9. heinäkuuta 2010

TÄMÄ HETKEN TUUMAILUA

Jos pahaa,niin hyvääkin.Porvoon ampuminen päättyi ikävästi ja pani ajattelemaan tämän maan aselakeja.Suomi lienee niitä harvoja EU-maita,joissa hyvin helposti pystyy hankkimaan aseen kuka vain ja koska vaan.Myös mieleen hiipii ajatus,ovatko rangaistuksemme liian hölliä.Päästämmekö elinkautisen rangaistuksen saaneen liian helposti takaisin vapauteen? Hyvää oli se,että kadonnut runsas parivuotinen pikkukaveri löydettiin suuretsinnän tuloksena Ristiinassa.Pieni mies yllättävän hyvässä kunnossa rämmittyään vaikeakulkuisessa maastossa yön yli.Lehtitietojen mukaan oli kissan seuraaminen saanut aikaan pikkumiehen lähtemisen mökin pihalta.

Eilinen kaatosade täälläkin päin kaupunkia peitti vedellä talon pihan,mutta teki myös sen,että pääsin kukkien kastelusta.Keskusta kamppaili enemmän veden kanssa ja Aleksanterinkadusta tuli osin virtaava joki.Ukkonen jyrähteli meillä muutaman kerran,mutta suurimmasta pälkähästä pääsimme kuin koira veräjästä.Tänään samaa hellettä,aurinkoa pilvettömältä taivaalta,sisällä pysyttelyä.Lääkäri myös ehdotti jonkinlaista lepäämistä kiertäjäkalvosinvaivani takia olkapäässä.Otin neuvosta vaarin ja laistan pyörätuolin lykkimisestä.Jospa saisin käteni kuntoon lääkityksellä ja varovaisemmalla käden käytöllä.Kaikkinainen lepotila ei tässä huushollissa onnistu.

Mitenkäs meidän sitten kävisi,jos tilanteeni vaatisi todellista ja täydellistä lepoa? Miten kävisi avuttoman mieheni? Noh,onhan Helsingissä kotisairaanhoitoa ja kotiapua.Sairaanhoitaja tulisi,mutta ei säännölliseen aikaan,jonka taas lääkkeiden antaminen kaksi kertaa päivässä vaatisi.Kotiavun tehtäviin taas ei kuulemma muuta kuulu kuin asiakkaan pesu ja mahdollisesti tyynyn pöyhiminen. Kuka kävisi kaupassa? Ruokaa saisimme ruuanvälitystoimiston kautta.Toki voisimme nauttia myös gourmet-ruuasta,jos tilaisimme sen ravintolasta.Jälkimmäisen palvelun kohdalla saisimme aterian lämpimänä,kun taas se halvempi vaihtoehto antaa mahdollisuuden ruuan jäähtymiseen,kun jaettavaa on paljon.

Täydellisen lepotilani jatkuessa alkaa pölypallerot kodissamme jyllätä,tomu peittää pian kaiken. Entäs nyt? Kotiapu ei imuriin koske,ei saa koskea. Maksullista väkeä vaan.Silloin voi käyttää kotitalousvähennystä maksuasioissa.Kaupassakäyntejä varten voi kysellä opiskelijoita,jotka ovat osan ajastaan pyhittäneet ihmisten auttamiselle.Ehkä voisivat hakea meille maitoa aamukahviin,jota emme saa,kun kukaan ei tule tiputtelemaan.Ehkä opiskelija veisi mieheni uloskin,kun hänestä on tullut valju ja harmaa iholtaan,kun ei ole käynyt ulkoilmassa aikoihin.Alamme vähitellen kumpikin olla huonossa kunnossa.Tämän tapahtuessa riittävän syvällisesti joudumme sairaalaan.Siellä hoito on himpun verran parempaa ja säännöllisempää.Jonkunlainen kokopäiväinen kontrollin alaisena oleminen kuuluu asiaan.

Sairaalassa on monet työt ulkoistettu.Ennen vanhaan alempi kasti henkilökunnassa siivosi ja luuttusi.Nyt siivoustoimisto tulee silloin tällöin ja huitaisee paikat kuntoon. Kuntoon? Miehen ollessa eräässä sairaalassa,katselin veristä sideharsotuppoa hänen vuoteensa alla koko sen ajan,minkä hän siellä oli.Tuppo oli ja pysyi.Liikkumatta jykevästi paikoillaan pölymöllikät seuranaan.Sinne se jäi sängyn alle miehen kotiutuessa parin viikon kuluttua.Ehkä vielä seuraavakin puoliso sai sen katseltavakseen.Näki tupon käpristyneen ja kuivuneen tomun peittämän olemuksen sen yrittäessä epätoivoisesti maatua muovimassalattialla.

Olen aikaisemminkin maininnut sanojen "ulkoistaminen,kilpailuttaminen ja säästäminen" olevan minulle sanoja,jotka nostattavat ihokarvani pystyyn.Minulle ne ovat negatiivisia ilmaisuja,jotka aiheuttavat kiukkua synnyttäen samalla taistelutahtoa,vaikka tiedänkin tappelevani tuulimyllyjä vastaan. Mistä näistä kolmesta sanasta on seurannut jotain hyvää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti