Olen täällä kehunut ehkä monestikin äitini olleen edellisessä elämässään japanilainen. Siksi kai tykkään kaikesta, mikä Japaniin liittyy. Otin hyllystä G.J. Ramstedtin suomentaman kirjan japanilaisista runoista. Tankaa ja haikua. Ramstedt oli kielentutkija, diplomaatti ja tutkimusmatkailija. Runoja on mielenkiintoista lukea, vaikka niihin perehtymättömänä en niiden sanomaa ymmärrä. Vaatisi vuosien opiskelun.
Runojen jälkeen siirryin japanilaisiin puupiirroksiin, joista minulla on myös kirjoja. Kuvia ymmärrän jo enemmän ja paremmin ja olen aina näistä piirroksista pitänyt. Seinälläni on yksi kakemono. Joissakin kuvissa on vain muutamalla siveltimen vedolla saatu aikaan se, mitä taiteilija on tarkoittanut. Hienostunutta taidetta, kevyttä ja ilmavaa. Saadaan aikaan myös vahvaa dramatiikkaa, voimakkaita ilmeitä kuvatuilla ihmisillä. Mestarien työtä.
Kerran olen nähnyt aitoa kabuki-teatteria. En suinkaan Japanissa vaan täällä Helsingissä, jossa oli vierailulla kabuki-teatterin näyttelijöitä. Otin puolison mukaan, mutta hän suureksi surukseni pitkästyi esityksen aikana. Minä puolestani nautin sydämeni pohjasta kaikesta näkemästäni.
Tämän vuotinen hanami-aika on jo mennyt. Kirsikkapuut varistaneet kukkansa. Ollapa joskus näkemässä tämäkin näytelmä aitona! Helsingissä on Roihuvuoren Kirsikkapuisto, jossa kalpea aavistus japanilaisesta kukkaloistosta. En ole koskaan ollut. Yksittäisiä puita siellä ja täällä näkee. Ovat usein koristemuunnoksia, joista ei hedelmiä tule. Puutarhat asia erikseen ja onkin ihanaa ostaa torilta tuoreita kirsikoita. Niiden kivien sylkeminen on taidelaji ja minä osaan sylkeä melkoisen pitkälle.
Taivas heitti aamulla mahtavasti räntää. Lautasen kokoisia räntähiutaleita sateli, eikä kaikki suinkaan sulanut maahan päästyään. Näytti ihan talvelta. Ei tee mieli ulos, mutta ei ole asiaakaan. Siirryn tänään intialaiseen keittiöön ja teen sikäläistä keittoa. Ostin jo punaiset linssit. Eilisestä parsakeitosta tuli hyvää. Maistoin, kuten kunnon kokin kuuluukin tehdä. Tänään mitä sopivin sää sopan keittoon, kunhan tästä päivää enemmän urkenee. Olen vasta aamukahvini kimpussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti