:n palstalla pitäisi ajatella hiukan pitemmälle kuin mihin asti omaa nenää piisaa.Vaikka maailma onkin nuorten,vanhenemista ei voi estää ja jokainen nyt navigaattorin ja tietokoneen omistaja saattaa olla joskus vuosikymmenten kuluttua itsekin tutun puhelinluettelon tarpeessa.Jaahas,mihinkäs minä paninkaan ne silmälasit?

Tähän kappaleeseen päästyäni olemme jo pitkällä iltapäivässä ja minä miehen kanssa ollut asioilla kaupungilla parturia myöten.Satoikin rankasti,mutta ei täällä minun kaupunginosassani.Odottelimme invataksia turvallisesti Stockmannin sisätiloissa ja sade sopivasti loppui kuljettajan tullessa ystävällisesti hakemaan.Oli taas kassi ja nyssykkä poikineen,josta raahaamisesta vasen olkapääni ei tykännyt.Minkäs teet?

Uusi minikokoinen sammakkolaji löytynyt Borneosta.Ilahdun aina näistä löydöistä.Se paneekin miettimään,mitä kaikkea sademetsät kätkevätkään uumeniinsa? Vaikkakin ihminen jokapaikassa rämpii,raiskaa ja riistää luontoa,on luonnolla jemmansa ja yllätyksensä.

Luonnolla ei ole kylläkään mitään tekemistä Kermit-sammakon kanssa. Muppettien edesmenneen isä Jim Hensonin leski Jane Henson lahjoitti Washingtonissa museoon alkuperäisen Kermitin.Sammakko on minuakin aikoinaan aivan hillittömästi tv:ssä naurattanut kuin myös muut Sesame Streetin hahmot.Yltäisköhän vielä nauruhermoihini asti? Ikä ja sen tuoma kriittisyys?

USAsta lisää,sillä se tulee Stockmannille ja tarkemmin Bostonin muodossa.Pitänee mennä katsomaan,mitä ovat merien takaa tuottaneet? Suuressa maassa ruokakulttuuriakin laajalti.Katsotaan mitä ostoskärryyn tarttuu. Sitä ennen kuitenkin kolean syyspäivän lämmikkeeksi ehtaa siskonmakkarakeittoa kotikeittiöstä.

MEHILÄINEN ,HALLAIMIA JA KARHUJA

"Mehiläinen,meiän lintu,metsän kukkien kuningas!
Lähe nyt mettä noutamahan,simoa tavottamahan
mieluisasta Metsolasta,Tarkasta Tapiolasta,
monen kukkasen kuvusta,monen heinän helpehestä
kipehille voiteheksi,pahoille parantehiksi!"

Näin Kalevalassa.Ja tästä tarun mehiläisestä sai Mehiläisen sairaala nimensä 6.11.1909,kun herrat Reguel Löfqvist,Akseli Koskimies,Walter Sipilä ja Karl Fredrik Hirvisalo sen olivat Helsinkiin Huvilakadulle perustaneet.Nyt yli sata vuotta myöhemmin Mehiläinen on paisunut jättimäiseksi yksityiseksi terveyspalveluyritykseksi jättäen taakseen Huvilakadun ahtaat tilat siirryttyään Pohjois-Hesperiankadulle 1932 ja levittäytyen niin pääkaupungin ulkopuolelle kuin sen sisäpuolellekin eri kaupunginosiin.Mahtaisivat herrat perustajat ällistyä!

Kun Kalevalan Lemminkäinen oli tapettu ja heitetty Tuonelan virtaan,etsi ja keräsi Lemminkäisen äiti poikansa ruumiinosat,kokosi luu luulta, verisuoni verisuonelta ja pyysi mehiläistä tuomaan yrteistä mettä ja simaa voiteiksi.Sitkeän äidin ja yhtä sinnikkään mehiläisen ansiosta virkosi poika-Lemminkäinen eloon.Akseli Gallen-Kallela näki mielessään äidin tuskan ja maalasi kuuluisan taulun,jonka meistä suomalaisista osa aivan varmasti jossain muodossa on nähnyt.Mehiläisen osuutta henkiin herättämisessä taas harvempi tietää.

Jokainen vanha töölöläinen muistaa Mehiläisen sairaalan.Mehiläisen rauhassa minunkin äitini sairasti,että jo lapsena kävi Hesperiankadun lasaretti tutuksi meidän perheelle.Ja nyt olen löytänyt sieltä miehelleni lääkärin.Eilen kun olimme antibioottikuurin jälkeen näyttämässä miehen kyynärpäätä,juttelin tohtorin kanssa Mehiläisen menneisyydestä kuin nykyisyydestäkin. Ja kun se liittyy Helsingin historiaan myös,kiinnostuin. Totta kai.Kustannusosakeyhtiö Otava on julkaissut Mehiläisen sata-vuotisesta taipaleesta kirjan, niin mielessä kävi sen hankkiminen hyllyyni.

Tuuraaja oli pikipäin niin,että ehdin torille ja halliin.Torilta lakkoja,hallaimia, luumuja ja liljoja.Kysyin marjakauppiaalta,tietääkö vadelmien olevan vattujen ohella myös hallaimia? Ei tämäkään torimyyjä tiennyt.Sana on kyllä Nykysuomen sanakirjassa,mutta harva on edes kuullut.Me vanhat stadilaiset tiedämme ja minun lapsuudenkodissani puhuttiin aina hallaimista.On väännetty ilmeisesti ruotsinkielisestä hallon-sanasta.Äitini isä oli ruotsinkielinen ja ehkä siksi me söimme aina "hallaimia" ja hallaimista minäkin useimmiten puhun.Tosin en likikään aina tule ymmärretyksi.On hauskaa opettaa uusi sana suomalaiselle! Samoin kuin mökkiaikoina oli mieluisaa opetella joka syksy pari uutta sienilajia. Se olikin meille melkein kunnia-asia ja uusilla sienillä rehvastelimme myöhemmin ja ilo oli suuri,jos satuimme tuoreen tuttavuutemme seuraavallakin sienestyskerralla tapaamaan.

Sienistä tulikin mieleeni ystäväni Ilona,joka samoilee kuulemma heikoin tuloksin ilomantsilaisissa metsissä sieniä etsien tyttärensä kesätilalla.Karhuja näyttäisi olevan tiuhemmassa,vaikka ihan hollille ei olekaan ainakaan vielä osunut.Vävypoika pitää riistapeltoa kauroineen talonsa mailla mesikämmeniä varten kuvaten piilossa olevalla kameralla vierailijat.Kohtapuoliinhan karhujen on kerättävä vatsat täyteen talven varalle,kun käyvät kuukausiksi lepäämään.Pihkatappi vaan takapuoleen ja eikun nukkumaan.Ilona nauttii korpielämästä.Ei naapureita mailla eikä halmeilla.Lähikauppa 50km päässä.Hiiskumatonta on hiljaisuus,jonka joskus rikkoo korpin äänet.Liekö lintu sama,joka väitti Tuonelan virran rannalla Lemminkäisen äidille,että ei ole pojasta enää eläjäksi?

Karhujen mailla kun ollaan on tassujen jälkiä pihamaalla,jotka kielivät otson käyneen visiitissä ja Ilonan ihokarvat törröttävät jännityksestä pystyssä.Miehensä vähättelee,vaikka hänenkin kasvoillaan vilahtaa pingottunut ilme silmien pälyillessä epävarmasti tiheikköön.Eihän sitä koskaan tiedä.Parempi vaan siirtää joutuisasti jalkaa toisen eteen saunapolulla.

RASISMIA?

Leimataan minut nyt sitten muukalaisvihaajaksi tai ei,niin lehtien ja muun median tietojen mukaan romanialaiset osoittautuvat usein tihutöitten tekijöiksi.Uspenskin katedraaliin murtautui romanialaisia,varkaudet ovat hyvin usein romanialaisten suorittamia,he ovat mukana asuntomurroissa ja nyt löytyi helsinkiläismiehen kadoksissa ollut asuntovaunu romanialaisten leiristä jne jne. Ei köyhyys,jos heillä sellaista edes on,anna oikeutta tehdä rikoksia ja väkivaltaa. Kuinka ihmeessä me emme pääse heistä eroon? Puhutaan ihmisoikeuksista,vapaasta liikkumisesta maasta toiseen,huonoista oloista omassa maassa ja vaikka mistä.Ei nämä seikat anna oikeutta käyttäytyä meillä eikä muuallakaan lakien vastaisesti.Olen Jutta Urpilaisen kanssa samaa mieltä,että maassa maan tavalla tai maasta pois.

Arvaan ja tiedänkin romaneilla yleensä olevan hiukan hällävälikulttuuri,joka juontuu jostain aikojen takaa.Ei aina osata erottaa,mikä on mun ja mikä sun.Tai ei tahdota. Minun sympatiaani nämä ihmiset eivät ole alunalkaenkaan saaneet.Olen joutunut joidenkin kerjäläisten aggressiivisen käyttäytymisen kohteeksi,joka on lisännyt vastenmielisyyttäni heitä kohtaan.

Jotkut suomalaiset ihmisoikeusjärjestöt puolustavat ja puoltavat näiden ihmisten oleskelua maassamme.Kuinka ihmeen siniset silmät heillä on? Eivätkö he näe mitä heidän edessään tapahtuu? Miksi he ikään kuin hyväksyvät romanien ja romanialaisten rikollisuuden? Arvaan heidän sanovan ja ajattelevan,että rikokset,pahoinpitelyt,varkaudet ym ovat yksittäisiä tapahtumia,joka on valitettavaa ja mustaa siten koko joukon. Minulla on toisenlainen käsitys ja uskon vakaasti kaiken olevan järjestäytyneen rikollisryhmän johtamaa.Näin ajattelee ja uskoo moni muukin suomalainen.Uskon myös,että rikoksista osa on yksityisyritteliäisyyttä,josta hyöty lankeaa vain itselle.Pitäkää kiinni lompakoistanne väentungoksessa! Tarkistakaa ovisilmästä tulija,ennen kuin avaatte oven! Pitäkää itsestänne hyvää huolta! Sillä tämä ihmisjoukko on tullut meille jäädäkseen,jos emme muuta lakiamme koskien avointa kerjäämistä kaduilla,leiriytymistä mihin vain ja muutosta tiukempaan suuntaan rajoillamme.Tämä maailman parhaana maana,jonka Newsweek loppujen lopuksi vahvisti, oleminen tuo myös ikäviä lieveilmiöitä ei-toivottujen ihmisten muodossa.

Ranska on saanut tarpeekseen huonosti käyttäytyvistä romaneista ja palauttaa heidät omiin maihinsa vastoin niiden mielipidettä,jotka puolustavat sielläkin romanien oleskelua,leiriytymistä pitkin ja poikin.Leireissä on epähygienisyyttä ja taudit leviävät. Jos ihmiset eivät halua käyttäytyä kuten maan lait edellyttävät,on oikeus heidät karkottaa.Näin pitäisi meilläkin olla.Tosin jo Ranskan uutisissa toimittajille kerrottiin,että "me tulemme takaisin".Euroopassa kärsitään romanien takia,rikostilastot muuttuvat ikävämpään suuntaan,maiden asukkaat eivät ole enää turvassa.Ja kullakin maalla on jo rikolliset omastakin takaa.Niin Suomessakin.Myös heidän joukossaan,jotka ovat saaneet oleskeluluvan ja jopa Suomen kansalaisuuden joskus aiemmin.Ranskassa annettiin rohkeasti lähtökäsky romaneille(vapaaehtoinen lähtijä saa lähdöstään maksun) ja sille nostan hattuani.Kunpa meilläkin uskallettaisiin!

AAMUN PAISTEESSA

Jos joku olisi minulta kysynyt pari viikkoa sitten,mikä on liikeri,olisin sanonut hämärästi joskus kuulleeni,mutta tähän hätään aivot ei päästä tietoa irti.Aivan aluksi olisin ensin tarjonnut painovirhettä.Jos taas olisi kysytty tiikeliä ja kysymyksen olisi esittänyt japanilainen,tämän olisin heti tiennyt.Sitten silmiini osui tositarina eläintarhan leijonan ja tiikerin rakkaussuhteesta Taiwanissa.Hedelmänä syntyi aikanaan liikeri.Vain joku zoo voi tarjota tämmöisen ihmeen,koska luonnossa nämä eläimet eivät toisiaan kohtaa asuinalueittensa vuoksi.No,nyt on maailmalla uusi pieni liikeripentu.

Toinen asia,mikä on ollut muistini ulkopuolella muiden miljoonien asioiden ohella,on Paul.Hän, tai oikeammin se, on ennustuksen taidon omaava mustekala Saksan Oberhausenin akvaariossa.Otus oli tiennyt kaikki siltä kysytyt jalkapallovoitot oikein.Sitä en tiedä,onko tätä lahjaa käytetty ennen näitä mm-kisoja,vai hoksattiinko eläimen kyky vastikään ja miten? No,onhan aina väitetty mustekalan olevan fiksumman kuin mitä päältä näkyy.Paul on jo oraakkelina olostaan eläkkeellä.Ehkä hyväkin,sillä nyt se saattaisi profetoimisen jalossa taidossa menettää maineensa,jos ennusteet menisivätkin poskelleen.

Tässä on juuri herätty.Mies vielä uinailee ja minä jahkailen kahvintiputuksen kanssa,jonka aika aivan kohtsillään on.Aurinkoa ja syksyn tuoksua.Keittiössä vilpoista ikkunan oltua auki yön.Suljin kiireesti,kun varpaat alkoivat palella tossuissa.Eipäs enää kesälämmin tulvahda vastaan ja mikä on erittäin mukava asia,niin hiki ei päälle tuppaa,josta hommasta sain helteillä tarpeekseni.Alkaa meikit pysyä paikoillaan.

Hepi soitti ja aikoo meille kyläilemään.Meidän pitää tapaamamme,sillä syksyllä hän häviää taas Turkin maisemiin ja nyt neljäksi kuukaudeksi.Ihanaa,kun ihmiset ovat seikkailumielisiä ja uskaltavat toteuttaa unelmansa.Itse olen ollut paljon arempi tämmöisten repäisevien toteuttamisten kanssa.Kun miehelleni tarjottiin aikoinaan töitä ulkomailla,hän joutui kieltäytymään tarjouksesta siksi,kun minun vanhempani vastustivat.Jos jotain olen katunut,niin silloista tottelevaisuuttani.No,maailma oli noihin aikoihin toinen,vanhempien sana laki.Minun olisi ehdottomasti pitänyt olla rohkeampi,ajatella miestäni ja minua ja meidän elämäämme,tulevaisuutta.Joskus jälkeen päin mietin,minkälaiseksi elämämme olisi muodostunut,jos... Inhoan jossittelua.

Viimeisiä tuoreita marjoja viedään.Toripöydillä vielä mustikoita ja suomuuraimia.Mansikat ovat jo ja taas Espanjasta.Niin pian se aina päättyy ja tänä vuonna helteet lyhensivät entisestään marja-aikaa.Omenatilanne pitäisi käydä torilla tarkistamassa.Enää en sosetta tehtaile,kuten muinoin.Miehen diabeteskin sanelee ehtoja.Ja minun ylipainoni.Eikä ole entisaikojen komeita kylmiöitäkään,joiden purkkirivistöistä hillittömästi ylpeilin.Siinä oli kuin sotilaat asennossa pikkelsit,hillot,soseet,hyytelöt,marmeladit ja suolakurkut,suolatut sienet ja hillotomaatit purkeissaan nimilaput kyljissään.Unta näen joskus tämmöisestä,vaan enpä enää ryhtyisi.

Tänään aikeena ulkoilla.Eilen jätin väliin.Olkapää tuntuu aina lepopäivän tai lepopäivien jälkeen paremmalta ja lääkärin mukaan kaipaisi kunnon rauhaa,joka tarkoittaa että juurikaan mitään ei saisi kädellä tehdä.Mitenkäs tämän sovittaa meillä? Hommat tehtävä eikä miestäkään voi ikuisesti sisällä pitää.Ennen muinoin kun meillä oli koiria,taluttajista ei ollut puutetta.Naapuruston pikkutytöt anelivat päästä ulkoiluttamaan.No,siinähän oli tietysti oma lehmä ojassa.Pyörätuolia ja lehmää ei voi yhdistää,mutta naapurit avaavat meille ovet ja joku miespuolinen kysyy,jos voi avittaa ulkoportaitten kanssa.Meillä kaikki sujuu jo rutiinilla,eikä näissä apu ole tarpeen.Minä vain kiitän kauniisti.Joissakin muissa asioissa ottaisin kiitollisuudella vastaan,mutta paria ystävää lukuun ottamatta ei tarjokkaita ole.Jo aikoinaan Veikko Antero Koskenniemi loihe runossaan lausumaan "...yksin oot sinä ihminen,kaiken keskellä yksin..."

KIRJOITTELIJAN MIETTEITÄ

Lipittelen tässä samalla Mucha-mukistani aamukahvia ja annan ajatusteni seilaantua puuma-ilmiöön. Mikä se oikein on? Se,joka maailmalta meillekin rantautui sekoittamaan entistä turvallista naisen ja miehen välistä seurustelua.Mikä on tämä kynsiään teroittava puumanainen,joka hamuaa pitempi- tai lyhyempiaikaiseksi kumppanikseen itseään nuorempaa miestä? Ja mikä tässä asiassa nyt tiettyjen piirien elämää sekoittaa? Kysymyksessä on kuitenkin aikuiset ihmiset.Eikös tämmöinen eri-ikäisyys voisi olla vain elämän ilakointia? Maailman sivu ovat puumanaiset olleet metsästysretkillään.

Minun silmääni särähtää paljon pahemmin ne valokuvat,joita joskus tupsahtaa lehtien palstoille Thaimaasta päin,jossa hikinen möhömahainen jo vanhuuden kynnykseen kompasteleva eurooppalainen mieshenkilö taluttaa kadulla sikäläistä tyttöä,joka on vielä lapsi.Siinä on perverssi maku! No,kyllähän tämän erään kaikkien tunteman suomalaisen poliitikonkin likaisilta haiskahtavat ja julkisuuteen levinneet tekstiviestit alittivat riman.Siinä asiassa haisi huonot käyttäytymistavat.Vaikkakin oltiin aikuisten asialla.Niin vain on,että myös vanhemmat miehet ihastelevat itseään nuorempia naisia.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat puuma-ilmiön olevan "hattaran",kuten sitä nimitettiin.En tiedä,vaikutanko tyhmältä,mutta minusta koko asiasta pidetään turhan suurta melua ja kauhistellaan,josko nyt maailmasta loppuvat lapset,kun tämä jo ehkä maho puumanainen ei voi lisätä lapsisyntyvyyttä.Kun kuitenkin,johon pyhästi uskon minäkin,naiset etsivät oikeaksi elämänkumppanikseen suunnilleen itsensä ikäistä miestä,joka on turvallinen ja luotettava ihminen.Sitä paitsi osa puumanaisista on jo "lisääntynyt ja täyttänyt maan".Nyt on leikkien vuoro.Enkä yhtään ihmettele,että tämmöinen 50+ nainen katselee mielellään kireäperäistä nuorta salskeaa hyväryhtistä miestä,joka suo hänelle valloittavan hymyn.Itse kuulun jo siihen ikäluokkaan,joka voisi olla monen vastaantulijan isoäiti ja pidän kuitenkin aivan luonnollisena käytöksenä katsellessani mielihyvällä komeaa ja tyylikkäästi pukeutunutta minua nuorempaa miestä (myös vanhempaa).Olosuhteiden salliessa ei minulla olisi pientä flirttiäkään vastaan mitään.Mutta nk.puumanaiseksi minusta tuskin olisi aikanaankaan ollut.

Joku saattaa teilata näiden naisten käytöksen,jotka etsivät seuraa nuoremmista miehistä.En edelleenkään näe siinä mitään kummallista.Maailmalta on ladeltu oikein tunnettujen naisten nimiä,jotka ovat jopa avioituneet itseään nuorempien miesten kanssa.Onko kyse aitoudesta? Rakkaudesta? Rahasta? Vai kuuluisan naisen seurasta? Yks lysti minulle ja oikeastaan pitäisi olla kaikille muillekin.Elä ja anna toistenkin elää.Puumanaistenkin.

Mitäpä sitä muuta? Aurinkoinen paistaa ja syksy on jo ovella.Aamuisin aika viileää,eikä yö enää kutsu parvekkeelle istuksimaan.Tosin olen nukkunutkin sujuvasti viime aikoina.Vaivaavaan olkapäähän saan ensi viikolla kortisoniruiskeen.Avasin netin ja luin muutaman kauhujutun kortisonin seuraamuksista.Ei olisi pitänyt.Sitten juttelin sairaanhoitajaystäväni kanssa,joka vakuutti yhden pistämisen olevan turvallisen ja siitähän onkin kohdallani kysymys.Että rohkeasti vain päin ja sitten toivotaan avun tulevan ja kiertäjäkalvosinvaivani loittonevan kropastani.Rasitusvamma,joka seuraus monivuotisesta pyörätuolin lykkimisestä.Jos mies kykenisi itsenäisesti hallitsemaan motorisoitua kulkuvälinettä,hommaisin oitis.Mutta rahkeet ei siihen hänellä riitä.Siispä reippaasti kiinni vain edelleenkin pyörätuolin kahvoihin ja menoksi.

HELSINKI

Seikkailin eilen Helsingin menneisyydessä.Siinä,mitä on jäljellä,kun astuu verkkomuseon mielenkiintoiseen maailmaan.Kuka kävellyt katujen kiveyksillä,joita on esiin tullut katuremonttikaivauksissa? Minkänäköinen mies poltellut piippua,josta löytyi osa? Senaatintorin kiveyksen peittämänä on Ulrika Eleonoran kirkon hautausmaan vainajien luita yhä syvällä jalkojemme alla kiiruhtaessamme Aleksanterin patsaan ohi.Silloisen kaupungin pääkatua Aleksanterinkadun edeltäjää Suurkatua pitkin ovat kaupungin mamsellit astelleet ihan samoin kuin me nyt joitakin vuosisatoja myöhemmin.

Vaikka olen "1800-luvun tyttö",niin toki minua kiehtoo myös vanhemmat ajat,kun Helsinki oli jo siirretty Vantaankosken partaalta Vironniemelle 1600-luvulla. Koko kaupunki käsitti nykyisen Senaatintorin alueen.Muualla oli asumatonta ja autiota.Seuraava vuosisata toi jo matkailijat Helsinkiin.Ruotsalainen oppinut Nils Reinhold Broocman vuonna 1754 ihasteli Helsingin pulskia lehmiä ja vuosisadan lopussa visiteerattiin Ranskasta ja pantiin myös merkille,että kaupungin kaduilla oli lehmänkantturoita enemmän kuin ihmisiä.Niin ikään herrasmiesmatkailijat Englannista olivat maamme löytäneet ja aateliset nuoret Eurooppaa kierrellessään laajensivat sivistystään poikkeamalla Helsinkiin.Viaporin linnoitusta pidettiin ykkösnähtävyytenä,eikä se vieläkään ole mainettaan menettänyt ollen monen turistin must-listalla.

Kahvila,missä moni viettää tovin makoisten leivonnaisten ääressä,on Café Engel Aleksanterinkadulla.Nyt tosin rakennusta saneerataan muhkean paketin sisällä.Kun Engelin wc-tiloja vesivahingon takia korjattiin joitakin vuosia sitten,tupsahti kaivausmiehen silmien eteen vanhojen liitupiippujen pesiä ja varsia,keramiikkaa ym.Paikalla on ollut 1700-luvun puolessa välissä Per Hansson Sunnin piipputehdas.Tontin rakennukset paloivat poroksi 1761.Kaksi vuotta myöhemmin tilalle pykättiin kivitalo,joka nyt odottelee ehostuksen päättymistä,ja jota vielä kahden ja puolen vuosisadan jälkeen kutsutaan Sunnin taloksi. Harva miettii,miksi?

Helsingin kaivauksissa on löytynyt hirsitalojen perustuksia,esineistöjen jäännöksiä,merkkejä ihmisistä,jotka ovat arkeaan niin kauan ennen meitä eläneet.Mitä he ovat ajatelleet,miten askareensa suorittaneet ilman nykyajan mukavuuksia? Aivan hyvin,sillä muusta eivät tienneet.Aika oli kiireeettömämpää,ehkä oltiin onnellisempia,vaikka köyhyys kolkuttelikin monen ovella.Tehtiin ahkerasti työtä,pasteerailtiin kaduilla,käytiin kirkossa sunnuntaisin,tehtiin visiittejä ystävien luo.Vuodet vaihtuivat,kaupunki kasvoi,ihmisiä kuoli ja syntyi,ulkomailta tuli kauppamiehiä yrityksiä perustamaan.Helsingin ulkopuolisetkin alueet alkoivat tulla tutuiksi,taloja rakennettiin,rantoja täytettiin,Kluuvinlahti hävisi kuin myös lehmät kaduilta.

Nyt Helsinki on pieni suurkaupunki puolen miljoonan asukkaineen.Puutalot melkein kaikki purettu lasin ja betonin tieltä.Kymmenien maiden kansalaisia muuttanut asumaan,loistoristeilijät tuovat turisteja päivän vierailulle.Matkailijat kuvaavat toria,jossa muinoin oli pieni puinen kirkko kuin myös sitä edeltäneet herranhuoneet.Nyt toria reunustavat Engelin suunnittelemat empire-rakennukset häikäisten monet kauneudellaan ja selkeydellään.

Ehkä joku vanha stadilainen ajattelee Tuomiokirkkoa katsellessaan ja Senaatintoria ylittäessään kaupungin menneisyyttä,omia esi-isiään,jotka asuttivat Vironniemeä Helsingin opetellessa kaupunkina olemista sen ensimmäisillä vuosikymmenillä.Hän on nöyrän ylpeä kaupungistaan.Ja niin olen minäkin.

PIENI SYKÄHDYS KESKIVIIKKOA

On se vaan niin hienoa asua maailman parhaimmassa maassa,eiks olekin?! Tänäänkin aurinko noussut,vaikkakin sadepilvien takana.Puiden lehdissä riippuvat pisarat.Ihmiset kulkevat toimiinsa onnellisina ja iloisina.Meilläkin oli hyvän yön jälkeen hyvä aamu.Kahvit juotu,aamiaiset syöty,lääkkeet otettu ja tänään vielä suuremmitta vaikeuksitta.Eihän tämän mukavampaa aamua voisikaan tässä maailman ykkösmaassa olla.Suloinen viihtymyksen tunne täyttää sydämeni.

Eilen napsin kaikki loputkin kukkani laatikoista.Ei enää kastelemista.Sitä ei kai kukaan tiedä,miksi ennen aikojaan nuukahtivat,vaikka ahkerasti niitä vedellä ravitsin.Ruvennenko samaan rumbaan vielä ensi kesänä,se jää nähtäväksi. Tuuraajakin oli eilen ja minätyttö kaupungilla.Taas on hiukset kunnossa ja maljakossa komea hortensia.Tuuraaja on alkanut meillä viihtyä ja antoikin yllättäen ajat aina lokakuuhun asti.Ei nyt jokaisena viikkona sentään meille vahdiksi tule,mutta hyvä edes näin.Jokainen vapaa on minulle tervetullut.Entistä enemmän osaan nauttia olemisestani ihan vaan itseni kanssa kahden.Vaikka sopisihan tuohon ystävä jos toinenkin esimerkiksi kahvilareissulle.Kävisimme kunnon keskustelemuksia ihan maailmaakin parantaen.Suomessahan on kaikki hyvin,kuten todistettu on. Vai onko?Nythän selvitellään,josko Newsweek olisikin sekoittanut Sveitsin ja Suomen pisteet.Jos näin on,jää Suomi kakkoseksi,tosin niukinnaukin.Niin että otetaanpas nyt rinta rottingilta pois ennen kuin asia selviää.

Jauhelihaa löytynyt Espoon metsästä! Lihapaketteja,joiden viimeinen käyttöpäivä vielä edessä päin.Miten ja miksi ovat sinne joutuneet? Tätä mysteeriä myös selvitellään.Siinä oli lihat löytänyt lenkkeilijä hetken ollut silmät ymmyrkäisinä satojen pakettien lihavuorta hämmästellessään.Johtavatko jäljet oikeaan sylttytehtaaseen?

Yritän saada olkapäästä aikaa lääkärille.Nihkeää on.Kunnalliset terveysasemat muuttuneet niin,että toimistoväki,joka vastaa vastaanottoajoista,seuloo kiireelliset ja kiireettömät vaivat. Eivätkä aina ole saaneet edes koulutusta vaivojen määrittelemiseen. Minun olkapääni haittaa jo jokapäiväisiä toimiani,kuten arvata saattaa omaishoitajan työssäni.Taannoin lääkärin määräämät rohdot vain pahensivat tilannetta ja lopetin niiden nauttimisen.Nyt toista aikaa tuntuu olevan mahdoton saada,vaikka hoito on ikään kuin kesken.Sain jo kerran: puolentoista kuukauden päähän! En hyväksynyt.Nyt on asia avoin ja odottelen saavani edes puhelimitse lääkäriin yhteyden.Jos hiukan vielä lisää suivaannun,varaan ajan yksityislääkäriltä.Näinköhän kaupunki toivookin asiakkaittensa kaikkoavan yksityiselle puolelle? Ei taida kaikki ollakaan parhain päin tässä "hyvässä" maassa.
Ja juuri Newsweek Suomen terveydenhoitoakin kehui!

Mies tuli äänikirja-Irlannista pois ja on nyt Urho Kekkosen miniän kirjassa niin Kekkosen perheen julkisessa kuin yksityisessä elämässä.Kun Matti Kekkonen meni naimisiin ja lähti häämatkalle Kekkosten huvilalle, matkusti anoppi Sylvi Kekkonen mukana "laittamaan heille ruokaa". Kilttinä poikana ja miniänä ei nuoripari pannut hanttiinkaan ja niin oli kolme pyörää kuherruskuukauden vietossa.Liekö ollut hienoinen omistamisen merkki poikaa kohtaan?

Tämmöistä näin elokuun alakuussa.

AIVOTUOTETTA TÄMÄKIN

Ilmassa yhä heleä auringontulva,niin on valoisaa ja nättiä.Mutta lopun alkua enteillen eli syksy saapuu.Hurahdin vielä suviseen juttuun ja panin kukkia kynsiin.Kymmenen on nyt kukkaa somasti päivääni piristämässä.Ystäväni,jos tietäisi,siteeraisi Maurice Chevalieria "ja nyt tyynesti -rauhoitu ja keskity esittämään viimeinen näytös arvokkaasti". Vastaisin "mutta mähän olen vasta 25v".

Margareetani toisessa laatikossa ovat sairastuneet.Otin pois.Kannoin surusaatossa roskikseen kellastuneet,nuukahtaneet ja osin raunioituneet kukkani.Enää muutama orvokki muistuttaa menneestä loistosta ja runsaudesta.Toisen laatikon kasvatit voivat jokseenkin hyvin.Ojentautuvat vielä kohti päivänpaistetta kuin imaistaakseen kesän viimeiset säteet ja mahdolliset sateet.

Olimme eilenkin kävelyllä.Otin isäni vanhan kävelykepin varustuksekseni,jos suursnautseri taas hyökkää.Sillä on hyvä hätistää koira kauemmaksi.Näin vain yhden pienen valkoisen koiran,joka talutti emäntäänsä narun päässä hienoinen ylpeyden välke silmissään.Merellä purjeveneitä,jotkut jopa ilman moottorivoimaa liikkeellä valkeat purjeet somasti tuulessa pullistuen.Lokit liitelivät ilmavirran mukana,mehiläinen surisi kuihtuneessa ruusunkukassa.Varjopaikkojen penkit varattuja.Nurmikolla makasi paidaton mies lukien kirjaa.Veden rajassa seisoi poika heitellen kiviä veteen.Kuunteli loiskahdusta,otti toisen ja nautti äänestä.Auringon ja veden värittämät pisarat pomppivat ilmaan kiven osuessa maaliinsa.Rantakivien välissä piileskellyt pikkuinen kalansintti pakeni pelästyen.Tiiran syöksy epäonnistui.

Foylen sota televisossa päättyi.Sanoin haikeat hyvästit tälle gentlemannipoliisille,jonka seurassa niin monet sunnuntai-illat olen viihtynyt.Pidän tämmöisestä rauhallisesta rikoksen selvittelystä,jossa älykäs ja johdonmukainen ajatustyö tuottaa tulosta.Tähän joukkoon kuuluu ehdottomasti niin Hercule Poirot kuin Jules Maigret.Liitän mukaan vielä suomalaisen hiukan rosoisemman komisario Palmun.Hänen ei tarvitse hävetä ulkomaisten kollegojensa seurassa.

Tänään kaupungille miehen kanssa,kunhan olen kaikki esivalmistelut ensin saanut tehtyä.Vielä olemme kumpikin yöpukimissa ja mies äänikirjan mukana Irlannin vihreällä saarella.Mutta kyllä se tästä alkuun päästyä.Invataksi tilattava tuntia ennen.Tilauksen vastaanottajan kanssa sananvaihtoa siitä,pääseekö Stockmannin eteen katutyön takia.Olen sitä mieltä,että sen näkee paikan päällä.Tosin osoite silloin voi himpun verran muuttua ja se taas kuulemma sekoittaa Matkapalvelun tietokoneen pasmat.Näin on tänä tekniikan aikakautena.

TÄNÄISTÄ SATOA

Helsinki on päässyt Lonely Planetin sivuille kelpo kaupunkina,jonne kannattaa matkata.Hyvä niin.Kummalliset ovat vaan katselemisen arvoiset paikat.Esimerkiksi kannattaa vilkaista Eläimuseon tuuliviiriä.Se kun kuulemma esittää "munasoluun vilistävää siittiötä".Kuka on huomannut? Matkaoppaiden tekijät ovat myös vahvasti sitä mieltä,että me helsinkiläiset "piilottelemme kaupunkia maailmalta silkkaa ujouttamme".Passais näyttää. Kannattaa tänne tulla ihastelemaan myös mattolaitureita (jotka ovat meren likaamisen takia pian häviämässä),kallioita ja metsiä tässä meren aaltojen hyväilemässä kaupungissa.Enää ei siis ole mitään Senaatintori kirkkoineen eikä muutkaan Engelin empire-rakennukset,ei Kauppatori,ei Alvar Aaltokaan tai englannin kielen taitoiset helsinkiläiset,jota kielitaitoa kiitellään.Nyt seurataan Lonely Planetin sivuja ja aivan toisenlaisen Helsingin turistinähtävyyksiä.Vaihtelu toki virkistää.

Lämmin päivä tänäänkin.Esteri hylkäsi,jotta iltakastelu tiedossa.Vietämme leppeän sunnuntakipäivän ulkoiluineen.Kaksi jännitysmomenttia katkaisee joviaalin olon.Kuten jokaisena vuoden päivänä.Miehen lääkitykset.Pillerit kaksi kertaa päivässä ja kutakuinkin säännöllisin väliajoin mukaan luettuna nyt antibiootti.Muutamaan pilleriin sukeutuu pitkä aika,tuskallinen ja hikinen.Annan yksitellen asian helpottamiseksi.Tabletti suuhun,siemaus vettä.Mitään ei tapahdu.Sitten niellään vesi ja pilleri jää.Toinen kerta.Nyt päätä heitetään taaksepäin ja alas menee taaskin pelkkä vesi.Pilleri on kuin liimattuna kieleen.Odotan ja toivon.Sanotaan että kolmas kerta toden sanoo.Ei meillä.Vettä kuluu ja pilleri pysyy.Katselen kauhun sekaisin tuntein niitä muita pillereitä,jotka odottavat vuoroaan.Lopulta onnistuu.Pienin tabletti on helpoin ja yleensä se on viimeinen.Loppu hyvin kaikki hyvin.Seuraavaan kertaan.Ja se on illalla.

Kuusi ihmistä saanut surmansa kolarissa.Ja taas nuoria henkilöitä.Samaan henkilöautoon tupattu kuusi,ehkä naurua,iloa ja hiukan huolimattomuuttakin matkassa,josta sitten seurasi yhteenajo rekan kanssa.Henkilöauton kuljettaja ei piitannut kolmio-liikennemerkistä,vaan suhautti sen takaa isommalle tielle kuorma-auton eteen.Viisi kuoli heti ja kuudes sairaalassa.Oli ollut kiire.Kuolemaanko? Juuri niin.

Liikennemerkkien noudattaminen lepsuu tässä maassa.Myös punaisia päin ajaminen lisääntynyt.Yleistä välinpitämättömyyttä ja se näkyy liikennekuolemien tilastoissa.Vastikään ajokortin saaneen on näytettävä,että ei tässä olla hiljaa ja varovaisesti ajavia mummuja ja vaareja,vaan osaavia ja taitavia autonkuljettajia,Euroopan omistajia.Heitä on nähty ja heitä on kuultu,kun rysäyttävät toiseen autoon.

Liikennetietous kasvaa yleensä kunkin kohdalla iän myötä.Ei kaikkien valitettavasti.Aletaan olla sitä mieltä,että kaahaaminen ei ole mikään miehisyyden merkki,vaan taitava ja joustava nopeusrajoitusta ja liikennemerkkejä noudattava autolla ajo,jossa myös ennakoidaan tilanteita.Vain pienen ja lyhyen hetken olisi nytkin kestänyt varoituskolmion huomioon ottaminen tältäkin kuljettajalta,joka vei itseltään ja viideltä toveriltaan hengen.

KOIRA-ASIAA MUUN MUKANA

Eilen illalla laistin kukkien kastelun siinä toivossa,että säätiedot pitävät paikkansa ja kyllä pitivät.Nyt aamulla on ukkostanut ja satanut.Parhaillaankin.Mökillä pelkäsin tämmöistä,mutta kerrostalossa on turvallista.Hienoa on istua partsilla ja katsella luonnon jylläämistä.Tosin viimeisimmän kunnon myräkän aikana epäilin pihapuiden pystyssä pysymistä.Niiden kaatuessa tulee ikkunoihin pahaa jälkeä ja oksat saattavat repiä sohvakaluston säleiksi.Tänään luonto puhuu hiljaisemmalla äänellä.Rusakkokin pihalla loikkiessaan ei kovaa kiirettä pitänyt,vaikka turkki taisikin hiukan kastua.Jäniksiä näkee aika usein ympäri vuoden näinkin kerrostalomaisemassa.Puistojen suojiin on hyvä sujahtaa,jos koira perään haukkuu.

Kerään tässä samalla voimia jonkinlaiseen yleissiistimiseen huushollissa.Pitkään aikaan en ole siihen puoleen kajonnut.Nyt näyttää tarve vaativan.Sisäpäivä meillä sen takia.Eilen ulkona ja jouduimme puistossa taas ison irrallaan juoksevan koiran lähestymisen kohteeksi.Liekö samainen suursnautseri,joka vuosi sitten hyökkäsi kimppuuni niin ikään irrallaan? En ymmärrä näitä koiran taluttajia,joita kaupungin laki ja järjestyssäännöt eivät mukamas koske.Koira saa juoksennella vapaana yleisellä paikalla,hyökätä kimppuun joko hyvä tai paha mielessään,työntää märkä kuono hameen alle tai nylkyttää sääreen.Jos tämmöiselle laista piittaamattomalle ihmiselle jotain sanoo,kuten eilen,saa kuulla hävyttömyyksiä ja ehdotuksia oman elämän hankkimisesta.Kuitenkin hän on se,joka lakia rikkoo ja aiheuttaa mahdollisesti koira-allergikoille sairaskohtauksen ja koirapelkoisille vaikean tilanteen.

Suursnautseri on kookas koira ja sitä voi ykskaks alkaa ärsyttää jokin minussa,kuten viime kesänä.Milloinkaan en edes näytä kävellessämme tahtovani tehdä lähempää tuttavuutta vieraiden koirien kanssa.Eläin on eläin ja vaikka koiran ihmisseuralainen sanoo "voi,se on niiiin kiltti",se saattaa käyttäytyä odottamattomasti irti ollessaan.Poliisiin on turha ottaa yhteyttä,sillä koira otetaan kiinni pian ja pari häviää teille tietämättömille hyvinkin nopeasti.Kaupunginosani yleisessä puistossa tapaamme päivittäin vapaina olevia koiria ja vaikka itselläni on ollut koiria, en halua lähellemme yhtäkään.Mies on aivan puolustuskyvytön pyörätuolissa,jos koira tosissaan hyökkää.

Viimekesäinen suursnautseri oli vain minusta kiinnostunut.Istuin penkillä ja mies pyörätuolissaan.En huomannut koko koiraa ennen kuin se oli edessäni.Se nousi kahdelle jalalle minua vasten ja sen pää oli paljon yläpuolellani.Huidoin molemmin käsin ja huusin sen ihmisseuralaisia avukseni.He eivät tehneet mitään.En tiedä,aikoiko koira purra,sillä sain lyötyä sitä kuonoon niin,että se vingahti ja lähti.Juoksi tiehensä ihmisseuralaiset perässään.Koiran vikahan tämänkaltainen käytös ei ole,vaan omistajan,joka rikkoo lakia pitämällä koiran vapaana,eikä ole koiraansa kasvattanut käyttäytymään oikein.Koiran kasvattaminen tavoille vaatii suunnatonta kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta.Jos siihen ei itse pysty ,ammattiväki auttaa.Meillä oltiin aikanaan koirakoulussa.

Tämä piittaamattomista koirantaluttajista ja tästä päivästä.

PLÖRINÄÄ

Jälleen kerran on pantu vireille vilkas keskustelu Helsingin keskustan muuttamiseksi kävelykaduiksi.Varsinkin Pohjoisesplanadia halutaan ainoastaan jalankulkijoita varten.HS:n nettisivut pursuavat kirjoituksia puolesta ja vastaan.Varsin harva kuitenkaan ei muista vannoessaan kävelemisen ja yleisten kulkuneuvojen nimeen,että tässä kaupungissa ja sen ulkopuolellakin on liikuntarajoitteisia,jotka tarvitsevat päästäkseen asioimaan myös keskikaupungille apuneuvoksi autoa.Nyt kun paasataan,että on ratikkaa,bussia,polkupyörää ja omia jalkoja,miten kulkeminen hoituu niillä,jotka eivät pysty näitä käyttämään? Kun jotkut ankarimmat kävelyalueiden puolustajat ovat sitä mieltä,että ei minkäänlaisilla autoilla.Lienee joillekuille liikuntarajoitteisille liian vaikeaa kammeta itsensä matkojen päästä tai parkkihalleista päämääräänsä.Hälytysajoneuvot ovat luku sinänsä,niiden on päästävä.Kirjoittajista osa näkee asian liian yksinkertaisena kuin myös kuvittelee kävelykatujen vetävän kulkijoita iltaisin talvipakkasella tai paksussa syys- ja kevätloskassa.Taitaa suuri autius peittää silloin kävelykadut.Ja mitäs siitä tykkäävät kauppiaat ja ravintoloitsijat?

Joku,ilmeisesti vanhempi henkilö,moitti blogissaan blogien itsekeskeisyyttä.Hänen mielestään yleiset asiat,kaikkia kiinnostavat,on jätetty paitsioon.Keskitytään minäitseen,vaateostoksiin ja siihen,miten pitkästyneitä ollaan,elämä maistuu puulta.Olen ymmärtänyt ison osan blogien kirjoittajista olevan nuoria ja toisia saman ikäisiä tämä "itsekeskeisyys" kiinnostaa. On vallan kivaa tietää,mistä joku on jotain ostanut ja miltä se näyttää. Hmm... kyllä vanhemmat myös,minä mukaan lukien, sortuu itsestään ja tekemisistään kertomaan.Miksi ei voisi ja saisi? Tässähän ollaan kutakuinkin nimettömiä (minä kyllä kailottanut blogistani ystävilleni),on helppo puhua aroistakin aiheista.Jos maailma murjoo ja on paha olla,olo helpottuu,kun sen jakaa ventovieraan lukijan kanssa.Terapiaa.Iästäni taas johtuu,etten ole järin kiinnostunut niistä kirjoituksista,jotka kauttaaltaan kertovat muodista tai pahasta olosta.Pidän huumoripitoisista,asiapohjaisista ja hyvin kirjoitetuista teksteistä.On pari blogia,joita hyvin mielelläni luen.Ihailen kirjoitustaitoa,sisällön sanomaa,sanojen runsautta ja monipuolisuutta,kerronnan iloa ja riemua.

SK tipahti luukusta,kuten pitääkin.Se on toimitettu asiaan kuuluvasti parin viikon ja numeron ajan.Jyvät ja akanat-palsta on SK:ssa ollut kauan ja tässä kerron yhden jywän,joka julkaistiin 29.7.1899 Säkkijärven Sanomissa.Sopii näihin tämän kesän helteisiin Suomessa. "Meillä täällä kylmässä Suomessa ei ole niin kuumaa ilmaa milloinkaan kuin Afrikassa on,sillä siellä merimiehet kuuluwat keittäwän perunoita pussissa,joka wiskataan laiwan lokiköyteen roikkumaan kuumaan meriweteen ainoastaan puoleksi tunniksi ja silloin owat "jyrköt" walmiit,mutta mitäpä me semmoisilla ilmoilla tekisimmekään." No,jos ei nyt aivan meressä ole tänä suvena perunoita voinut keittää,niin kuumaa on ollut ja pariksi päiväksi vielä luvattu tätä jonkun mielestä herkkuakin.Eilen jo siunailin asiaa.Taas tuulettimet pyörii,mies puettava sortseihin ulos mennessä ja sinnehän me tänäänkin.Ihan vaan kotinurkille varjoon ja jos vilpoisa tuuli vielä meitä hemmottelee,niin hyvä niin.

SK:n seurana posti toi Tsilarin.Nimimerkki Sautski pureutuu Helsingin silakkamarkkinoihin,jotka ovat lokakuussa Kauppatorilla. Hän teilaa mainittujen markkinoiden oheiskamat mm. valkosipulilla tai muulla "ihmemausteella skarpattuja paistettuja muikkuja".Sautski ei kuulemma etsi Savonlinnan tortsalta savuströmareita.Hän skruudaa muikut vain Savossa tai muualla järvihärmässä. Sautski jatkaa "kaikki fisu on aina skruudattava sillä rantsulla,minkä skönestä se on metskattu.Muuten se smaakaa skeidalta.Niinku jööranien surströmming".No,tämä ruotsalaisen erikoisuuden makuvertaus kyllä osuu suurinpiirtein oikeaan.Minäkään en sitä parin maistamiskerran jälkeen kurkustani enää alas saa.Mutta silakkamarkkinoille menen,kuten joka vuosi.Menemisellä kunnioitan myös isäni muistoa,sillä hänen tiensä vei jo pikkupojasta lähtien näille samoille markkinoille.Sautskin tapaan en kovin ankara ole makujen suhteen ja ostan tämän päivän maun mukaan maustettuja silakoita purkissa.Ovathan kuitenkin sentään strömareita "strömareiden bileissä".

Vielä on aikaa näihin bileisiin,vielä on kesää ja pätkä syksyäkin.Joillakin lomaakin tallella ja meillä kaikilla kauniit aurinkoiset päivät.Nautitaan,sillä kaamos pakkaa aikanaan päälle ja näistä helteistä on silkka muisto.Yöllä ainakin meillä päin muuten satoi ja rajusti.Semmoinen melske ja kopina pisaroiden osuessa avonaisen tuuletusikkunan takana räystääseen.Heräsin ja kiiruhdin sulkemaan partsin lasit.Kesti taas,ennen kuin sain unesta kiinni.Miestä ei näytä heivauttavan mikään.Ehkä hän näki unta uusista silmälaseistaan,jotka eilen haimme.Olinkin jo täysin kyllästynyt yritykseen saada vanhojen lasien toista sankaa pysymään teippauksella kiinni.Uusien lasien takaa on tätä maailmaa taas hyvä katsella.Sen minkä vielä näkee ja jotain toki näkeekin,vaikka lukeminen ei onnistu.Nytkin kuuntelee äänikirjaa.

Tämmöinen tämä tänään.

ROSVOILUA JA VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTTÄ

Nyt on sitten keksittävä este bensavarkaille huoltoasemilla.Mutta mikä? Bensarosvoilu teettää poliisilla liikaa töitä. Hommat heillä vähenisivät,jos huoltamot itse tekisivät asialle jotain sen sijaan,että soittavat aina virkavallan apua.No,silloin kun minä aloittelin autolla ajoa,jokaisella asemalla oli henkilö/henkilöt,jotka lurauttivat tankkiin halutun polttonestemäärän.Huoltamoilla oli muutenkin noihin aikoihin suorastaan nautinto asioida.Tehtiin kaikki pikkuhommat,kun nykyisin vaaditaan itsepalvelua tai sitten on ajettava vaihdattamaan lamppu korjaamoon.Mutta ensin pitää tietysti varata aika vastaanotolle.Jos huoltoasemilla olisi henkilökuntaa täyttämässä autojen tankit,eikä kukaan muu voisi mittareita käpälöidä,niin varkaudet olisivat eliminoitu.

Semmoinenkin ehdotus liikkuu ilmassa,että pitäisi bensa maksaa etukäteen.Väärä ratkaisu.Vielä luulen olevan kaltaisiani autoilijoita,jotka panevat tankkinsa täyteen.Miten sen maksaa etukäteen? Tämä "täyteen" oli minullakin vakiovastaus,kun huoltoaseman kaveri tankkia täytti.Nykyisin en enää edes huoltamoilla käy.Autosta luovuin miehen sairastuttua,vaikka siinä pari ensimmäistä vuotta vielä sen kanssa sinniteltiinkin.Opin hujauksessa heittämään pyörätuolin takakonttiin! Ja opin lopulta itse tankkini täyttämään,kun huoltoasemat luopuivat muusta henkilökunnasta kuin kassasta sisällä,jonka duuni oli samalla myydä kahvit ja pullat.Joka taas joskus tuntui olevan pääasia nk.huoltoasemilla.Sitten alkoi auton pito kohdallamme olla liian työlästä liikuntarajoitteisen kanssa ja niin minusta tuli autoton nainen.

Ennen kuin keksitään ratkaisu bensavarkauksille,ehditään teettää poliisilla paljon töitä.Tässä maassa kun joskus asiat tuntuvat muuttuvan ja edistyvän sangen hitaasti.Saadaanko tämmöistä polttoainerosvoa edes ikinä kiinni,vaikka minkälaiset valvontakamerat olisivat asemilla vahteina? Voihan siinä kaveri seistä rekisterikilven edessä kasvot poispäin kamerasta ja toinen ottaa myös kasvottomana bensat.Ja sitten äkkiä menoksi.

Seuraavaksi pätkä purnausta.Kuten olen vähän väliä maininnut,on minulla kaksikin kukkamaata pihalla,joita hellien olen hoivaillut.Eräänä päivänä ollessani taas kasteluhommissa huomasin naapurin leikanneen omia ruusujaan ja oksat,jotka olivat riistäytyneet aidan toiselle puolelle,oli annettu pudota niille sijoilleen.Tämä tarkoittaa että kukkamaani päälle.Siinähän revin margareetojen välistä piikkisiä oksia manaten samalla ihmisten joko tyhmyyttä tai laiskuutta.Kokosin aikamoisen läjän oksia naapurin pation eteen.Tulin kotiin ja kirjoitin kirjeen,jossa kerroin kohteliaasti mitä kuuluu tehdä omilla viljelyksillään siistimisten jälkeen.Oksaläjä hävisi seuraavana päivänä.Jokaisenhan on tietysti korjattava roskikseen omat roippeensa eikä jättää niitä toisten kontolle.Ja mikä vielä rumempaa käytöstä: kauniiden kukkien päälle.Vaikka oksat olivatkin rönsyilleet väärälle puolelle,kuuluvat ne tietysti sille henkilölle,jonka mailla niiden juuretkin ovat.Onko ihmisten korvien välissä enää nykyisin muuta kuin suuri tyhjyys?

Olenko liian vaativa? Olenko kohtuuton,kun odotan ihmisiltä edes jonkunlaista toisten ihmisten huomioimista ja kohteliaisuutta toisia kohtaan? Enkö oikein mahdu tämän päivän maailmaan,jossa ei välitetä mistään?

TULEVAA JA TÄTÄ PÄIVÄÄ

Nonnih,nyt on brittiläinen fyysikko ja tähtititeilijä Stephen Hawking Pentti Linkolan jalanjäljissä siinä,että meitä on Telluksella liikaa sekä että ruoka alkaa loppua.Hawkingia jotkut pilkkaavat hänen ajatuksistaan,joissa saattaa kuitenkin olla vinha perä.Joskus aikojen päästä voi olla tilanne se,että on hamuttava muita maita vierahia oman maailmamme ulkopuolella.Kukaanhan ei kai ajattele,että ihmiskunta pakkaa kapsäkkinsä huomenna ja lennähtää avaruuteen asumaan.Ei myöskään Hawking.Tässä ehtii vettä virrata vielä kauan Vantaanjoessa,ennen kuin niin pitkälle päästään.Niin että suu nyt vaan suppuun pilkkaleuoilla.

Pienehkön vaivan takia vein miehen eilen lääkäriin.Ja olipas sympaattinen tohtori! Mies antibioottikuurille ja ensi viikolla uusi käynti.Joskus lääkäri ei vakuuta,mutta tämä teki sen.Rauhaisin mielin odottelen vaivan paranemista.

C lähetti Tallinan kuvia.Niitä,joita räpsi Olde Hansassa.Hauska muisto minullakin matkasta,joka oli vallan kelpoista ulkomaamatkailua.Meille sattuikin eilen virolainen taksinkuljettaja,joka oli varsin puhelias.Asunut Suomessa jo seitsemäntoista vuotta ja alkoi ensimmäisen vuoden jälkeen viihtyä.Palasimme keskustelussa niihin aikoihin,kun suomalaiset aloittivat tosissaan Virossa käynnit ja olimme molemmat sitä mieltä,että suomalaisten silloisessa käytöksessä olisi ollut paljonkin parantamisen varaa.Kysyin,mistä on saanut alkunsa se,kun virolaiset kutsuvat meitä suomalaisia "poroiksi"? Ei tiennyt,enkä tiedä minäkään.Asiaa olen pohtinut.Johtuneeko maamme sijainnista,kun on vähän vettä välissä ja pohjoiseen päin on lähdettävä päästäkseen Suomeen? Vai pidetäänkö poroa vähemmän fiksuna eläimenä? Jos mittana oli juuri alkuaikojen käytöksemme,olemme isolta osin jo tapojamme Virossa siistineet.Emme enää tepastele Tallinnan kaduilla kuin puolen Euroopan omistajat.Emme myöskään enää kohtele veljeskansaamme alentuvasti,levittele rahojamme näyttävästi Virossa vieraillessamme,emmekä entiseen tapaan huojahtele Tallinnan kaduilla paksussa humalassa.No,poikkeuksia on aina.Kaiketi voisi siis "poron" unohtaa.

Helteet luultavasti ohi! Aurinko tänäänkin piilossa ja ihana viileys hulmahti kasvoilleni avatessani parvekkeen lasin.Yhden.Koulut alkaneet ja puotimaailma pullistelee syystavaroitten ja -vaatteitten mainostamisessa.Ihmiset ovat loman jälkeen heränneet arkeen ja aherrukseen.Helsinki toimii taas täyspainoisesti.Eikä aikaakaan,kun aamut alkavat tuoksua syksylle ja puhumme uuteen huomeneen herättyämme ilman kuulakkuudesta.Puutarhat hehkuvat syysväreissään,orvokkien aika on ohi.Miehet painuvat metsälle haulikot kainaloissaan ja järvien suhisevissa kaislikoissa vaanii sorsastajan pyssy.

Tänään meillä ollaan vain kotinurkilla,mutta huomenna stadiin.Mies saa vihdoinkin uudet silmälasinsa.Muitakin asioita toimitellaan ja ruokaa ostetaan.Sitten on edessä lupsakka viikonloppu ennen ensi viikon ohjelmia.Tiistaina tuuraajapäivä,jippii!Lomaan 33 päivää.Ja joka päivä on yhtä päivää lähempänä.Odottaminen on oikeastaan sitä hauskinta.Niin matkojenkin suhteen aikoinaan.On kolme asiaa: odotus,kokeminen ja muistot. Haikeinta ovat muistot,kun kaikki on jo elettyä.Odotus ehkä hauskinta,kaikki ihanuus edessäpäin.Kokeminen on tässä ja nyt.Hiukan siinäkin alakuloa,loppumisen häivähdystä,samalla nautintoa ilon vielä kestäessä.Siispä varron lomaani iloisin tuntein,hupenevista odotuspäivistä nauttien.

Nyt tätä päivää viettämään."Ylös,ulos ja lenkille",näin pruukasi sanoa edesmennyt Niilo Tarvajärvi,joka ehkä on vieras nuoremmille henkilöille.Hän oli koko kansan rakastama puuhamies,joka sai paljon hyvää aikaan,oli tunnettu esiintyjä jo television alkuaikoina.Minäkin hänet tapasin ollessani isäni "apulaisena" Helsingin shakkiolympialaisissa 1952.Tarvajärvi teki kisoista radio-ohjelmaa.Kahdet olympialaiset samana vuonna.Kansainvälisyyttä riitti.

Riittää tältä päivältä tämäkin.Heikun ja keikun.

MYRSKYISÄÄ

Mihin myrskyn aikana piiloutuvat kaikki linnut? Vaistoavatko tulevan ja lentävät luonnonilmiön saavuttamattomiin? Pienemmät varmaankin kyyhöttävät löytämissään koloissa kuten muutkin eläimet.

Minäkin olin "kolossani".Ensin en edes tajunnut,mitä alkaa tapahtua,kun olin niin uppoutunut Foyleen televisossa.Kuulin kyllä mahtavaa huminaa,mutta enpäs kiinnittänyt huomiota,kun kaupungissa aina on isompiakin ääniä.Tuli pimeää ulkona ja meikätyttökin havahtui.Älysin tilanteen ja ryntäsin sulkemaan ikkunat ja parvekkeen lasit.Humina yltyi.Korkeiden koivujen latvat valtavan tuulen voimalla viistivät melkein roskistalon kattoa.Jättimäinen tummanharmaa pilvi oli kuin käsin kosketeltavana yllämme.Oli aivan kuin satukirjojen pilvipuhuri,jolla on ilkeät kasvot.Pilvi ei hidastellut.Se vyöryi eteen päin kuin jokin raskas pehmeä tumma riepu valmiina sulkemaan syleilyynsä koko kaupungin nuollen edetessään melkein talojen kattoja.Istuin parvekkeella mykistyneenä näkemästäni.

Pitkät salamat täyttivät taivaan.Niitä oli kaikkiin suuntiin.Alkoi sataa.Vettä tuli ja sitä tuli ja tuli.Pyörävajan kattokouru kesti.Siitä syöksyi voimalla vettä aivan vaakasuorassa.Pihalla tulvi.Jokaisella parvekkeella oli ihmisiä katselemassa tätä suurenmoista ja pelottavaa näytelmää.Pisarat paukkuivat ikkunoita vasten,puut sinnittelivät kuin ihmeen kaupalla juurillaan.Jos lähin koivu kaatuu,meiltä särkyy ainakin parvekkeen lasit ja ilmeisesti kaikki siellä oleva.Minäkin,ellen ehdi sisälle.Tumma pilvi eteni kaupungin yli äänekkään tuulen saattelemana jättäen Helsingin lopulta taakseen.Salamat yhä risteilivät taivaalla ja välillä kuului mahtavaakin mahtavampaa jyrinää milloin lähempänä milloin kauempana. Sitten kaikkialle tuli hiljaista.Puut suoristautuivat,sadekin alkoi laantua.Naapureita puikkelehti veden peittämällä pihalla kotiinsa litimärkinä kuin uitetut koirat.Siirryin sisälle ja katsoin Foylen loppuun.Juonesta en enää päässyt selville.Joku oli jonkun murhannut,kuten aina ja rikosylitarkastaja sai murhamiehen kiinni kuten aina.

Olipas siinä myräkkää! Mies oli koko draaman ajan nukkunut sikeästi.Aamulla kerroin,eikä hän ollut kuullut yhtikäs mitään.Minä en taaskaan nukkunut ja aamu menee sitä myöten aina pitkäksi.Nukkumaan en kovin varhain voi mennä,sillä siinä keskiyön kieppeillä on mies herätettävä pikaista toimenpidettä varten.Toinen herätys olisi myöhemmin,mutta siitä olen alkanut luopua.Ihan itseni tähden.Minulle riittää kuuden tunnin uni,jos se on hyvää virkistävää terveellistä nukkumista.

Nyt on enää leppeä kesätuuli seuranamme.Eilen kovia kokeneet puut nuolisivat haavojaan,jos voisivat.Linnut ovat palanneet.Näköpiirissäni ei pihalla vaurioita.Aivan kuin ei mitään suurta luonnonnäytelmää olisi ollutkaan.Poikkeuksellisen myrskyisä kesä meidän oloissamme.Metsää nurin isoilta alueilta.Sähköt poikki tuhansilta.Talojen kattoja puhki pihapuitten kaaduttua. Pellit katoilta irronneet.Luulen,että tämmöiset luonnonilmiöt ovat tulleet meille jäädäkseen.Niiden kanssa on vain elettävä. Totuttava kokemaan kuten muuallakin mailmassa on totuttu.Kyllä tämä tästä.

AAMUTUUMAILUA JA MYÖHEMPÄÄ

Hiljaista kuin huopatossutehtaassa,sanotiin ennen.Kello lähentelee kuutta aamulla.Nukuin hyvin ne tunnit,jotka nukuin.Heräsin miehen kolisteluun,eikä uni enää tullut.Mies nukkuu.Aamun sarastus jo pihalla,yksinäinen lokki noukkii pihan pinnasta herra ties mitä suuhunsa.Ehkä styroxin osia.Voivat lokin silmissä näyttää pullan palasilta.Ai niin,ulos mennessämme yhytin vanhemman veljeksen,joka raahasi styroxit pihalle.Kysyin onko hän korjannut ison osan pois.Oli.Minä sanoin "kiitos",johon poika "ole hyvä".Olen ennenkin ällistynyt tämän perheen lasten käytöksestä.Kotona on kasvatettu! Kuinka moni sen ikäinen 8-9v vastaisi aikuiselle näin kohteliaasti? Tälle pojalle se tuntuu olevan aivan luonnollista.

Katselin illalla monsieur Hulotia Enoni on toista maata-elokuvassa.Ensin ei pitänyt,kun on nähty jo,mutta sitten kuitenkin tempauduin mukaan tähän mainioon leffaan,jota ei tunnu ajan hammaskaan purevan.Sitä monen katsomiskerran jälkeen katselee erilaisin silmin.Näkee pieniä hupaisia nyansseja,jotka ovat aikaisemmin jääneet huomaamatta.Enää ei pelkkä juoni ole pääasia.Sivuosan esittäjät,kuten hilpeä koiralauma, kiinnittää huomion niiden vaellellessa vapaana pitkänä letkana nauttien olemassa olostaan ja hajuista.Patonki jokaisen ihmisen kainalossa tai ostoskassissa on ranskalainen tavaramerkki.Ilman käärettä,joka ei meillä hygienian kultamaassa tulisi kysymykseenkään.Herra Hulot ansaitsee vuodesta toiseen lämpimän hymyn ja pitkät aplodit tässä vähäpuheisessa osassaan.Elokuvan ohjaustyöstä vastaava Hulotin oikea minä Jacques Tati ansaitsee yhtä pitkät taputukset.

Eilen soitti ex-naapurini.Naapuruus pitkien vuosien aikana on kehittynyt ystävyydeksi,vaikka harvakseltaan juttelemmekin puhelimessa.Vielä harvemmin nykyisin tavataan.Nyt olisi tarkoitus.Palaamme asiaan myöhemmin.Tämmöiset ystävien yllätyssoitot minua suuresti ilahduttavat ja jos joistakin vielä kehittyy rupattelutuokio kahvikupposen ääressä,on se vielä riemullisempaa.

Tänään kaksi katsottavaa tv:ssä (La stradan jätän väliin) kevyemmällä puolella,Komisario Lewis ja Foylen sota.Kumpaakin olen seurannut,mutta en fanaattisesti.Jos on muuta,on muuta.Lewis ei ollut edellissarjassa esimiehensä ylikomisario Morsen veroinen älykkö,mutta nyt hänestä on kehittynyt jopa kulttuuritietoinen mies.Morsen ei enää tarvitsisi hävetä.Rikosylitarkastaja Christopher Foyle on saanut minun sympatiani Lewisiäkin enemmän.Hänen ainakohtelias persoonansa miellyttää ja hän antaa roolissaan todellisuuden tuntua sarjaleffan poliisin työssä.Odottelen iltaa.

Aion laistaa tämänpäiväisen ulosmenon.Poden vasenta olkapäätä edelleen,eikä se tykkää lykkimisestä eikä merituulista.Jospa mies suostuisi olemaan tänään sisällä.Suostuttelu vaatii aina nokkeluutta,etten sanoisi oveluutta.Ja sanonkin.

Nyt voisi mennä tiputtelemaan aamukahvia.Jatkuu...



Ja jatkuu.

Ollaan kohta jo keskipäivässä.Aurinkoa hienoisen pilviverhon takaa ja lämmintä piisaa.Vein roskat,niin huomasin.

Olen aina ihmetellyt tämmöistä saunomisen ennätyskilpailua.Mitä järkeä siinä on? Ja mitä sillä mm-tittelillä sitten tekee? Onko arvokastakin,kun on istunut lauteilla kauemmin kuin muut? Nyt sitten Heinolan kisasta tuli murhenäytelmä venäläisen kilpailijan kuoltua.Suomalainen menetti tajuntansa ja sai palovammoja.Toinen arkussa ja toinen sairaalassa.Olisiko aihetta lopettaa tämä kilpailulaji?

Käsitän jopa saunomiskilpaa paremmin muurahaispesäistunnon kilpailumielessä,vaikka vaikeaa onkin.Saappaan tai tukin heitto vaikuttaa näiden rinnalla ihan urheilulta.Eukonkanto on sitten kiikunkaakun joukossa.Mikään muu näistä "lajeista" ei kai kuitenkaan ole niin terveydelle vaarallista kuin liian kuumassa saunassa kököttäminen.Päälle päätteeksi yleensä pidetään urhoollisuuden kohokohtana talvella saunan jälkeistä pyörimistä lumessa ilkosillaan.Kesällä hypätään sadasta asteesta järveen tai mereen,jokeen.Astevaihtelu saattaa olla sydänparalle liian suuri.Tätä mieltä ovat monet lääkäritkin.

Nyt kun ei runosuoni enempiä pulppuile,enkä muista mitään loppusitaattiakaan,panen vain tähän yksinkertaisesti pisteen.

LAUANTAIN LAVERRUS

Venäjällä muuttuvat miliisit taas poliiseiksi.Ehkä.Sikäläinen presidentti ehdottanut.Mutta sikäläisen presidentin mahtikäskykään ei lopeta Moskovan savuja.Ihmisillä on tukalaa,kynnelle kykeneväiset poistuvat kaupungista,eikä matkat Moskovaan ole nyt juuri in.Pohjois-Amerikkaan taas kuuluu sellaista,että valkonenätauti,sienistä saatu,hävittää lepakot ja tämäkin on surullinen juttu.Mehiläisten katoamisesta puhutaan myös alvariinsa ja siitä taitaa seurata vieläkin ikävämpää maailmalle.Joku jo ennusti sen myötä ihmiskunnankin häviämisen aivan lyhyessä ajassa.Niinikään Ahvenanmaan meren pohjan hylystä äkätty samppanja puhuttaa.Ranskan tutkijat miettivät,onko se vanhaa,hyvin vanhaa vai vähemmän vanhaa.Maailman vanhimman titteli kohottaisi kummasti Ahvenanmaan imagoa.Tällä hetkellä vanhimman titteliä pitää vuoden 1825 samppanja.Myös merestä nostettu.Mutta muualta kuin meiltä päin.Seuraavaksi ilman aasin siltaa jääasioihin.Enkä puhu niistä,jotka ovat juomalasissa,vaan kunnon lohkareesta,joka otti ja irtosi Grönlannista aivan hiljattain.Siinä kelluu nyt aikamoisen kokoinen jääpala matkalla ties minne,tosin matkaa tehtäessä kaiken aikaa sulaenkin.Riittänee kuitenkin pitkästi ihmeteltävää missä sitten lipuneekin.

Minua askarruttaa joskus kieliasiat.Nyt taas.Sanat "somali" ja "somalialainen" sekoittuvat minulla ja monella muullakin.HS:n Kieli-ikkuna joskus muinoin asiaa käsitteli ja löysin kuin löysinkin tuhansien papereitteni joukosta mainitun leikkeen.Ilman päivämäärää,mutta tuskin aivan tuore on,kun on kellastunutkin.Leikkeisiin pitäisi aina ja ehdottomasti panna ainakin vuosi.

No,takaisin somali-asiaan kuin myös somalialaisten asiaan. Somali-sana tarkoittaa kansallisuutta ja se toinen Somalian kansalaista.Helsingissä ei siis samoile somaleja,vaan somalialaisia.Ehkä jälkimmäinen on joillekin meistä liian pitkä sanottavaksi,jotta lyhyempi nimitys tuntuu mutkattomammalta.Tosin myös väärältä.Samanmoinen virhe pullahtaa sanoissa "katolinen" ja "katolilainen".Ihminen ei voi olla katolinen,mutta hänen uskontonsa voi.Ja tämä ihminen on siis katolilainen."Katolista" käytetään joko tietämättömyydestä tai laiskuudesta pitemmän sanan käyttöön.Tämä ei taas päde kiitti- ja kiitos-sanoihin,sillä niissä on yhtä monta kirjainta.Purnaan tästä "kiitistä". Mitenkäs se meneekään? Kiittää-verbin imperfektimuoto on "kiitti". Kuka siis aina kiitti,kun tokaistaan "kiitti"? No,myönnän,että kun sitä tarpeeksi kauan käytetään,löytyy sana joskus Nykysuomen sanakirjasta kiitos-sanan synonyyminä.Mutta ei minun elinaikanani.

Hetkiseksi suomalaiseen puhelinkulttuuriin.Toissapäivänä soi puhelin.Vastattuani nimelläni kuului miehen ääni "kelle tämä tuli?" Lamaannuin. Harkittuani hetken,vastasin "no,kenelle se piti tulla?".Hiljaisuus.Sitten mies älysi sanoa numeron ja meidänhän se oli.Myönsin.Tämän jälkeen kolme eri kertaa toistettiin numero ja siinä vaiheessa suljin.Minähän tiedän oman numeroni.Eilen soi taas.Miehen ääni "soitinko teille eilen?". Vastasin "jos soititte nimettömänä kuten nyt,en tiedä,soititteko juuri te eilen".Hän esittäytyi ja nyt varsin asiallisena mainitsi vielä paikankin,jonne oli alun alkaen aikonut.Nyt minäkin ystävällisenä,että tämä ei ole oikea osoite.Hän pyysi anteeksi ja minä annoin.Jäin kuitenkin miettimään ihmisten käyttäytymistä puhelimessa.Koko puhelu alun alkaen olisi pystytty minimoimaan,jos soittaja olisi heti kysynyt,onko siellä ja siellä? kun sensijaan uteli minulta,minne hän oli soittanut ja sitten latasi korvaani minun numeroani useaan kertaan aivan käsittämättömän turhaan.Tulimmekohan me sittenkin muita myöhemmin alas puusta?

Luvattiin hellettä ja se pihkuna tuli.Aamutuimassa jo 25 astetta Celsiusta,niin että minulta pääsi pitkä huokaus pannessani tuulettimet surisemaan.Yön vietin suureksi osaksi taas parvekkeella,mutta en pyörärosvoja jahkaillen,vaan unettomuuttani.Kummallisen paljon kulkijoita.Pehmeän samettinen yöilmako oli saanut ihmiset liikkeelle vai loman päättyminen ja pitää vielä saada kesäkaupungista kaikki irti? Veikkaan jälkimmäistä. Styroxlevyt loistivat valkoisina yössä,mutta huomattavasti pienemmässä kasassa kuin ennen.Joku oli pantu töihin ja viemään osan pois.Oliko veljesten vanhemmat saaneet tietää jälkikasvunsa tekemisen? Minäkin poimin yhden ison levyn roskikseen mennessäni.Mutta leikkipaikan jäljellä oleviin en aio kajota.

Lupasin miehen viedä tänään ulos.Tulee olemaan yhtä tuskaa kuumuuden takia.Ehkä rannalla sen verran raikkaasti tuulee,että henki kulkee.Tänä kesänä ei muuten nurmikoita ole valkoposkihanhet edelliskesien malliin sotkeneet.Hyvä.Joskus on ollut mahdotonta kaiken ulostuksen seassa lykkiä pyörätuolia rantaan asti.On etsittävä kiertotie.Muutamia hanhia näkyy ruokailemassa.Pieni määrä verrattuna,kun joskus olen laskenut seitsemänkymmentäkin lintua samoilla apajilla.Mies on vielä hetken äänikirjan matkassa Peter Maylen maisemissa Provencessa,sitten suihkuun ja menoksi.Ennenkuin iltapäivän paahde koko voimallaan käy päälle.Hyvää päivää.

LAPSIA JA ROSVOJA

Helsingin Sanomat kertoo kuinka kolmi-vuotias horjahti koneportaissa kaiteen yli helsinkiläisessä kauppakompleksissa ja putosi muutaman metrin."Horjahtaminen" tuntuu melkoisen mahdottomalta tempulta,sillä yleensähän liukuportaissa on kolmi-vuotiaan tasolta katsottuna aika korkealla kaiteetkin kummallakin puolella.Horjahtamista on täytynyt edeltää melkoinen akrobaattinen temppu päästäkseen kaiteelle.Missä silloin on ollut seurana olleen aikuisen silmät? Ei kai tätä lasta ole yksikseen päästetty kujeilemaan liukuportaisiin? Portaat ovat paikka,missä todellakin,kuten eräs kirjoittajakin HS:n keskustelusivulla mainitsee,pidetään aikuista visusti kädestä kiinni.Kolmi-vuotias ei ymmärrä eikä osaa ennakoida vaarojen mahdollisuutta.Vastuu lapsesta on aina aikuisen.Ikävä kyllä tämän ajan vanhemmilla tuntuu useinkin olevan lapsiin kohdistuva kieltäminen ja ohjaaminen tuikituntematonta toimintaa.Seuraamukset tämmöisestä piittaamattomuudesta voivat olla murheellisia.Järki hoi,äly älä jätä!

Lapsissa pysytelläkseni kerron tämän pihan eilisestä tapahtumasta.Kaksi pikkupoikaa,veljekset,otti pyörävajasta lastenvaunut ja lähtivät sitten jonkunlaisen hurmoksen vallassa naapuritalon jätelavaa kohti.Hävisivät silmistäni.Hetken päästä rattaat olivat täynnä styroxlevyjä.Uusi hakeminen ja taas uusi ja uusi,moneen kertaan.Levyjä oli lopulta paljon.Roskia viedessäni vanhempi veljeksistä kertoi silmät hehkuen kuin vastavalmistuneella rakennusmestarilla,että tässä aletaan rakentaa majaa lasten liukumäen ylätasanteelle.Jaahah,sanoin minä hiukan epäilevällä ja ennen kaikkea epävarmalla äänellä ja menin roskikselle.Olisi pitänyt puuttua.

Poikien pykäämisinto laantui parin kolmen levyn jälkeen.Niitä oli koko lasten leikkipaikka-alue täynnä sikin sokin osin myös liukumäen katteena.Veljekset puuhastelivat jo muuta ja muualla.Osa levyistä oli silputtu pieniksi paloiksi sinne sun tänne.Oli kuin lumi olisi yllättäen satanut maahan.Sieppasin taas melkein olemattoman roskapussin ja ryntäsin ulos.Osoitin aikuisen tuntuiset sanani vanhemmalle veljekselle ja kerroin hänen tehtävänsä olevan viedä levyt ja niiden rippeet sinne,mistä ne oli otettu.Poika katseli ja vaikeni.Vähin äänin lähti kädet housujen taskuissa kotiinsa,eikä enää ulos tullut.Pienempi veljes seurasi kädet samoin taskuissa perässä.

Joku oli illan aikana kerännyt levyt kasaan,joka nyt kohoaa melkein liukumäen tasalle ollen kuin lumihuippuinen vuori keskellä aurinkoista leikkipaikan santaa.Pieniä paloja on pitkin ja poikin.Veljeksiä ei ole tänäänkään näkynyt.Nyt seuraan suurella mielenkiinnolla kenen kontolle jää siivoaminen ja minne levyt pannaan.Jos roskikseen,se täyttyy kattoon asti,eikä taloyhtiö pidä siitä,että joutuu maksamaan jätteen hakijoille erikseen.Kukaan veljesten ja minun lisäkseni tuskin tietää,mistä levyt ovat lähtöisin.Pihalla on siis ongelma.

Nyt pääsemme siihen,että minun olisi toki pitänyt aikuisena puuttua alkuunsa tähän rakennusintoon,mutta kun en puuttunut.Mitä tästä opimme? Sen,että joko en enää näe pihatapahtumia tai riennän estämään seuraavalla kerralla.Toisaalta ongelma ja sen ratkaisu on kiinnostava.Ja kuka huomaa,että jotain olisi tehtävä? Pianhan levyt ovat taas levitetty ympäriämpäri ja ensi viikoksi on luvattu kolmas myrsky tuulineen.Silloin ehkä asia ratkeaa itsekseen,kun styroxit lentävät pihapiiristä ulos ties minne asti kauaksi,eikä luultavasti koirakaan perään hauku.

Yöllä ei nukuttanut ja istuin partsilla.Oikeastaan siihen oli syykin,vaikka tiesin,että sinä yönä ei mitään tapahdu.Päivällä lykkiessäni miestä kotiin oli ulkomaalaistaustainen pariskunta ottamassa kuvia pyöräkatoksesta ja pyörävajasta kuin myös itse asuintalosta.Nainen hiukan hymyili minun tiukan katseeni alla ja mies räpsi kuvia.Poistuivat.Mikä oli kuvien tarkoitus? Sillä arkkitehtuurilla siinä tuskin oli sijaa,koska vaja on tavallinen,eikä pyöräkatoksenkaan ulkomuodossa hurraamista ole.Tutkitaanko nyt kuvia,miten päästä helpoimmin katselemaan lähemmin pyöriä ja muuta vajatavaraa? Meillä on aikaisemmin voro käynyt ja vienyt polkupyöriä.Mietitäänkö jossain pakotiet valmiiksi ja vajan sekä katoksen suhde asuintalon ulko-oviin,joita voi yllättäen käyttää joku yöjalkainen? Sillä en hetikään usko enkä edes suurin surminkaan,että kuvia näytetään kotimaassa sukulaisille näyttönä suomalaisesta asuinkulttuurista.

Onneksi nukun nykyisin vähän ja huonosti,jotta voin viettää parvekkeella öisin aikaani haukkasilmäisenä salapoliisina.Pitänee alkaa tuumata seuraavaa siirtoani,jos rosvolauma ilmestyy.Kirkumista en aloita.Olen aina inhonnut naisia,jotka kirkaisevat jotain "kaameaa" nähdessään.Soitan tietysti poliisille ja annan osoitteen lisäksi ohjeita,miten asiaa lähestyä saadaksemme koko lauman verekseltään eli rysän päältä kiinni.Koska olen nöyrä ja vaatimaton ihminen,niin en pidä urotyöstäni numeroa,vaan nautin sankaruudestani vain itseni kanssa.No,ehkä Ilonalle kerron.Ja jos joskus julkaisen muistelmani,voin tietysti siellä asian melkein huomaamattomasti mainita.Lukekoon,ken osaa,rivien välistä lisää urhoollisuudestani ja valppaudestani.Liioin haastatteluja en asian tiimoilta tule antamaan. No comment.

RISTIIN RASTIIN

Pilvessä on taivas,mittarissa meillä 17 astetta,aamua mennään.Minusta ihana kesäsää!Naapuri,joka muutti vuodeksi perheineen,mies ja viisi lasta,pois,on täällä takaisin.Pihaelämä vilkastui heti lasten ansiosta.Eilen ollessani kukkamaalla tervehdimme ja toivotin tervetulleeksi.Kiva oli tulla,sanoi.Hän on perheineen yksi herttaisimmista asukkaista.Kun mieheni vietiin kerran ambulanssissa sairaalaan,piirsi vanhin tytär parane pian-kortin ja oli kuulemma huolestunut tilanteesta.Mies ei kyennyt kiittämään,mutta minä halasin ja kiitin.Toiseksi nuorimmalla pojalla on terraariossa sammakko,josta ylpeänä eilen kertoi.Kaksi kania vielä täydentää perheen päänuppimäärän.Siis puoli tiuta yhteensä.

Viime yönä vain kaksi kertaa miestä avittamaan,että tässä ollaan kohtalaisen pirtsakkaa tyttöä.Illalla jälleen pätkä Meriluotoa.Runoilija ihmettelee itsekin,mikä hänessä vetää alkoholistimiehiä puoleensa.Viita oli yksi ja myöhemmin jälkimmäinenkin puoliso Jouko Paakkanen.Kummankin kanssa elämä vaikeaa jos värikästäkin,kuten juoppojen kanssa aina.Meriluodon Viita-määritelmä kuuluu näin "Lauri Viita ei ollut kirjailija,hän oli luonnonmullistus".Luultavasti ei paljon eroa Paakkanen-määritelmäkään.Kumpikin kaikesta huolimatta hyvinkin rakastettava mies on siirtynyt jo tuonpuoleiseen.Meriluodolla on muistot.Ja meillä Panu Rajalan kirja Meriluodosta ja muistoista.

Eilen istuksimme rantaraitin varjoissa.Joku oli varastanut kaupungilta pöytälevyn rautaisten penkkien keskeltä.Oli oikein vääntämällä viety ja työkalut piti olla mukana,sillä niin oli juntattu kiinni.Mihinkähän käyttöön sekin pöytälevy on passeli ollut? Tuli taas mieleen tämä suomalainen outo luonteen laatu. Kaikki mikä irti lähtee,otetaan,tarvitsi tai ei.Tai ainakin tärvellään.

Suomalaisesta luonteesta tulikin sitten mieleeni perisyntimme kateus.Eilen lueskelin taas HS:n nettisivujen keskusteluja ja kuinka ollakaan,kateutta taas.Helsinkiin rantautui kaksi jättijahtia.Ovat venäläisen Roman Abramovitshin omaisuutta.Nyt ihmetellään,miten ja millä mies on yleensäkin omaisuutensa hankkinut.Toiseksi teilataan jahdit.Ovat liian suuria ja pröystäileviä.Kysellään,miten Abramovitsh saa yksin(?) aikansa kulumaan näin isossa "veneessä". Voi hyvät hyssykät sentään näiden kirjoitusten sisältöä.Mitä ihmettä tämä kaikki suomalaiselle tavalliselle tallaajalle kuuluu? Maailmassa on paljon rikkaita ihmisiä ja jotkut hankkineet rahansa vaivalla ja hiellä,jotkut taas perineetkin,mutta mitä sitten.Eri kokoisia jahteja maailman merille mahtuu ja tuskin kukaan omistajista niissä aivan yksin seilaa.Nauttisimme nyt vain näistäkin kahdesta Helsingissä,sillä ei semmoisia täällä joka päivä näe.Ei pilata niiden katselemista pohtimalla asioita,jotka eivät meille kuulu pätkääkään.Ihastellaan vain! Minä ainakin niitä eilen tarkkaillessani ehdin miettiä,missä kaikkialla ovat kulkeneet,mitä kokeneet,kun rajoja merillä tämmöisillä kulkuvälineillä ei ole.Helsinki-Panama-Falklandsaaret-Acapulco-Pietari... loputtomiin,kunhan vettä riittää.

Tuuli eilisestä tyyntynyt.Yksi lasi oli parvekkeella auki ja tuuli niin rajua,että valoverhot olivat pyrkimässä partsilta ulos huoneen ovessa.Korkeat koivut kallistuivat uhkaavasti ja pelkäsin syreenien lähtevän lentoon.Keittiön iso ikkuna pamahti voimalla kiinni.Piti panna Suomen Kuvalehti tulpaksi.Ehdimme päivällä juuri ja juuri ennen tuulen riemastumista kotiin.No,myötätuuli olisi helpottanut pyörätuolin lykkimistä.Tästä on kokemusta. Tänään siis vähemmän rajua.Kunhan tästä päivä vanhenee,lähdemme liikkeelle.Eikä tarvitse etsiä varjoa,jos taivas pysyy pilvessä.

LEPPOISAA JUTUSTELUA

Hei,olen saanut kommentin! Aivan sydän meinasi hypätä rinnasta silkasta ilahduksesta.Ihan oikea kommentti! Kiitoksia lähettäjälle.

Illalla satoi ja minätyttö säästyin kukkien kastelulta.Yölläkin satoi.Jouduin neljä kertaa nousemaan miehen takia ja istuin hänen nukahdettuaan tovin parvekkeella yötä katsellen.Aamu menikin sitten ylinukkumiseksi,annoin lääkkeet myöhässä.Jossain välissä olin nähnyt hullunkurista unta.Ystävälläni Ilonalla on skype ja minäkin omistin sellaisen yöllä.Puhua pälätin internetin kautta sen kuin kerkisin.Ehdin siinä ihmetelläkin, miten olen ylipäätään tullut ilman skypeä toimeen? Hohhoijaa.

Eilispäivänä oli tuuraaja meillä miehenvahtina ja pääsin kaupungille.No,olinhan ollut juuri edellispäivänä miehen kanssa,mutta taas oli asiaa.Ihmisiä oli tavallista enemmän liikkeellä.Lomat päättyneet,koulut alkavat,risteilyaluksista purkaantunut turisteja kaupunkiamme ihmettelemään.Ja Stockmannin edessä Espan puolella jatkui liikennekaaos.Nyt entistäkin pahempana.Missä taksit purkavat lastinsa? Meille tuotti vaikeuksia päästä invataksista pois ja eilen minulla taksiin nyssyköitteni kanssa.Katu revitty auki melkein Mannerheimintien kulmaan asti Pohjoisespalla tavaratalon edessä.Jalankulkijat on pantu hyppelemään vaappuvien vanerilevyjen päällä kapeilla kävelykaistoilla.Työmiesten hiki lentelee kaivuumontusta,koneet jyräävät ja tuhannet autot ajavat pyrkien Mannerheimintielle tai sen yli.Helsingin kaupunki puuhastelee lämpöputkien kanssa kadun alla! On puuhasteltu koko kesä.

Soitin Stockmannin eräälle,joka tietää.Oli vakavan tietoinen ongelmasta,mutta ei edes suuren tavaratalon mahti riitä kaupunkia komentamaan.Sen verran oli tavaratalo puhunut,että kaupunki antaa/antanut parille taksille purkutilaa suojatien päällä Mannerheimintien kulmassa.No,tästä eivät tykkää jalankulkijat,jotka lakia noudattaen suojatietä käyttävät. "Ei auta",sanoi Stockmannin henkilö,joka tietää.Kertoi vielä,että kaaosta riittää pitkälle syyskuun puolelle.Että tähän tapaan.

Postikin muisti taas minua.Jäimmehän viime viikolla jälleen ilman Suomen Kuvalehteä,josta nostin metelin.Joku voi tietysti ajatella,että mitä toi nyt on,jos lehti jää saamatta.Ei se maailmoja kaada,ei saa niuhottaa aina,pitää ymmärtää,olla suurpiirteinen jne jne. Minä en ole.Meille ei muita aikakauslehtiä tule kuin SK.Totuin sen tulemiseen jo lapsuuden kodissani.Olemme siis vuosikymmenten (niitä on jo paljon) ystäviä.SK:n lukeminen on minulle suuri nautinto perjantai-iltaisin saatuani miehen nukkumaan ja minä rauhoittunut päivän töistä.Otan käteeni tämän tyylikkään lehden, niin ulkonäöltään kuin sisällöltään,unohdan muun maailman ja alan lukea.Minulla ei tätä onnea ole,jos saan lehden vasta seuraavan viikon tiistaina tai keskiviikkona.Posti siis muisti ja antoi selityksen poikineen postinjakajan "kömmähdyksestä".Minun kiukkuisen palautteeni jälkeen perjantaina olivat huomanneet jakajan unohtaneen ison osan muustakin postista työpaikalleen.Esimies komensi uudelle rundille nuhteitten kera.Näin me saimme kuin saimmekin SK:n sinä päivänä kun sen kuuluu luukusta tipahtaa,mutta myöhässä.Olen piikkinä Postin lihassa niin kauan kuin tarvetta riittää!

Ryhdyin selailemaan Signe Branderin kuvateosta.Vanhaa menetettyä Helsinkiä valokuvissa. Brander tunsi sen aikuisen kaupunkinsa kuin omat valokuvaustarvikkeensa.Hän oli Helsingin kaupunginmuseon ensimmäinen valokuvaaja ja häntä saamme kiittää,että moni kadonnut maisema on silmiemme edessä kuvin.Paikkoja on vaikea tunnistaa,jos ei taustalla ole yhä pystyssä olevaa pytinkiä,kuten Suomen Kansallisteatteri Kaisaniemen joutsenlammen lähellä.Luonnon mukainen lampi hävitettiin joskus 1920-luvulla.Tilalle valettiin betonista suorakulmainen siisti ja ruma lammikko.Saari,jossa joutsenet pesivät pantiin lintuineen tietysti myös
menemään.Miten tähän meidän aikaamme suhtautuisivat nyt ne ihmiset,joita Brander niin auliisti kuvasi arkisissa askareissaan puutalojen idyllisillä pihoilla? Enää eivät purjealukset ole Helsingin kaijoissa.Pikkupojat eivät kalasta Ruoholahden kivisillä rannoilla,vaan siellä komeilevat kerrostalot.Oranssin värinen metro suhahtaa asemalle,ihmisiä ulos ja sisään.Brander ikuisti Helsinkiä vuosina 1907-1913.Hän oli tuttu näky soraisilla kaduilla ja kujilla jalustoineen ja muine tarvikkeineen.Hän ymmärsi valokuvan arvon,kun kuvauskohteet ovat jo hävinneet.Hän tiesi kaupungin muuttuvan ja kasvavan.

Minun aikani tässä kaupungissa olisi pitänyt olla juuri noihin aikoihin,vuosisatojen vaihteessa,nippa nappa 1900-luvun puolella.Olen jossain määrin 1800-luvun tyttö,ikään kuin olisin silloin jo näitä katuja pasteeraillut.Sofiankadun mukulakivet tuntuvat oudon tutuilta kenkien alla ja kuulen aivan,mitenkä pitkä leninkini kahisee niitä vasten kiiruhtaessani kohti toria ja Seurahuoneen kahvilaa.

ELOKUUN EKA

Ihkauusi kuukausi menossa.Tai vanha oikeastaan,sillä olihan se vuosi sitten myös.Mittari näyttää ihania viileydestä kertovia asteita.Yö meni meillä hyvin ja nyt juon aamukahviani virolaisesta mukista,jonka kerran ostin Senaatintorin Viro-maakuntapäiviltä.Kyljessä käsinmaalattuja apiloita.Aamu ei voisi oikeastaan paremmin alkaa.

C soitti eilen ja pyysi minut mukaansa Tukholmaan miehen intervalliaikana.Tämä vasta syyskuussa tai peräti marraskuussa.Ihminen oppii sovittelemaan menemisensä ja tekemisensä pitkienkin aikojen taa olosuhteiden näin pakottaessa.Ennen kun päähänpistot toteutettiin melkein saman tien.Eikä minulla Tukholman matkaa vastaan ole mitään.Olin viimeksi joitakin vuosia sitten Hepin kanssa.Silloinkin intervallihoidon aikana.Ennen muinoin piipahdettiin naapurimaan pääkaupungissa tuon tuosta ja vaikkapa vain jonkun tietyn kuvataiteilijan teoksia katsomaan.Sellainen tapahtui miehen kanssa,kun Joan Mirón näyttely oli Tukholman Nykytaiteen museossa.En erikoisemmin ole tämänlaatuisen taiteen ihailija,mutta silloin tällöin on hyvä niihinkin tutustua.Sen sijaan muistan nähneeni samaisessa kaupungissa joskus takavuosina loistavan van Gogh-näyttelyn.Sen matkan tein ystäväni Sirkan kanssa.Tämän taiteilijan töiden ääressä voi viivähtää pitkäänkin.

Eilen laistin taas kastelemisen.Nyppäsin vain kuivahtaneen orvokkituppaan roskismatkallani ja siinä koko sen päivän kukkien hoito.Tänään ryhdistäydyttävä.Sadetta kun ei ole luvattuna.En ole koskaan näin hartaana katsellut säätietoja televisiosta kuin nyt.Sadepilvet sääkartassa roikuskelevat aina muualla kuin Helsingin yläpuolella.Vaikka en kuitenkiin mitään Astaa tänne halua.Kaikenlaiset ennen näkemättömät myrskyt riepottelevat nyt Suomeakin jättäen pahaa jälkeä.Matkapuhelimet mykistyvät,sähköt reistailevat,junat eivät kulje,kaatuneita puita teillä,salaman sytyttämiä tulipaloja.Mitenkäs tämän herran kukkaron on oikein käynyt täällä Napapiirin tuntumassa?

Pienempi vastoinkäyminen koettelee minun hermojani.Jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä jäi Suomen Kuvalehti perjantaina tulematta.Suivaannuin,soitin ja lähetin sähköpostia.Kiukkuani en hillinnyt.Mikä meidän postilaitostamme nykyisin vaivaa? Mikä on vialla postin jakajissa? Miksi tässäkin työssä ollaan niin hemmetin piittaamattomia? Jos jakajan työ ei miellytä,vaihtoehtoja on. No,minä sain erikoiskuljetuksena lehden vielä perjantaina.En kiittänyt.Nyt ovat alkaneet kaiketi jo ihmetellä myös Yhtyneissä Kuvalehdissä.Sekä lehden julkaisija että asiakas maksaa siitä,että lehti jaetaan ajallaan.Viimeksi sain perjantain lehden seuraavan viikon keskiviikkona! Kaikenlaisia selityksiä olen kuunnellut kuin myös viimeksi Postin taholta anteeksipyynnön ja toiveen siitä,että olisin vastaisuudessa heidän palveluksiinsa tyytyväinen.En ole.

Jotta ei uudestaan nousisi sapekas suuttumus mieleeni,lopettelen lauluni tähän.Hyvää sunnuntaita.