Piti lähteä mansikoiden ostoon eilen. Kaksi laatikollista Herkusta. Torimyyjällä ei ollutkaan. Mutta häneltä ostin lisää yhden valkoisen pelargonian ja siitähän soppa syntyi. Rouvatorimyyjällä oli tuuraajana ilmeisesti noviisi, kun kaikki meni poskelleen maksun yhteydessä. Maksoin kortilla työntäen sen oikeaoppisesti vempaimen sisälle (jota ei ylensä lähimaksutapauksessa tehdä). Kortissani ei ole lähimaksuominaisuutta. Tyttelin mukaan kone päätti että on. Hetken aikaa tyttelin kanssa olin eri mieltä asiasta, mutta yleensä en kauaa kinaa. Otin kuitin ja pelargonian sekä aprikoosit ja lähdin. Kotona huomasin kuitinkin olevan päin seiniä. Seuraavalla kauppareissulla on mentävä korjaamaan neidin tekemät virheet. Neitonen huikkasi vielä perääni, että minun olisi mentävä pankkiin selvittämään asia. Miksi? En mennyt. Enkä mene.
Italiasta sain kauniin Muchan kortin. Mucha on yksi mielitaiteilijoistani ja muutaman kahvimukini kyljessä on Muchan naisia. Nyt parastaikaa juon van Goghin mukista kahvia ja kuuma juoma vei taiteilijalta toisen korvan. Kerta kerralta aina yhtä lysti juttu. Vaikka ei van Goghia naurattanut korvaansa silpoessaan. Erään teorian mukaan pani korvanpalan kirjekuoreen ja lähetti tutulle ilotaloon.
Olen melkein lopussa Monte Cristo-kirjassa. Eikä ole hetkeäkään lukeminen tuntunut kahlaamiselta. Dantésin kostopuuhia ja muodonmuutoksia on ollut mielenkiintoista seurata. Sitten toiseen klassikkoon. En ole koskaan lukenut Harper Leen Kuin surmaisi satakielen. Sekin kirja, jonka jokaisen pitäisi lukea ollen vielä tänä päivänä varsin ajankohtainen, vaikka ilmestynyt jo 1960. Minulla ei Leen kirjaa hyllyssäni ole. Ei kuin kysymään sitä ja Gormanin runokirjaa kirjakaupasta. Niillä menee sitten muutama yö.
Join kahvin loppuun ja van Gogh sai korvansa takaisin. Jippii!
Taivas harmaa, mitä siitä näen koivikon latvuston seasta. Sadettakin taas luvassa. Pysyttelen sisällä. Sen verran voin repäistä, että käyn roskiksella. Miten sitä poisheitettävää kertyykin yhden naisen taloudessa? Nyssyköitä on aina monia, kun on tätä lajittelua asukkailla. Ennen viskattiin kaikki samaan ja yhteen syssyyn. Kahvinporot ja limsapullot sulassa sovussa kera sanomalehtien. Elämä oli helppoa ja vähemmän ympäristöystävällistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti