Tässä istun ja voisin toki muutakin. Nukuin harvinaisen monta tuntia ja olo on pirteä. Pimeää ulkona. Joulukoristeet jo kaupoissa, eikä vielä marraskuukaan. No, tähän hömpötykseen en tänäkään vuonna lankea. Partsille joulukuusi, jos sen valot toimivat. Sisällä polttelen kynttilöitä kuten jo nytkin. Herkusta jotakin jouluruokaa kohtuulliset määrät. Siinä se minun joulunaikani. Hyvin menee, kuten edellinenkin ja sitä edellinen. Enkä puolison sairauden aikana enää viime vuosina muutenkaan ollut erityisen joulumielellä. Kaikkea aikansa. Ja voi sydämeeni tänä jouluna pieni joulumieli tulla katsellessani Samu Sirkan joulutervehdystä.
Itäkeskuksen uusi Easton aukeaa kuin aukeaakin kansalle tämän kuun 26. pv. Sinne muuttavat myymälät hehkuttavat asiaa ja varsinkin Citymarketin hyllyt ovat vajavaisia, jotkut ammottavat jopa tyhjyyttään. Työt uudessa rakennuksessa aloitetaan aamuvarhaisella niin ulko- kuin sisäpuolella. Puita istutettu, asfalttia laskettu ja kiveyksiä uusittu. Kiirettä pitää, avajaisiin viikko. Aion uutuuteen minäkin kunhan ensihuuma on laskeutunut.
Kävin nyt syksyllä lääkärissä hakemassa lähetteen kilpirauhasverikokeeseen. Kiitin tohtoria potkusta takapuoleeni koskien laihduttamistani. Vilpittömästi kiitin ja sain leveän hymyn tohtorin kasvoille. Muutenkin hän vaikutti iloiselta. Juttelimme niitä näitäkin pitkään. Kysyin "vaitiolovelvollisuus vai turvallisuus?". Oli ehdottomasti ensin mainitun kannalla. Näki varmaan hengessään Hippokrateen varoittavan sormen haudan takaa. Lähete verikokeeseen odottaa. Menen labraan kun menen. Sitten taas tohtorin luo kuulemaan tulokset. Kunhan päätän, mihin laboratorioon. Eastoniinkin tulee Perusterveys-niminen lääkäri- ja laboratoriokeskus. Ehkä matkustan kuitenkin pitemmälle.
Tänään ihan kotona, eilen muualla. Liikutaan vielä kesäajassa vähän aikaa. Sitten eletään taas normaalisti aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti