15. heinäkuuta 2010

VALITUSTA JA MURHETTA

Nonnih, tämä viikko piti kohdallani olla hymyn viikko eli ei valitusta eikä murhetta.Toisin kävi ja käy.

Eilen saimme miehen kanssa tuta epäkorrektia käytöstä invataksin kuljettajalta,josta tein valituksen.Pienistä en tee,mutta tämä ylitti törkeydellään kynnyksen.Hän oli valkoihoinen,puheessa vieras aksentti.Enkä ole moisen kuljettajan kyydissä koskaan elämäni aikana ollut.Hän saanee tiedon valituksestani edustamaltaan kuljetusfirmalta kuin myös kaupungin taholta,jonka alaisuudessa invataksifirmat yleensä toimivat.

Tänään jäin miehen kanssa sitten tämän talon hissiin.Paniikki iski heti.Hissi täyttyy pyörätuolista,miehestä ja minusta.Seison seinän ja tuolin välissä puristuksissa yleensäkin.Hissi meni alas,mutta ovi ei auennut.Huusin,potkin,löin ovea ja olin pyörtymäisilläni kauhusta.Kukaan ei tullut.Se oli tiukka paikka,tuntui kuin ilma loppuisi,hengittäminen alkoi olla vaikeaa.Tässä tilanteessa järjellä ei ole sijaa,on vain hitonmoinen tarve päästä ulos keinolla millä hyvänsä.

Lopulta joku mies tuli ja avasi ulkopuolelta oven avoimesti nauraen hädälleni.Pullahdin ulos kuin sampanjapullon korkki pullosta.Mies veti pyörätuolin.Alkoi sitten pöyhkeään äänensävyyn neuvoa,että fobiani vuoksi minun pitäisi panna mies yksin hissiin ja itse kävellä.Tämän halvaantuneen miehen,joka myös jumiin jäätyään saattaisi tehdä mitä vaan. Ja miksi panisin hänet yksin alttiiksi??? Tiedän myös,että nk.hissisäännöt sanelevat sen,että pyörätuolia ihmisineen ei saa jättää ilman saattajaa hissin kuljetettavaksi.Kaveri osoittautuikin lopulta hissinkorjaajaksi,mutta ilmeisen tietämättömäksi säännöistä.Eikä liioin ole hänen asiansa neuvoa minua,miten mieheni kanssa eri tilanteissa käyttäydyn.En minäkään mene ohjailemaan häntä hänen työssään.

Istuin rappusilla pitkän tovin koko ruumis täristen hengitys epätasaisena.Ylimielinen korjaaja meni menojaan jäämättä edes katsomaan mitä kohdallani tapahtuu.Inhimillisyyden oppitunti ei olisi hänelle pahitteeksi.Koska aloitin valitusten tekemisen,soitin hissinkorjaajan esimiehelle ja kerroin tapahtuman.Häneltä kuulin,että mainitun korjaajan käytöstavoista on usein valitettu.Ehkä ammatinvaihtoa voisi harkita! Kuin myös tutustumista klaustrofobiaan.Ahtaaseen suljettuun tilaan teljettynä oleminen on fobiaa potevalle totinen paikka,jonka seuraamukset voivat olla vakavia.Eikä elämä ole aina niin yksinkertaista,että voi sitä ja sitä jättää tekemättä.On tilanteita,kun on pakko tehdä.Valinnanmahdollisuutta ei ole.Minulla mieheni sairauden takia näitä mahdollisuuksia on hyvin harvoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti