Jaahas, pakkasta! Ei kuin yksi aste mutta kuitenkin. Kyllä se siitä talveksi muuttuu. Eilen hedelmien hankinnassa ja kuten arvelin kolisi Citymarket jo tyhjyyttään ihmisten hamstrattua loppuja. Kassajonot juhlallisen pitkiä, ostoskärryt täynnä lopun tarjoustavaraa. Pyörsin sovinnolla tieheni ja kipusin toiseen kerrokseen. Koneportaat taas epäkunnossa. Menin ensimmäistä kertaa S-marketiin, koska en pitemmälle viitsinyt. Ei huonolta vaikuttanut. Sain hedelmäni. Ylihuomenna aukeaa uusi ja ehompi Citymarket.
Taas portaita pitkin alas ja nyt oli painavat kassit vielä rollaattorin lisäksi. Ihmisiä meni ja tuli solkenaan. Kun minulla ei ole muuta kuin rollaattori, tarjotaan apua. Nyt ei! Eräs herraihminen kertoi ohi pyyhältäessään hissinkin olevan olemassa. Eräs rouva tarjosi apua, mutta olin jo silloin loppumetreillä, jotta ystävällisesti kieltäydyin ja kiitin. Ja hän oli ylöspäin vielä menossa, jotta ystävällisyys oli todellista. No, totta kai selviydyin ja selviydyn vastakin, mutta ihmettelinpä taas kerran näitä suomalaisten käyttäytymistapoja, joista yhä edelleen tuntuu puuttuvan aito auttamisen halu.
Tällä viikolla taas lietsuun ja ilmeisesti juuri silloin, kun Helsingissä ennusteen mukaan kymmenen senttiä lunta. Ei kun tarpomaan! On matkustettava ihan Stadiin asti. Onneksi tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ilmojen herra ei ole puolellani. Rollaattori sitä paitsi huomattavasti kevyempi pyörätuolia, jonka kanssa kamppailin 12 talvea. Turhaa inistä talvesta. Se kun kuuluu näille leveyspiireille ja olemme tottuneet, vaikka saakin kaaoksen aikaan ensihetkinään niin autoilijoissa kuin kävelevässä kansassa. Tänään kotona lämpimässä, mikäs tässä on hätänä. Ei niin mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti