Minut on ihan varmasti tarkoitettu kukkumaan kaiket yöt hereillä. Otin oikein oikean unipillerin. Ei tehonnut. Ajattelin, että hällä väliä sitten ja söin viimeiset Mozartin kuulat, puolikkaan kasvispihvin ja hapankorpun, jonka päällä oli piparjuurijuustoa. Luin Mikael Hakimia, luin kaikkea muutakin, katselin ulos ikkunasta, järjestelin pöydällä papereita, kirjoitin lapulle, mitä kahvikapseleita vielä haluan, siistin kulmakarvat, lakkasin varpaan kynnet ja mietin, miksi ystäväni K ei hyväksy filosofi Esa Saarisen pukeutumista. Nyt olisin valmis nukkumaan, mutta kun uni ei tule.
Joskus on ollut öitä, kun on valvottu yhdessä ystävien kanssa, eikä kukaan toivonut alkavansa nukkua. Ei edes puhuttu nukkumisesta. Jos olisi puhuttu, se olisi vaikuttanut oudolta. Nyt puhuisin siitä, jos olisi joku, jolle puhua. Eräs edesmennyt ystäväni tapasi soittaa minulle öisin, kun häntä ei nukuttanut. Minusta se ei ollut hyvä tapa. Jo senkin takia, että niihin aikoihin minä nukuin öisin. Voisin tietysti K:n herättää ja kysyä, miksi hän ei hyväksy filosofi Esa Saarisen vaatetusta? Me olemme sellaisia, että kun joku poikkeaa vaikka pukeutumisellaan massasta, herättää se kummastusta ja kritiikkiä. Eikä Saarinen edes ketään vaatteillaan loukkaa. Jos hän kävelee New Yorkin kaduilla, kukaan ei kiinnitä huomiota. Paitsi K, jos sattuisi siellä juuri silloin pasteerailemaan.
Olen saanut kelloajan asennettua uuteen mikrouuniin. Kaikki muu on vielä selvittämättä. Vanha uuni on työ- ja makuuhuoneen lattialla. Raahaan sen kellariin varustettuna lapulla "rikki". Ei ole mahdollisuutta kuljettaa mihinkään elektroniikan jätekeräykseen. Semmoinen pitäisi olla jokaisessa taloyhtiössä ainakin pienempiä vehkeitä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti