TUOHIMUISTELUA

 Tyhjä valkoinen alue edessäni läppärin näytöllä. Pitäisikö jotain kirjoittaa? Pakko ei ole. Join jo aamukahvini ja nyt odottelen säällistä suihkuun menoa. Kello 8 suljetaan lämmin vesi. Olen kotona koko päivän. Luen papyruksen ajoista. Sitten tuli paperi. Minä kirjoitin kerran koivun tuoheen kirjeen. Kuorin sitä niin paljon, että sain sen kirjoituskoneeseen. Se oli mökkiaikaa, se. Ennen vanhaan myytiin torilla mansikoita tuohiropposessa. Sitten ne muuttuivat muoviksi ja kuviointi oli kuin tuohen. Kammottavaa suorastaan. Jos ei ole aitoa, miksi jäljitellä? Mämmikin oli luonnon kipoissa. Totta kai tuohta käytettiin milloin mitenkin ja mihinkin. Minun suurimpia nautintojani mökillä oli, kun panin takkaan ja keittiön uuniin tulen, jonka sytytin tuohella. Se iloinen rätinä oli mitä ihaninta musiikkia. Sanomalehti ei ollut ollenkaan sama asia.

Susi kuulemma vieraili Helsingissä ja Espoossa. Mihin se meni? Ei kai ammuttu? Joskus liiankin innokkaasti tartutaan aseeseen, kun joku jänistä suurempi villi eläin ilmaantuu ihmisten asumusten lähelle. Toivon tämän päässeen rauhassa menemään pois sivilisaation keskeltä sinne, mistä tänne jolkottelikin.

Tänään lounaani koostuu kiinteämmästä kuin keitto. Otin sulamaan broilerin jauheliha-perunavuoan. Siihen lisukkeeksi kunnon salaatti. On retiisejäkin. Muutama ihana keitetty parsa ja ei kuin nauttimaan. Huomenna palaan ruotuun ja soppaan. 

Edinburghin herttuan (1921-2021) "viimeisiä hetkiä" on puitu lehdistössä. Mitä varten? Ja kuka ulkopuolinen niistä mitään tietää, eivätkä omaiset taatustikaan kerro. Ehkä Aleksis Kivikään ei lausunut kerrottuja kuuluisia sanojaan "minä elän" kuollessaan veljensä mökissä Tuusulassa. Voi sanoakin tai sitten ei. Ja jos, niin onhan niissä sanoissa vahvaa symboliikkaa. Käviköhän kirjailijan päässä ikinä ajatus oikeasti, että vielä 150 vuoden kuluttua jyrisee eri teattereiden lavoilla  Juhanin muhkea ääni? Ja tietokilpailuissa kysytään, ketkä veljeksistä olivat kaksosia? Edinburghin herttua jää historiaan, vaikka tulevat sukupolvet eivät häntä enää muistaisikaan. Aleksis Kivi pysyy Suomen kirjallisuuden historiassa, vaikka jokaisen kodin kirjahyllyssä ei olisikaan enää Seitsemän veljestä.

Uusi viikko taas alkanut. Minä tästä hiippailen suihkuun, pukeudun ja vaikka teen uuden kupillisen kahvia, rupean lukemaan, mitä kuuluu papyruksen ajan Egyptille.