BOLLINGERIA LASILLINEN PÄIVÄN KUNNIAKSI

 Humputtelupäivä oli ja se meni. Olin Ateneumissa. Ostin Repin-magneetin, kaksi  katalogia näyttelystä, josta toisen lähetän Italiaan, sekä vielä kunnon kirjan kuvineen ja teksteineen Ilja Repinistä. "Volgan lautturit" keräsi yleisöä  ja  minäkin sen katsoin. Enemmän olin kiinnostunut  paronitar Varvara Uexküll von  Gyldenbandtin muotokuvasta. Kaunis nainen punaisessa asussa. Teoksen kotipaikka Moskovan  Tretjakovin galleriassa. On taas mahtavasti yölukemista, kun vielä lisää siihen Rosebudista ostamani  Leen "Kuin surmaisi satakielen". Olin minä Samppanjabaarissakin. Bollinger samppanjaa, feta-pinaattipiirakka ja Budapest-leivos. Jälkimmäistä en ollutkaan koskaan syönyt. Ystävälliset tarjoilijat hakevat kahvilan puolelta. Molemmathan ovat Fazerin. Tämä kaikki ihanuus siksi, että minulla oli syntymäpäivä ja täytin 25 vuotta. No, vähän päälle. Stockmannilla kuljeskelin ja olisin ostanut sandaalit, joissa ei ole reikää varpaille. Kaikissa on. Juttelin aivan hiljaa tavaratalon neljännen kerroksen kultakaloille ja maleksin vähän siellä ja täällä.

Italiasta soitettiin heti aamulla ja olin iloinen, kun ystäväni oli jo pirteämpi ja nauroikin vähän. Giuseppen kuolemasta jo kuusi kuukautta. Minä jäin leskeksi kuusi vuotta sitten tai se täyttyy syksyllä. Muutama muukin puhelu ja tekstiviestejä tuli ennen kuin suljin virran puhelimesta ja lähdin. Ei passaa antaa soida taidenäyttelyssä, eikä Samppanjabaarissakaan, voi häiritä muita. Kotona vasta puhelimeni avasin. Mässääminenkin loppuu, eikä kotona olisikaan Bollingeria sen enempää kuin leivoksiakaan. Kolttu alkoi heti kiristää. Aina rankaistaan.

Korona aiheuttanut sen, että Espan puistosta nauttivat ovat vähentyneet. Nyt HS:n mukaan jotakuinkin elpymistä. Minäkin haaveilen siellä penkillä istuksimisesta tänä kesänä. Jos olisi eilen ollut lämpimämpi ilma, olisin sinne kipittänyt. Nyt kiiruhdin sisätiloihin. On tässä aikaa. Juteltiin K:n kanssa, jos vaikka yhdessä Stadiin. Joskus. 

Suomi-Italia-jääkiekko-ottelun (3-0 ja Suomella se 3) jälkeen eilen luin hetken "Satakieltä" ja Repinin kirjaa. Jälkimmäinen jälleen aivan mahdoton vuoteessa luettava. Eräs ystäväni on Venäjän matkallaan vieraillut Repinin Kuokkalassa Terijoella, joka nykyisin museona. Sinne Repin muutti myöhemmin ja siellä kuolikin. Vuosi oli 1930. Eräs toinen ystäväni tiesi kertoa Ilja Repinin pojasta oudon tarinan. Juri asui Helsingissä. Kuulemma kulki sandaalit jaloissa  kesät talvet luullen olevansa kaapuineen ja pitkine hiuksineen  jonkunlainen reinkarnaatio Jeesuksesta.  Mene ja tiedä näistä jutuista, saattaa tietysti olla tottakin. Juri Repin kuoli 1954.

Heräsin tänään taas ällistyttävän aikaisin ja jo on minulla edessäni elefanttimukissa aamukahvia. Ulkona sumuista ja hiljaista. Ryhdyn kiittämään saamistani onnitteluista. Muuten jouten kotona. Huomenna ehkä liikkeelle vaikka lauantai onkin. Ja illalla jännitetään Suomi-Saksa-ottelua Riiassa. Olen siellä ollutkin. Laivamatka suoraan Helsingistä ja loppuosa komeasti Väinäjokea pitkin itse kaupunkiin.

Että tämmöistä tässä ja nyt.