Englannissa on tutkittu.Tuloksena se,että tv:n ylenpalttinen katseleminen lyhentää ikää.On se vaan niin,että aina tutkitaan ja aina saadaan tietää jonkin asian olevan pahaksi.No,minusta tuntuu,että kaikkinainen sohvaperunana oleminen eli siis olla tekemättä juurikaan mitään,lyhentää ihmisikää.Aivotkin tottuvat iankaikkiseen lepotilaan,eivätkä sitten enää osaakaan täyspainoisesti toimia.Ihmisen olisi oltava voimiensa mukaan aktiivinen loppuun asti.Tämän olen minä itsetykönäni vakaasti päättänyt,enkä luultavasti ylen huonosti ole pärjännyt.Eikä tämä aktiivisena oleminen nyt suinkaan tarkoita sitä,että 95v heittäisi rollaattorinsa nurkkaan ja lähtisi pururadalle huojahtelemaan.Voimisteluttaa voi pelkkiä aivojakin.Hyvä keskustelu jo palvelutalon yhteistilan oleskeluhuoneessa kummasti piristää.Palvelutaloikäisillä kun vielä tätä keskustelutaitoa on.Tuppaa olemaan semmoinen avu näillä nuoremmilla ikäpolvilla,jota ei ole opittu.Tai ei ole pidetty tärkeänä.Pitäisi!
Ilona lähtee saarelaiseksi joksikin ajaksi.Tällä naisella on sana hallussa ja ehdotinkin,että alkaisi kirjoittaa olemisestaan venematkan päässä saaritarinoita.Helsingin Sanomissa oli kerran Punaisen Tuvan Tarinoita erään pakinoitsijan kertomana ja lystejä olivat.Hänkin oli saaressa.Saarissa tuntuu aina tapahtuvan enemmän kuin mantereen puolella.Itsekin tämän kokeneena tiedän kyllä.Tosin väliaikaissaaressa,kun tuli tulva.
Ensialkuun venematka mökille oli eksoottinen ja hauska.Matka ei ollut edes pitkä,mutta sääolosuhteet tekivät sinä kesänä siitä myöhemmin täyttä helvettiä.Ensin pakattiin syvässä auringonpaisteessa seesteisenä kesäpäivänä vene täyteen ruoka- ja muutatavaraa,koirat tuhdolle ja eikun soutamaan.Silmänräpäyksessä taivas peittyi pahaenteisiin tummiin teräväpäisiin pilviin.Koirat alkoivat vapista ja ilmiselvästi suunnittelivat veneestä hyppäämistä.Nuoremmalla se oli yleensäkin hupinumerona järvellä ollessamme.Se käveli muinakoirina kokkaan ja korkeassa kaaressa hyppäsi veteen.Ui veneen sivuun odottamaan,että kiskomme sen ylös ja sama uudestaan.Nyt siis ukkospilvet aikoivat tehdä venematkastamme ikävän ja sen tekivät.Salamoita,jyrinää ja Esteri päästeli vettään voimallisesti niskaamme.Mökkiranta hävisi jonnekin vesipatsaan taakse,jotta onnella ja hajuaistin mukaan soudettiin.Koirat ensin rannalle,jossa juoksivat käpälät vettä loiskuttaen taloon ja minä katselin litimärkiä ostoksiani syvän ja vihaisen huokauksen täyttäessä rintakehäni.Se kesä oli kostea ja ukkosen ryydittämä,jota tulvatilanne ei suinkaan helpottanut.Tie oli ja pysyi veden alla.Saarielämä alkoi maistua puulta.
Vanhempani olivat käymässä mökillä kun vielä elettiin kuivaa aikaa ja autolla voi hurahtaa pihanurtsille (tykkään tästä nurtsi-sanasta).Isä ajoi,tavanomaiset tervetulohalaukset ja tavarain purkamiset,takkaan pantiin tuli ja mökkielämä voi alkaa.Tulvaa olivat kauppareissulla meille kaupunkilaisille jo jonkun aikaa luvanneet ja kun maalla asuvat tietävät,me uskoimme.Levitimme isälle asiaa ja kehotimme,että vie auton pihalta pois pienen lahden toiselle puolelle.Me veimme omamme.Isä,joka oli ikänsä pitänyt kanaa munaa viisaampana,tuhahti kaikkitietäväisesti ja jätti auton pihaan.Syötiin,saunottiin,katseltiin takkatulehen toisenkin kerran,oltiin onnellisia ja sitten mentiin yöpuulle.Aamu oli kaunis,kesä tuoksui ja linnut lauloivat,kun vedin ikkunoista verhot syrjään ja panin kahvin tippumaan.Yksi asia oli kuitenkin toisin.Niemennokastamme oli tullut yön aikana saari.
Vanhemmat heräsivät,isä venytteli ja uhkui intoa lähteä kalaan mieheni kanssa.Sattui sitten katsahtamaan ulos ja huomasi saman kuin minä aiemmin.Auto oli hehkeän näköisenä nurmikolla ja naapureita oli tavallista enemmän järvellä veneineen kuka menossa minnekin päin.Yleensä kuitenkin sinne,missä autoja oli parkissa veden ulottumattomissa.Isä yritti pitää kasvonsa,mutta lopulta oli tunnustettava,että nyt oli ollut muna kanaa viisaampi.Meni päiviä,tulva jatkui.Sitten vanhempien oli lähdettävä.Hätiin hommattiin lähitilalta traktori,joka tulla loiski hakemaan isän auton.Pantiin naru,isä autonsa rattiin ja eikun veteen.Sillä lailla hiukan nolosti auto kuljetettiin,kiitettiin auttajaa,kuivateltiin,eikä yhtään kiusoteltu isää.No,vähän kuitenkin.Mitä tästä opimme? Sen,että olisi hyvä uskoa näissä vesiasioissa ensin paikkakuntalaisia ja stten meitä,jotka heitä olemme kuunnelleet.Ja ennen kaikkea sitä,että ei muna ole aina se tyhmempi.
Meille tulee ensi viikolla vieraita sosiaalitoimistosta.Pitäisi omaishoitaja,olosuhteet ja hoidettava tarkistaa kerran vuodessa.Meillä on käyty viimeksi pari vuotta sitten.Ei ehkä ole siksi ollut tarpeellistakaan,kun olen sosiaalitoimiston väen kanssa puhelimitse hyvinkin usein tekemisissä.Nyt kysyttiin sopiiko tulla,johon minä että totta kai ja kovasti paljon tervetuloa.Kysyin,että saako tarjota kahvia,kun sitä ei ole aikaisemminkaan katsottu kaupungin virkamiehen lahjomiseksi.Kyllä saa,sanoi iloisesti kaupungin virkamies.Niin että ensi viikolla tarkistetaan jatkuvuus omaishoitajana,kykenevyys ja hoidettavan nykyinen tila.Olen kuullut kaikenlaisia tarinoita,kun kriteerit eivät olekaan enää täyttyneet,vaan tietämättömyydestä johtuvia väärinkäytöksiä on tapahtunut.Tässäkin asiassa jälleen alleviivaan sitä aktiivisuutta.Omaishoitajan ei passaa nukahtaa ja ajatella kaiken hoituvan itsestään.Ehei.Informaatiota on saatava,on kyseltävä ja otettava itse selvää.Asiat,säännöt ja jopa pykälät muuttuvat.Kolme paikkaa,joista tietoa saa.Ja ne ovat Omaishoitajaliitto,Kela ja kaupungin sosiaalitoimisto.Rohkeasti vaan.
Nytpä taidan lopettaa tämän tänäisen ja sulkeutua suosioonne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti