On se hyvä, että ei suinpäin rynnistä kauppaan, vaan ottaa ja miettii. Näin minulle kävi monitoimikoneen kanssa. Tulin siihen tulokseen, että ostan sitten vasta, jos tulee pakottava tarve eli että esimerkiksi pitäisi viipaloida silakkalaatikkoon viisi kiloa perunoita. Manuaalisesti en sitä tekisi. Sen sijaan että olisin masinan ostanut, siirsin maustelaatikon paikkaan, jossa moulinex oli ollut pölyttymässä. Tällaiseen harkintaan on olemassa joku sananlaskukin, mutta en muista mikä.
Sitten ajattelin teholeikkuria, joka kuului vanhaan moulinexiinkin. Ilallis-, päivällis-, tai lounasvieraita en enää kutsu. Jos yksi tulisi selviäisin salaatinteosta käsin. Itselleni myös, En siis tarvitse teholeikkuriakaan. Muutama viipale kurkkua, yksi retiisi tulee viipaloitua veitsellä aivan hyvin. Myös uunijuureksia varten juurekset, ei niitäkään kilokaupalla ole. Jos jotain pitää ostaa, niin uusi leikkuulauta tai oikeastaan pärjään vanhallakin.
Eilen istuksin taas partsilla ihailemassa kukkiani. Panin aurinkohatun päähän, vaikka aurinko ei täydeltä terältä paistanutkaan. Hattu kuuluu parvekekulttuuriini. Lokki lensi kauempana. Muita lintuja en nähnyt. Tämä ei ole lintuseutua. Jos muuttaisin, pitäisi ottaa sekin asia huomioon. Tykkään linnuista.
Jäätelökone! Se olisi poikaa. Tulisi varmaankin aivan erimakuista kuin kaupan Ainot. En sitäkään osta. En liioin hankkinut leipäkonetta aikoinaan kuten koko muu Suomi teki. Kaikilla oli leipäkone. Nykyisin satsataan kahvikoneisiin. Ja minulla on sellainen, jolla saa tehtyä cappuccinoa, lattea ja espressoa. Kapseleissa on erilaisia makuja ja erikseen saa myös pienissä pulloissa, joista voi lorauttaa. Ennen oli vain kahvipannukahvia, joista nykynuoret eivät tiedä mitään. Oli muuten taito osata sitä laittaa. Mamma jauhoi ensin pavut myllyssä, joka oli polvien välissä. Kahvinteko alkoi aika alusta. No, joku paahtoikin prännärillä raakoja papuja, mutta mamma ei niin alusta kahvinlaittoa aloittanut. Hänen äitinsä, eli äitini isoäiti, varmasti niin teki. Pannukahvin valmistaminen oli taidelaji ja taatusti jossain vieläkin vannotaan sen nimeen.
Tee on minusta tyylikkäämpi juoma kuin kahvi. Kahvin laittaminenkaan ei ole niin seremoniallista kuin teen. Kahvi lipaistaan nopeasti maaruun, teetä ei oikeaoppisesti koskaan. Sekä valmistus että nauttiminen vie tunteja Japanissa. Jokainen liike on pitkän koulutuksen tulosta. Olen nähnyt teeseremonian alusta loppuun ja sain vielä sitä juodakin. Tunsin olevani kuin elefantti posliinikaupassa.
Jos teepensasta ei hoideta, se hulahtaisi 10 metrin korkeuteen. Hoidettuna on vain puolitoista-metrinen. Ei mikään yksi-vuotinen juttu, vaan tuottaa satoa 50 vuotta. Tämä jalo juoma japanilaisesta teeseremoniasta huolimatta on kotoisin Kiinasta, mutta ehkä japanilaiset kehittivät teen valmistamisesta ja nauttimisesta taidelajin. "Meille tee on enemmän kuin sen nauttimistavan ihannointia; se on elämäntaidon pyhä asia." Näin on sanottu Okakuran Teekirjassa. Zenbuddhalaisuuden aikakautena oli teen nauttiminen huipussaan. Teeseremoniassa päällimmäinen tarkoitus on mielen rauhoittaminen keskittymisellä.
Japaniin päästyään tee jatkoi matkaansa Aasian ulkopuolellekin ja saavutti Euroopan joskus 1500-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla tee oli rantautunut Englantiin. Toki sitä ensin saivat juoda miehet. Perustettiin miehille teenjuontia varten kahviloita. Uutuuden ihannointi laimeni ja pian teetä juotiin monissa kodeissa perheen kesken.
Helsingissä oli minun lapsuudessani Unioninkadulla The English Tearoom. Sisustus oli englantilais-intialaista, ylellisyyden leima kaikkialla. Olin siellä usein äitini kanssa käydessämme Kauppatorilla. Tearoom lopetettiin vuonna 1965.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti