SAARESSA

Ilona tuli perheineen saaresta.Pyhää henkeä ja kaipuuta takaisin täynnä.Onkohan niin,että meistä jokainen sisimmässään kaipaa maaseudun hiljaisuutta ja luonnon läheisyyttä? Jos kaupungissa maito happanee,on se paha juttu.Nyt ei ollut.Vaikka aamusella oli maito käyttökelvotonta hiukan tehottomassa kaasujääkaapissa,ei se tahtia haitannut.Sähköä kun ei ole.Matkapuhelinta ei voi ladata.Mikään ei pärissyt.Ainoat äänet tulivat luonnosta ja veden takaa lehmien kelloista ja yksinäisen koiran haukusta.Tämän auvoisemmaksi ei elämä voi tulla.

Aamukahvin jälkeen mies torkahtaa siinä laskellessaan seinähirsien lukumäärää.Poika heittelee rannassa voileipiä melkein liikkumattomana lepäävään veteen,jossa muikunpoikaset ovat aikuistumassa parven suojissa.Pojan vaimo on ihastunut miehensä heittelytaidosta.Yrittää itsekin.Jossain singahtaa kirkaskylkinen kala ilmaan.Sitä katselee kuikka siirtyen tuonnemmaksi.Harvinaisen suurikokoinen urossorsa soutaa ylväästi ohi suoden katseen voileipiä heittelevään poikaan.Ilona pesee astioita kahdessa vadissa,kunhan on ensin hakenut vettä järvestä.Mutta sekin on pelkkää iloa.Niin sitä ihminen sopeutuu,kaupunkilainenkin.

Miehet kantavat puut saunaan.Mikään ei voita puusaunaa! Ihan toista kuin miehen jokaviikkoinen sähköllä käyvä kaupunkisauna. Istuvat saunan lauteilla,juttelevat miesten asioita,isä ja poika.Pulahtavat ilkosillaan järveen.Nuijapäät pelästyvät,viskautuvat parvena kauemmaksi,lahna kurkistaa kaislikosta.Se ei tiedä,että joutuu seuraavana päivänä suolattavaksi.Ilona onkin taitava kalamies.Mutta,kuten kalajutuissa aina,pääsi se isompi karkuun!

Ainakin kerran he soutavat sivilisaation sekaan hankkiakseen ruokaa.Kaupassa on vain lähiviljelijöiden viljasta tehtyä leipää.Voi kirnuttu kotiseudun lehmien maidosta,viilit hapatettu ja kermat saatu.Mansikat hohtavat puhtoisina juuri pelloilta nousseena,appelsiinit ja banaanit... no,ei nyt sentään.Possulan ohi ajaessaan,he tietävät,mistä kinkku leivän päälle tulee.Kaakattavat kanat pitävät asukkaat munissa.Tuoreen tuoksu kaikkialla suorastaan huumaa.He ostavat veneellisen verran.Saavat kaiken säällisesti saareen.Saarielämä jatkuu.

Ilonan ja perheensä aika on kuitenkin vähitellen saaressa päättymässä.Kuuluu neljä syvää huokausta,joihin yhtyy humina puissa ja kaislikon suhina.Jopa auringon peittää hetkeksi pieni valkoinen poutapilvi kuin kyynel taivaalla.He astuvat veneeseen,alkaa viimeinen soutu saaresta.Saari katoaa vähitellen horisonttiin,vene karahtaa mantereen rantaan.Soratie pöllyää kylässä,kunnes auto saa alleen asfalttia.Nuo neljä ihmistä eivät paljoa puhu.Muistot ja kaipuu täyttää mielen.Kuluu tovi,kun taas sähkö,vesiveski ja kahvinkeitin tuntuu hyvältä.Mutta ensi vuonnakin on kesä.Osoitteen tietävät.