Paarma oli tänään yleisessä kulkuneuvossa,jolla tein matkaa keskustaan.Se lenteli ikkunalasia päin edestakaisin,eikä sitä näyttänyt kuumuus vaivaavan.Nämä tämmöiset,kuten kärpäset ja hyttyset,voivat erittäin hyvin lämpimässä.Ne suorastaan virkistyvät.Ihmisen ihon eritteet tuoksuvat houkuttelevasti,ateria helposti saatavissa.Muistan mökkiajoilta,mitenkä ensimmäinen kärpänen herätti keväällä riemun tunteet.Olihan se kesän airut.Torkkunut talvihorroksessa vaikka kirjahyllyssä ja kun pirttiä lämmitettiin ja päästettiin varhaiskesä sisälle,haukotteli kärpänen,ojenteli siipiään,surisi malliksi kerran ja lennähti tarkastamaan pirtin elämää: jaahas,ovat siis tulleet ja mökkikin lämpiää.Seuraavat kärpäset eivät enää ilontunteita saaneet aikaan,vaan ihminen yritti niistä päästä eroon,kärpäslätkä viuhui,ovesta kuljettiin nopsasti ja ikkunoihin pantiin verkot.
Kärpäset eivät lennä pimeässä,mutta hyttyspaskiaiset osaavat senkin tempun.Eikä mikään ole niin kauheaa yöllä makuuhuoneessa,kun hitonmoinen yhden hyttysen ininä kuuluu korvan juuressa välillä vaimentuen sen siirtyessä kauemmaksi ja taas voimistuen.Kun ininä lakkaa kokonaan,se tiesi usein,että se istahti iholle,valmistautui aterioimaan.Vasta pisto kertoo ihmiselle sen olinpaikan,mutta on jo myöhäistä.Hyttynen on ehtinyt ruiskuttaa ihmiseen verta ohentavaa ainetta ja lutkuttaa tyytyväisesti meille elintärkeää nestettä.Jos onni suosii,käy kämmen oikeaan paikkaan ja hyttynen veti viimeisen henkäyksen ja imaisun,ennenkuin levisi ihmisen iholle epämääräiseksi veren sekaiseksi pikku klöntiksi.Se jätti terveiset,joka pahimmillaan muistuttaa niistä vielä päivienkin päästä ihmisparan raapiessa pistopaikkaa vimmatusti.Eikä kutina edes hellitä.
Sitten on niitä ihmisiä,joista itikat eivät edes välitä.Siitä syntyy minulle samanlainen epäoikeudenmukaisuutta hipova tunne kuin,että jotkut saavat ja voivat ja syövät suklaata mielinmäärin eikä ole ylipainosta pelkoakaan.Joku on joskus sanonut,että hajuvesi iholla auttaa,hyttyset karttavat.Katinkontit.Olen metsässä joskus tuoksunut niin voimakkaasti,että perhosetkin kävivät katsomaan,mikä ihanuus haisee.Niillä kaikilla täytyy olla jonkunlainen viidakkorumpu,jolla kerrotaan ruuan liikkuvan lentomatkan päässä.Olen myös kuljeksinut seurassa,jossa meitä naisia hyttyset saartoivat,mutta mieskultiin ei aiottukaan kajota.Ankarasti mietimme asiaa istahdettuamme kannon nokkaan hyttysten ja niitäkin pienempien mustien olentojen piirittäessä meitä entistäkin pontevammin.Tuuli oli paras ystävämme,mutta synkässä korvessa ei juurikaan tuule.Kaikki on otollista näille pienille pedoille.
Tiedän hyttysenkin olevan jollekulle tärkeä esimerkiksi ateriana.Mikäänhän ei ole täällä aivan turhaan.Lukeudun silti näiden ötököiden viholliseksi,vaikka Helsingin keskustassa tapaankin harvoin tämän päiväistä paarmaa lukuun ottamatta.Mehiläiset ja kimalaiset,perhosetkin ovat pihapiirin asukkeina kesäaikaan ja niitähän katselee mielikseen.Joku on sanonut ehkä viisaastikin,että ihminen ei kauaa ole olemassa,jos pölyttäjät häviävät.Nyt on jo alueita maailmassa,joissa kato on käynyt.Eikun pumpulituppoa vaan käteen ja hommiin.Mutta jos on hehtaarikaupalla pölytettävää,on ehkä keksittävä joku muu keino sadon varmistamiseksi.Japanilaisethan ovat kovia poikia keksimään.Eikä mikään tai kukaan estä pitämästä muutamaa mehiläistä/kimalaista elättinä asianmukaisessa niille osoitetussa asunnossa,josta sitten lentävät pölyttämään ja antavat ihmiselleen hunajaakin.Helppo nakki.Ei tarvita kuin se mehiläiskoto,kukkaniitty lähelle ja pään suojaksi harso.
Tämän kaiken kirjoitti maallikko hyönteisasioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti