Luen täyttä häkää Barreaun Pieni elokuvateatteri Pariisissa ja tykkään. Miika Nousiaisen kirja jäi toistaiseksi odottamaan. Olen tämmöinen poukkoilija, kirjasta toiseen kesken kaiken. Helposti käy. Olen myös katsellut Areenasta Jacques Tatin elokuvia, pitkiä ja lyhyitä. Jotakin chaplinimaista. hänessä olen huomaavinani. Kuitenkin omansa taiteenlaji. Nerokas kaveri, josta dokumentti kertoo, että loppu meni poskelleen, rahat hävisivät arvostuksen myötä. Sittemmin kuoleman jälkeen hänetkin nostettu arvoon arvaamattomaan.
Mitään muuta järkevää en olekaan tehnyt. Sisällä etupäässä sadetta pidellyt. Hyvin näkyy asfaltti selviytyvän näillä kaduilla, toisin kuin maanteillä. Ainoa haitta, jos autoilijat roiskuttavat päälle. Pitää kulkea seinän viertä pitkin kaukana ajoradasta. Loppuviikosta aion taas ulos. Jospa jo huomenna. Tarkoituksena Hulluista Päivistä huolimatta rullautua Itäkeskuksen Stockmannille. Ei, ei mitään niihin liittyvää.
En nukkunut oikein hyvin. Taaskaan. Naputtelen tätä kuuden maissa aamulla. Ulkona tietysti vielä pimeää. Jokunen auto liikkeellä, katuvalot palavat, asfaltti ei ole ehtinyt kuivua. Uutta sadetta luvattu. Tein jo aamukahvinkin. Muki edessäni, jossa lihakauppiaan kuva. Taustalla koukuissa kokonaisia kinkkuja. Ei sopisi vegetaristin kahvimukiksi. Minullakin kasvispäiviä viikossa ja hyvin on maittanut, tehnyt tarpeeksi kylläiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti