6. huhtikuuta 2021

LÖYDÄNKÖ YHTÄÄN SANOJA SUKKELIA?

 Uneton yö takanapäin. Etsin runokirjaa. Käteen osui ehkä vanhin hyllyni kirja: Johan Ludvig Runeberg Fänrik Ståls sägner, en samling sånger.  Helsingfors, Finska Litteratur-sällskapets tryckeri, 1860. Imprimatur: Carl von Schoultz. En ryhtynyt sitä lukemaan, vaan tutkittuani tuota ruskeaa kovakantista kirjaa hetken, panin sen takaisin hyllyyn. Esille tipahti pieni punainen kirja. Ei Se Pieni Punainen Kirja, joka oli Mao Zedongin, vaan Arvo Salon kirjoittama Ilmiö nimeltä Koivisto vuodelta 1981. Siinä on isälleni omistettu kirjoitus itseltään  tekijältä. En sitäkään viime yönä lukenut.  Mutta hiukan nuhruista V.A. Koskenniemen runosuomennoksia vuodelta 1917 selailin. Siitä seuraava

Goethen pikkuruno:

Minä kuljen maita manteria
ja etsin sanoja sukkelia.
Pahat päivät minulle iloa suovat:
sanat sattuvimmat ne suuhuni tuovat.


Menin takaisin vuoteeseen ja jossain vaiheessa olin nukahtanut. Nyt on jo edessäni mukillinen hyvältä tuoksuvaa kahvia. Aamu valjennut, mutta hiljainen on kylätie. Joku yksinäinen kiiruhtaa katua pitkin. Hänellä on harmaa pusero ja tukevat kengät. Minä vedän aamutakkia tiiviimmin ympärilleni ja varpailla on hyvä olla lämpimissä tossuissa.

Tänään kotona. Huomenna kauppaan. Tarvitsen pakaste- tai maalarinteippiä ainakin. Laittaisinko valkoisen vai mustan maskin? Jos on aurinkoista, panen vaaleamman takin. Onhan jo kevät. Onko? Nyt ainakin ikkunani edessä ulkona kieppuu ylösalas muutama lumihiutale. Ei kai ala sataa. Tuulee. Alastomat koivut pihalla huojuvat. Ei vielä  silmuja. Varispariskunta lehahti puuhun. Toisella on jotain nokassaan. Riiustelulahjako? Pesänteko saattaa olla mielessä. Lumihiutaleet ovat kadonneet.

Lähetin sähköpostia R:lle ja kiitin parista poskettoman mukavasta pääsiäisvideosta. Toisessa kolme aikuista pääsiäisnoitaa virpovat ja varpovat. Toisessa kukkaloistoa ja taustalla lauletaan laulua Delilah. Tom Jones?  Kuuntelin moneen kertaan ja katselin upeita kukkia videolla. Ehkä tänäänkin vielä.

Ei keitontekoa. Mutta aikeissa jonain päivänä palsternakkasosekeitto. Saattaa olla, että on pidettävä sopanteossa paussi. Pakastin alkaa täyttyä. Kymmeniä puolen litran rasioita. Meni kai hivenen överiksi. Tänään viimeinen satsi helmikuussa laitettua punaista curry-ankanlihakeittoa. Kunhan lounasaika koittaa.

Nyt aamupuuhiin ja uusi päivä alkakoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti