Ranskalainen macaron-koju palannut Itäkeskuksen ostoskeskukseen. Menin heti ostamaan. Kävin myös Herkussa. Ei ollut mustakuminaa, vaikka ystävällinen myyjäkin etsi ja haki lopulta näytöltäänkin tullen siihen tulokseen, että mustakuminaa eli ryytineitoa saattaa saada luontaistuotekaupoista. Päätin korvata sen vaikka juustokuminalla tai tavallisella. Mutta ilokseni löysin maustehyllystä kaffir- eli ryppylimetinlehtiä, joita olen jo pitkään kaivannut. Niitä voi joskus tarvita.
Torilta ostin espanjalaisia kirsikoita. Stockmannilla kävin myös. Sen, mitä etsin, sanottiin olevan keskustan Stockmannilla. Onneksi menen sinne tällä viikolla. Aion silloin humputtelemaan koko päiväksi ja siihen kuuluu myös Ateneumin Repin-näyttely.
Aloin lukea jo kerran huolimattomasti lukemaani Antti Vihisen kirjaa Minä ja Mozart. Soittelin samalla levyltä Mozartin Taikahuilun säveliä. Vihinen kertoo kapellimestari Daniel Barenboimin sanoneen maailmassa olevan kolmenlaisia säveltäjiä, "hyviä säveltäjiä, kuten Debussy tai Ravel, loistavia säveltäjiä, kuten Wagner, Bach tai Beethoven ja sitten on -Mozart". Musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo ei paljoa perustanut Sobeliuksen musiikista ja sai suomalaiset takajaloilleen ja musiikkiväen vihat päälleen, ettei häntä enää tervehdittykään. Mutta Mozartia Heikinheimo piti arvossa. Saiko Heikinheimo kaikista solvauksista niin tarpeekseen, että siksi teki itsemurhan? Matti Klinge on ehdottanut, että Suomessa olisi liputuspäivä Mozartilla. Ei hyväksytty. Sibeliukselle nousee lippu salkoon.
M:ltä ja A:lta kortti Imatralta. Kortin mukaan ruoka on hyvää ja säät suosineet. Itäistä Suomea minäkin useasti kolunnut, jo aivan lapsesta asti. Tutut ovat Imatrankosken kuohut ja Valtionhotelli. E:ltäkin kortti Pohjois-Pohjanmaalta. Ihan Hailuodosta vallan. Sielläkin olen muutaman kerran ollut. Kivan lauttamatkan päässä. Siltaa haikailtu vuosikaudet. Hailuotolaiset eivät lämpene ajatukselle.
Jatkan Mozart-kirjan lukemista. Jos nykyisin keikkaelämä on kovaa ja raskasta, oli se 1700-luvullakin. Majatalot pimeitä ja kylmiä, maanteillä vaunut tärisivät, matkoilla oltiin kuukausikaupalla isä Leopoldin toimiessa managerina ja lasten, Amadeuksen ja Nannerlin, lapsuus jäi viettämättä. Niin se on tänäpäivänäkin "ihmelasten" kohdalla, jotka pannaan kovaan työhön esiintymään jo muutaman vuoden iässä. Amadeus istui cembalon äärellä soittamassa eivätkä jalat ylettyneet pedaaleihin asti. Istuimella oli tyyny, että kädet sentään saatiin koskettimille. Näin hänellä ja sisarellaan kului lapsuusaika, jota ei heillä varsinaisesti edes ollut. Maat ja kaupungit tulivat tutuiksi, hovit, kuninkaat ja kuningattaret. Kaikki riensivät kuuntelemaan Mozarteja.
Panen seuraavaksi soimaan German Dance No 5. Se on romanttista Mozartia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti