Nyt kahvikapselitilaukseni on niin kuin ollakin pitää. Sain puuttuvat. Sitten menin K-ruokakauppaan, enkä löytänyt mistään silmälasien puhdistuspyyhkeitä. Ovat olleet aikaisemmin jonkun kassan luona. Valitsin kassakseni nuoren miehen ja kysyin pyyhkeitä. Ei jonoa, olin ainoa asiakas hänellä. Hän pani suljettu-lapun hihnalle ja lähti kanssani etsimään pyyhkeitä. Emme löytäneet, mutta mies ei antanut periksi ja niinhän siinä kävi, että lopulta hän löysi. Otimme koriini kolme pakkausta ja sen jälkeen ryhdyin häntä kiittelemään. Takaisin hänen kassalleen, suljettu-lappu pois ja tavarat hihnalle. Mansikoitakin kahdessa isossa laatikossa! Kiitin kaveria vielä kerran ystävällisyydestä, maksoin ja pakkasin ostokseni. Hän heilautti kättään hyvästiksi ja minä hymyilin maskin takaa silmilläni. Tällä miehellä oli palvelua parhaimmalla tavalla.
En voinut ohittaa antikvariaattia menemättä sisälle. Tietenkään en. Täällä blogissa olen usein maininnut historiarakkauteni. Ostin Erja Salmenkiven kirjan Papyrusten aika (Teos 2019). Salmenkivi on papyrologian ja klassillisen filologian tutkija. Ihanaa, pääsen Egyptiin! En malttanut olla heti kertomatta A:lle kirjasta, jota aloin lukea pistellessäni silloin tällöin suuhuni mansikan. Kerroin A:lle myös Mika Waltarin Sinuhesta. A on kotoisin Egyptin Aleksandriasta. Juttelin netin kautta näkemästäni upeasta spektaakkelista, kun faaraot kuljetettiin Kairossa uuteen museoon. Kerroin isästäni, joka satujen sijaan kertoi minulle Tutankhamonista ja Howard Carterista, joka löysi nuoren faaraon haudan 1922. Onneksi olen Salmenkiven kirjan alussa, muuten olisin haljennut innostuksestani kertoa lisää ja lisää. Jos en nuku, luen tätä mielenkiintoista kirjaa ja ravitsen itseäni taas kerran ajalla kauan ennen minua.
Aamukahvi pöydällä edessäni mukissa, jonka kyljessä kissankelloja. Kesäistä. Aurinko paistaa ja on suloinen sunnuntai. Tänäinen päivä kuluu lukien ja aion katsella kaksi Poirot-elokuvaakin tv:stä. Lounaalla palsternakkasosekeittoa ja mansikoita kokopäiväisesti. Ihania, punaisia, pulleita espanjalaisia mansikoita. Ja kun oikein pinnistää, on niissä häivähdys tuttua mansikan makuakin. Ovat niin isoja, että niistä voi haukata kuin tomaatista.
Huomenna on lämmin vesi suljettu moneksi tunniksi. Heti herättyä on sujahdettava suihkuun, vaikka kyllä se kylmälläkin vedellä sujuu, kun pannaan sujumaan. Tulisihan varsin virkeä olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti