Erästä asiaa olen alkanut ihmetellä ja siihen kuuluu myös hitunen murhetta.Olen skrivannut 142 blogia aloitettuani tämän minua kiinnostavan homman viime vuoden joulukuussa.Ja saanut yhden kommentin! Se koski pukkia,joka ei ole enää edes elävä,vaan pronssiin valettu näköispatsas Korkeasaaressa.Mietin kerran,että onko se yhä siinä paikassa,missä minäkin sen pikkutyttönä näin.Sain vastauksen että on se.Tästä vastauksesta luulin urkenevan kommenttien ryöpyn.Katin kontit.
HS:n keskustelupalstalla otetaan alvariinsa kantaa niin hyvässä kuin pahassa,enemmän pahassa.Arvostellaan kirjoittajan kielioppi- ja asiavirheitä,puututaan asian viereen,henkilökohtaisuuksiin,ollaan eri tai samaa mieltä,jopa kateellisia.Ja kun olen kurkkinut muitten blogeja,aina törmään kommentteihin.Oma laskurini joko pitää minua pilkkanaan tai sitten näyttää oikein ja se taas kertoo,että joku käy.Miksi sitten ei kommentoida? Sa se.
Eräs ystäväni,jonka olkapäähän näissä merkeissä nojasin,sanoo,ettei kirjoitukseni ketään ärsytä ja siksi kukaan ei kommentoi.Noh,voihan sitä heittää kommentaarin neutraaliinkin kirjoitukseen.Ja aivan varmasti lauseitteni joukossa on myös tahatonta puppua,johon voisi ystävällisesti minua viisaampi puuttua.Mutta hiljaista,ylen hiljaista,on sillä saralla.Miten hauskaa olisikaan saada KOMMENTTI!
No,elämäni ei nyt tähän kaadu ja porskutan eteen päin kuten se tunnettu mummokin lumessa.Isompi asia on se,että Helsingin rantoja rumentaa romulaivat.Kun en ole niillä main pasteeraillut,en ole ollut tietoinenkaan näistä suurista roskista,jotka vielä viimeisillä voimillaan sinnittelevät veden pinnalla omassa ruosteessaan kirskuen.Kinkkistä on byrokratia,pitkällistäkin,jos vallan ikuista,että päästäisiin eroon näistä esineistä,jotka kyllä näyttävät hiukan laivoilta.Mitä niistä erkanee veteen,on toinen juttu.Romutus maksaa,omistajalla ei ole ehkä haluakaan ryhtyä maksumieheksi ja yhteiskuntakaan ei mielellään heittele euroja tähän asiaan.Siispä annetaan tapauksen liukua niin sanotusti luukulta luukulle ja näinhän se pitkittyy,kunnes ehkä ruosteen raiskaama alus tekee oman päätöksen ja vajoaa pohjaan.Poissa silmistä,poissa mielestä.
Tuulista tänäänkin,mutta sehän taas ei ainakaan minusta ole mikään huono asia.Viilentää.Olisi muuten jo muutamana päivänä ollut passeli pyykinkuivausilma,mutta meidän pihalla ei pyykkiä saa ripustella.On kuivaushuone,jonka käytössä ilmenee eripuraa.Kun pyykki pannaan koneesta narulle,se joskus tai aika useinkin sinne jollain kummallisen säännön oikeudella unohtuu ja kuivuu päiväkausia vallaten montakin narua.Sitten pannaan siihen rutikuivaan pyykkiin vihamielinen lappu,jolla yleensä ei ole vaikutusta,kun pyykin omistaja ei sitä näe.Lopuksi joku täysin suivaantunut naapuri ottaa narut vallanneen pyykin pois ja kokoaa ne nurkkaan yhteen ryppykasaan pannen uuden entistäkin kiukkuisemman lapun päällimmäiseksi.Sitten tulee pyykin omistaja ja ihmettelee katalaa tomenpidettä,jonka syy hänelle ei välttämättä aina ole aivan selvä.Hän ottaa ruttaantuneen pyykkinsä,eikä pidä naapureistaan senkään vertaa kuin ennen.
Toinen kiukustumisen aihe on se,että ei välitetä pesuajoista.Meidän pyykkihuoneessa on sininen vihko,jonne pannaan huoneiston ja pyykkikoneen numero sekä aika mistä mihin konetta tai koneita käytetään.Asianomainen tulee pyykkeineen vihon kanssa sovittuun aikaan ja hupsis heijaa,koneet möyryävät vaatteita täynnä ja niiden aika kertoo,että vielä pitkästi menee.Mikä neuvoksi? Suuttumuksen nieleminen,suuri harmistuminen,odottelua ja kun ajoista ja naapurisovusta piittaamaton koneenkäyttäjä tulee,kuuluu pyykkihuoneesta äkäistä sanailua,joka on aivan oikeutettua.Vastapuoli hyökkää ja puhuu pikkumaisuudesta sun muusta.Sitten ei enää tervehditä ja alkaa ikuisuuden kestävä vihainen mulkoilu vastaan tullessa.Näin rapistuu sopuisa yhteiselo kerrostalossa.
"Etkö tiedä,ettei pahaa ole vastustettava pahalla eikä kovaa kovalla kohdattava?
Vaan minä sitten?uskalsin kysyä tuskin kuuluvasti.
Lempeydellä,kaikui varma vastaus syvyydestä.Ei sovi maksaa samalla mitalla,millä itse saa,eikä silmää silmästä otettava.On oltava elämää ylhäisempi". (Eino Leino)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti