Tämä tänään alkanut viikko on se viikko vuodesta,kun olen aikonut minimoida tyytymättömänä olemisen.Meinaan katsella itseäni,ystäviä ja ympäristöä positiivisesti ja ummistaa silmät asioille,jotka minua ovat aiemmin harmittaneet.
Helle olkoon ensimmäinen,josta olen napisematta.Toiseksi mieleni olkoon kuohahtamatta,vaikka ystäväni puhuu puppua.Kolmanneksi en vihoittele,vaikka mies kaataa viinipöydän,jossa on puhelin.Viinipöytä? Aivan oikea nimike,eikä sitä saa sekoittaa viinapöytään.Neljäs kohta ymmärrykseni ja anteeksiantoni huipulla olkoon se,että en kohottele kulmakarvojani,vaikka naapurin poika pissaa pihalle.Hän on pieni poika,mutta kun eivät koiratkaan saa... Poika ehkä jossain mökillä nähnyt,mitenkä iso raavas mies tekee tempun talon nurkalla ja poika siitä tarkasti oppia ottaen: mitä isot edellä jne. Itseni suhteen olen tällä viikolla avarakatseinen ja hyväksyn elämäni epäkohdat,rajat,ylipainon ja olkapääni särkevän kiertäjäkalvosinvaivan.Tulkoon tästä viikosta hilpeän iloinen ilman äitymyksiä ja nokkaantumisia.
Aurinko paistaa heleästi.Ei edes poutapilviä näy.Vieno tuuli se taivuttaa koivun larvan.Kukat kukoistavat ja loistavat kuin hikihelmet otsallani.Pakastimessa jääpaloja ja vettä tulee hanasta.Paahdetta piisaa.Tätä passaa helmikuussa kaihoten muistella,kun pakkanen kipristelee korkeakorkoisissa saappaissani,eikä takin pystykaulus karvoineen tunnu riittävältä.
Muistuu silloin myös mieleen juuri männäpäivän pihasoittaja,joka lienee tullut meitä viihdyttämään kotipihalleni vallan Romaniasta asti.Nainen soitti kyllä hyvin ja apulaisena hääri pieni tyttönen,jonka virkana taisi olla lanttien keruu.Olin tullut suihkusta ja kun ei ollut vielä tämä positiivisen ajattelun viikko alkanut,ryntäsin parvekkeelle pelkkä pyyheliina suojanani katsomaan hienoinen pystyryppy otsanahassani,kuka soittaa ja miksi.Naisen katse yhytti omani,tervehti ja haitari sen kuin soi.En lanttia heittänyt,eikä tainnut kukaan muukaan,koska nainen lähti tyttöineen ja soittopeleineen.Nykyisin ei kai ilman virkavallan lupaa saa soitella (vai saako?),mutta minun lapsuudessani se oli aika yleistä.Ja silloin rahaa heitettiin soittajan boksiin,jonne ne iloisesti kilahtivat elleivät pudonneet asfalttiin.Pihoilla vieraili myös veitsenteroittajia ja joskus jopa perunoiden myyjiä.Ja kaikki tuntui herttaiselta ja asiaan kuuluvalta.Ihmisten käsi oli karttuisa ja niin pitikin.Mutta he kaikki olivat oman maan kansalaisia,suomalaisia maanmiehiä,eikä heitä ollut vaivoiksi asti.
Posti ei ole vielä tullut.Kaivan jo hymyä esille,vaikka kirjekuoret sisältäisivätkin laskuja.Kirjeitä saan enää harvoin.Puhelin,sähköposti ja tekstiviesti korvaa.Mutta ei niin hyvin.Iloitsen niistäkin,sillä tämä viikko on myönteisen ajattelun viikko.Elämä on ihanaa ja meillä kaikilla kuuma kesä ja rutkasti UV-säteilyä.
Väinö Linna on sanonut "Jos sie ossaat laulaa,nii hyrehi hiljaksee.Se pittää mielen keviän.Sillee sitä täytyy mielenratekiaa toimittaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti