Runsas kaksi litraa laksaa pakastimessa. Maistoin ja maittoi. Kyllä aasialaiset osaavat. Meidän lihasoppamme ei vedä kylläkään vertoja näille ihanuuksille. Minun mielestäni. Tämä piti lisätä, etten saa kimppuuni lihakeiton ja suomalaisen ruuan puolustajia. Tänään vähän tavanomaisempaa: purjo-perunasosekeittoa. Jonain toisena päivänä Thaimaan keittojen maailmaan. On ostettava massamancurrytahnaa. Minulla on erilaisia currytahnoja, aina hankittava uutta. Mikä ero niillä kaikilla on? Kun tämä jo kauan kestänyt soppabuumi menee minulta ohi, niin jää kaikenlaista. Pitää ujuttaa tuttuihin kotimaisiin ruokiin.
Ryhdyin uudemman kerran lukemaan "Kärpästen herraa". Pokkari ja helppo vuoteessa luettava. Elokuva oikaissut monessa kohdin. Juoni kuitenkin suunnilleen sellainen kuin William Golding sen on meinannut 67 vuotta sitten. Yöpöydällä korkea pino kirjoja, joita lueskelen ja joita luettu aiemmin. Kiven veljekset vuokrasivat Jukolan nahkapeitturille ja muuttivat Impivaaran erämaille lakia ja provastia pakoon. Michelangelo on edelleen marmorilouhoksella ja Monte Kriston kreivi viruu Ifin linnassa vankilassa suunnitellen pakoa. Näitä ja muitakin luen samaan aikaan, vaikka en aivan kirjaimellisesti. Amanda Gormanin runokirja ilmestyy vielä toukokuun aikana Tammen kustantamana. Sitten se on pinon päällimmäisimpänä.
Kun oikein katselen koivikkoa ikkunani edessä, siellä viherretään. Eikä aikaakaan, vastapäiset talot puiden takana katoavat näkyvistä syksyyn asti. Onhan se taas niin somaa sitten. Partsillakin on kiva istua ja lukea, kun silläkin puolella on kesä. Ehkä ensi viikolla käyn ostamassa parvekekukat. Näin ystävieni kanssa on kaavailtu. Hieno juttu!
Nukuin jälleen tuskin ollenkaan viime yönä. Luin välillä, nousin ylös välillä, join vettä välillä, söin veriappelsiinin välillä, kiukuttelin välillä. Nämä olivat kaikki huonoja temppuja. Olisi pitänyt maata hiljaa, mieli tyhjänä vuoteessa, täysin rentoutuneena, niin olisin nukahtanut. Ehkä. Valehtelen, jos sanon jo tottuneeni valvomiseen. Moni muukin kärsii samasta vaivasta. Lohduttaako tieto minua? Ei sitten pätkääkään.
Kunhan tästä olen lipitellyt aamukahvin loppuun ja tokenen lisää, alan pilputa tämän päivän keittoaineksia. Illalla Teemalla uusintoina Simon Reeven matkakuvaus Amerikasta ja elokuva Thelmasta ja Louisesta, jotka kummatkin nähty ainakin pariin kertaan. Siis ei. Mutta Babe-porsas viehättää päivällä. Sekin nähty, mutta uusintakatsominen ei ole pahasta. Onhan se niin viehättävä possu kuitenkin ja oppii sutjakkaasti hyväksi lammasporsaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti