Eilen mies ja minä torilla ja Vanhassa kauppahallissa.Torilla koko suomalaisen sadon kirjo.Ihmisiä tunkuun asti.Hallissa ehkä enemmän pällistelijöitä kuin asiakkaita.Onhan tuommonen paikka monelle ainutlaatuinen.Sushiravintolassa syömäpuikot ojennuksessa odottamassa aterioijaa.Mikäpäs siinä on pistellä erilaisilla kylmillä ja raaoilla kaloilla ja muilla päällysteillä peitettyjä riisipallukoita.On sopivaa helleruokaa.Puikkojakin on opittu käyttämään eleganttiin tapaan.Ei tämä enää ole mikään takatuppula,vaan ollaan vauhdilla kansainvälistytty.
Tänään sitten vaan tässä kotirannassa,missä tuuli oli poikaa varjopaikassa.Nurmikko tyhjä auringonpalvojista.Liika näemmä on aina liikaa.Veneitä menossa ja tulossa,kaikki jotka kynnelle kykenevät kohti ulappaa.Monella vielä viimeinen lomaviikkokin menossa.
Juttelin tänään pitkästä aikaa erään miespuolisen lapsuudentoverini kanssa puhelimessa.Muistelimme minun äitini järjestämiä lastenkutsuja.Oli semmoinenkin leikki,että yksi meistä lapsista otettiin erikseen ja pantiin seisomaan matalan pallin päälle,silmät sidottiin ja siitä alkoi jännitys.Vanhemmat nostivat pallia ehkä kymmenen senttiä lattiasta,keikuttivat vähän ja kertoivat kuinka mahdottoman korkealla jo ollaan.Se tuntuikin siltä ja suorastaan pääsi kauhistunut kirkaisu lapsen suusta.Sitten pantiin kirja pään kohdalle ja taas nostettiin.Nyt oltiin jo katossa ja otti vatsan pohjasta ja pelotti niin peijakkaasti ja sydän hakkasi hurjasti,mutta kivaa oli.Sitten alas ja seuraava lapsi.
Näitä muistelimme,kaukaisia aikoja lapsuudesta,kun kaikki oli vielä huolta vailla ja aikuisuuteen pitkä matka.Tuntui hyvältä palata hetkeksi,olla kuvitelmissa jälleen lapsi.
Kuuntelin viime yönä jälleen pätkän Panu Rajalan Aila Meriluoto-kirjaa.Onpa siinä ollut hentoisella lyyrikolla todellakin särmikäs ja vauhdikas elämä.Miten hän kaiken kesti? Töölöläistalon naapurit näkivät useammankin kerran,mitenkä poliisit hakivat Lauri Viidan sairaalaan mielensairauden vuoksi.Tämän on täytynyt vaikuttaa Meriluodon runoihin ja vaikuttikin. Lapset rakastivat isäänsä,vaikka tämä välillä käyttäytyikin hiukan oudosti.Tässä kohdin jossain nukahdin.
Meillä kävi tänään kyläilemässä kaunis perhonen.Tuntemukseni lajeissa on kehno,mutta ehkä vieras oli nokkosperhonen.Lennähtänyt ilmeisesti keittiön avonaisesta ikkunasta,kierrellyt huoneissa ja lopulta löysi tiensä tähän mistä on suora kulku parvekkeelle ja ulos.Se sekaantui valoverhoihin ja pelkäsin siipien repeävän.Varovaisesti käänsin verhon niin,että perhonen pääsi vapaaksi ja parvekkeen kautta ulos.On ne vaan niin viehättäviä olentoja!
Tulisiko sade? Taivas tummui ykskaks.Yksi pitkä kuuro olisi nyt poikaa,vaikka on minulla jo kastelukannut vettä täynnä odottamassa.Saas nähdä,kastelenko vaiko en?
Tässäpä kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti