VAPAA-AIKAA

Puoliso ollut maanantaista lähtien taas la-hoidossa. Otatin eilen kipsin pois kädestäni. Meillä kävi eräs ystäväni, miespuolinen, ja pyysin häntä kipsin leikkaamaan . Ranne on musta ja yhä vielä turvoksissa, mutta kyllä tämä tästä.

Olen käynyt kampaajalla ja ensi viikolla menen hemmottelemaan itseäni kasvohoidolla. Ostoksille on myös asiaa, enkä nyt tarkoita ruokaa. Alun alkaen minun piti hyödyntää vapaani ja nauttia muilla tavoilla kuin nyt keksimilläni. No, aina ei mene kuinka meinataan. Sen aion kuitenkin suunnitelmien mukaan, että käyn pari kertaa puolisoa tervehtimässä. Tänään ensimmäinen kerta.

Hän ei tykännyt sairaalaan jäädä ja pikkuisen minua kirveli sydämessä, mutta järjestely on toiminut ja on minulle hyväksi. Huone oli sama kuten ennenkin, hoitajat tuttuja ja huoneen muut asukit samoin. Ovat pitkäaikaista väkeä. Puoliso käänsi minulle selkänsä saatuani hänet asianmukaisesti vaatettuna vuoteeseen ja käski lähteä kotiin. Kuulin hänen ärhentelevän hoitajalle.

Kotona katselin haikeana puolison tyhjää vuodetta. Sitten otin lakanat pois ja koneeseen. Laitoin sängyn häntä varten valmiiksi ja puuhastelin muutakin tarpeellista. Rästiin jääneitä töitä on vielä tekemättä, mutta onhan tässä päiviä. Nekin hupenemassa hyvää kyytiä. No, olihan tämä kipsikäsi syynä, etten ihan samaan malliin uurastanut. Imuroimisesta en pidä, mutta sekin on tehtävä ja kaluttava vuoteitten alustatkin. Sitten levätään, koska tämä puuha ei ole lonkkaystävällistä. Sehän on se päällimmäinen vaiva, joka rajaa tekemisiäni, mutta ei ole toki esteenä. Ei edes tekosyy tekemättömyyteen.